Valinnanvapaudessa kypsyy mahdollisuus

Heikki Pärnänen

Valinnanvapauskeskustelu velloo julkisuudessa kuumana. Kirjoittelun sävy on lähinnä pelottelevaa, jopa uhkaavaa. Ei ihme, että kollegakuntakin on huolissaan. Aiheettomasti, väitän.


Valinnanvapauslakiehdotuksen lausuntokierroksen takaraja lähestyy. Keskustelu ehdotetun valinnanvapausjärjestelmän toteutettavuudesta, toimivuudesta ja kustannusvaikutuksista ’käy kuumana’. Esimerkkejä löytyy lehdistä päivittäin – yhtenä vaikkapa kovastikin arvostamani ajattelijan Osmo Soininvaaran Lääkärilehden kolumni 17.3. otsikoituna ”Valinnanvapaudessa muhii katastrofi”.

Pistänpä lusikkani soppaan. Ei siksi, että olisin fiksumpi, parempi visioija, talousviisaampi – vaan siksi, että olen tehnyt perusterveydenhuollon lääkärin työtä neljällä vuosikymmenellä eri puolilla maata, erikokoisissa kunnissa, erilaisilla toimintamalleilla. Ja ennen kaikkea siksi, että tunnustaudun optimistiksi – kertyneistä vuosikymmenistä huolimatta en ole kyynikko, en ole huolissani enkä siis myöskään ole pessimisti.

Uudistuksella ollaan tuomassa perusterveydenhuollon palveluihin uusia tuottajia, lisää kilpailua. Laissa määritellyn palvelukokonaisuuden – perusterveydenhuollon avosairaanhoidon vastaanottopalvelut – tuottamiseen. Maakunnat päättävät tarkemmin perusteista, palveluntuottajille asetettavista edellytyksistä, määräävät valtaosin kapitaatiopainotteisen hinnan – ja valvovat tuottajia.

Kansalaiselle – asiakkaalle ja mahdolliselle potilaalle – jää perustason palveluntuottajan valinnan velvoite. Oleellinen kysymys – niin kuin Soininvaara toteaa – on, millaisia potilaita perusterveydenhuollon palveluntuottajat saavat asiakkaikseen. Kysymys siis kuuluu, kuka on aktiivinen valitsija ja millä perusteilla – passiivisethan maakunta jakaa.

Valitseeko tyytyväinen potilas uuden palveluntuottajan? Tai valitseeko henkilö, joka ei palveluja tarvitse muuta kuin korkeintaan satunnaisesti palveluntuottajan? Ehkä.

Todennäköisimmin aktiivinen, uuden tarjolle tulleen palveluntuottajan valitsija on kuitenkin jatkuvasti palveluja tarvitseva henkilö, joka on tyytymätön nykyiseen palveluntuottajaansa. Siis niin sanottu  ’kallis asiakas’. Aktiivinen valinta perustuu siis poisvalintaan, pyrkimykseen saada nykyistä parempia ja enemmän omaa tarvetta vastaavia palveluja.

Palveluntuottajan vaihtaminen ei luonnollisestikaan ole itse tarkoitus. Tavoitteena tulee olla pitkät hoitosuhteet nimenomaan perusterveydenhuollossa. Valinnanvapauden palveluntuottajien toimintaa kehittävä vaikutus perustuu kuitenkin nimenomaan poisvalinnan uhkaan – ei valinnan realisoitumiseen.

Lakiehdotuksen palveluntuottajan uudelleenvalinnan mahdollisuus vain vuoden välein vesittää ajatuksen valinnanvapauden käytöstä palvelutuotantoa kehittävänä keinona. Miksi tällainen uudelleenvalinnan aikarajoite tarvitsee asettaa – eihän tyytyväinen asiakas vaihda palveluntuottajaa!

Näistä ’kalliista asiakkaista’, joiden palvelutarve ja palvelutuotannon kuluriski on suuri – tulisi tehdä kaikkia palveluntuottajia houkuttelevia, A-ryhmän asiakkaita. Tämä potilasryhmä on nimittäin se ryhmä, jonka palvelutarpeeseen vastaaminen uusin innovatiivisin keinoin voisi tuottaa huomattaviakin kustannussäästöjä ja parhaimmillaan myös merkittäviä terveyshyötyjä. Asia voidaan toteuttaa maksamalla heistä ’ylihintaa’.

Onko potilailla tai lääkäreillä siis syytä huoleen? Mielestäni vain, jos sote-uudistus jää toteuttamatta. Koska nykyisellä mallilla meillä ei ole varaa jatkaa.

Keskustele

Keskustelu

  • SAS 22. 03. 2017 00:32

    Pärnänen on yksityistämisuskovainen. Monta asiaa on valinnanvapausehdotuksessa korjattava, ennen kuin se toimii Suomessa.

  • Tuleva asiakas 24. 03. 2017 10:35

    Valinnanvapaus voi tuoda sekä hyvää että huonoa riippuen sen toteutustavasta. Jos hyvin käy, se saa julkisen terveydenhuollon tehostamaan toimintaansa. Vaarana kuitenkin on, että nämä "edullisemmat" palveluntuottajat ovatkin suuria kansainvälisiä jättiyrityksiä, joiden toiminnan ainoa tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon rahaa suomalaisen yhteiskunnan kustannuksella. Verot näistä voitoista jäävät maksamatta Suomeen. Tähän voi myös liittyä, että valinnaiset palveut mitoitetaan vain samalle pasolle kuin julkisella puolella, ja tavoiteltu todellinen parannus jää saamatta. Nykyisten yksityisten lääkäripalvelujen osalta ihmisillä on liian ruusuinen kuva. Vastaanottoajan saa heti, ja palvelu on hyvää. Mutta tämä on saatu aikaan panostamalla vain osaan palveluista, tosin siihen osaan, jonka kanssa palvelujen käyttäjät yleensä joutuvat tekemisiin. Tämä ei olisi julkisen sektorinkaan puolella mahdotonta, mutta päättäjät istuvat virkahuoneissaan monien lukkojen takana, eikä heillä tarvitse olla mitään yhteyttä käytännön toimintaan potilastasolla. Terveyspalvelujen ei tarvitsisi olla puolen vuoden jonotuksen takana, jos tätä ongelmaa haluttaisiin todella ratkaista. Tarjonnan lisääminen kysynnän kasvaessa voisi tapahtua joustavamminkin, jos byrokratiaa voitaisin karsia. Valitettavasti liian moni tyhjänpäiväinen toimija haluaa olla mukana sanomassa mielipiteensä siitä, mitä toimintaan osoitetuilla varoilla pitäisi tehdä.

  • Tuleva asiakas 24. 03. 2017 22:58

    Valinnanvapaus voi tuoda sekä hyvää että huonoa riippuen sen toteutustavasta. Jos hyvin käy, se saa julkisen terveydenhuollon tehostamaan toimintaansa. Vaarana kuitenkin on, että nämä "edullisemmat" palveluntuottajat ovatkin suuria kansainvälisiä jättiyrityksiä, joiden toiminnan ainoa tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon rahaa suomalaisen yhteiskunnan kustannuksella. Verot näistä voitoista jäävät maksamatta Suomeen. Tähän voi myös liittyä, että valinnaiset palveut mitoitetaan vain samalle pasolle kuin julkisella puolella, ja tavoiteltu todellinen parannus jää saamatta. Nykyisten yksityisten lääkäripalvelujen osalta ihmisillä on liian ruusuinen kuva. Vastaanottoajan saa heti, ja palvelu on hyvää. Mutta tämä on saatu aikaan panostamalla vain osaan palveluista, tosin siihen osaan, jonka kanssa palvelujen käyttäjät yleensä joutuvat tekemisiin. Tämä ei olisi julkisen sektorinkaan puolella mahdotonta, mutta päättäjät istuvat virkahuoneissaan monien lukkojen takana, eikä heillä tarvitse olla mitään yhteyttä käytännön toimintaan potilastasolla. Terveyspalvelujen ei tarvitsisi olla puolen vuoden jonotuksen takana, jos tätä ongelmaa haluttaisiin todella ratkaista. Tarjonnan lisääminen kysynnän kasvaessa voisi tapahtua joustavamminkin, jos byrokratiaa voitaisin karsia. Valitettavasti liian moni tyhjänpäiväinen toimija haluaa olla mukana sanomassa mielipiteensä siitä, mitä toimintaan osoitetuilla varoilla pitäisi tehdä.

  • Tuleva asiakas 25. 03. 2017 06:28

    Valinnanvapaus voi tuoda sekä hyvää että huonoa riippuen sen toteutustavasta. Jos hyvin käy, se saa julkisen terveydenhuollon tehostamaan toimintaansa. Vaarana kuitenkin on, että nämä "edullisemmat" palveluntuottajat ovatkin suuria kansainvälisiä jättiyrityksiä, joiden toiminnan ainoa tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon rahaa suomalaisen yhteiskunnan kustannuksella. Verot näistä voitoista jäävät maksamatta Suomeen. Tähän voi myös liittyä, että valinnaiset palveut mitoitetaan vain samalle pasolle kuin julkisella puolella, ja tavoiteltu todellinen parannus jää saamatta. Nykyisten yksityisten lääkäripalvelujen osalta ihmisillä on liian ruusuinen kuva. Vastaanottoajan saa heti, ja palvelu on hyvää. Mutta tämä on saatu aikaan panostamalla vain osaan palveluista, tosin siihen osaan, jonka kanssa palvelujen käyttäjät yleensä joutuvat tekemisiin. Tämä ei olisi julkisen sektorinkaan puolella mahdotonta, mutta päättäjät istuvat virkahuoneissaan monien lukkojen takana, eikä heillä tarvitse olla mitään yhteyttä käytännön toimintaan potilastasolla. Terveyspalvelujen ei tarvitsisi olla puolen vuoden jonotuksen takana, jos tätä ongelmaa haluttaisiin todella ratkaista. Tarjonnan lisääminen kysynnän kasvaessa voisi tapahtua joustavamminkin, jos byrokratiaa voitaisin karsia. Valitettavasti liian moni tyhjänpäiväinen toimija haluaa olla mukana sanomassa mielipiteensä siitä, mitä toimintaan osoitetuilla varoilla pitäisi tehdä.

  • Tuleva asiakas 25. 03. 2017 06:41

    Valinnanvapaus voi tuoda sekä hyvää että huonoa riippuen sen toteutustavasta. Jos hyvin käy, se saa julkisen terveydenhuollon tehostamaan toimintaansa. Vaarana kuitenkin on, että nämä "edullisemmat" palveluntuottajat ovatkin suuria kansainvälisiä jättiyrityksiä, joiden toiminnan ainoa tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon rahaa suomalaisen yhteiskunnan kustannuksella. Verot näistä voitoista jäävät maksamatta Suomeen. Tähän voi myös liittyä, että valinnaiset palveut mitoitetaan vain samalle pasolle kuin julkisella puolella, ja tavoiteltu todellinen parannus jää saamatta. Nykyisten yksityisten lääkäripalvelujen osalta ihmisillä on liian ruusuinen kuva. Vastaanottoajan saa heti, ja palvelu on hyvää. Mutta tämä on saatu aikaan panostamalla vain osaan palveluista, tosin siihen osaan, jonka kanssa palvelujen käyttäjät yleensä joutuvat tekemisiin. Tämä ei olisi julkisen sektorinkaan puolella mahdotonta, mutta päättäjät istuvat virkahuoneissaan monien lukkojen takana, eikä heillä tarvitse olla mitään yhteyttä käytännön toimintaan potilastasolla. Terveyspalvelujen ei tarvitsisi olla puolen vuoden jonotuksen takana, jos tätä ongelmaa haluttaisiin todella ratkaista. Tarjonnan lisääminen kysynnän kasvaessa voisi tapahtua joustavamminkin, jos byrokratiaa voitaisin karsia. Valitettavasti liian moni tyhjänpäiväinen toimija haluaa olla mukana sanomassa mielipiteensä siitä, mitä toimintaan osoitetuilla varoilla pitäisi tehdä.