Terveyspolitiikkaa potilaan hyväksi

Heikki Pärnänen

Sote- ja maakuntauudistus ja erityisesti valmisteilla oleva valinnanvapauslainsäädäntö on keskusteluttanut niin suurta yleisöä kuin Lääkäriliiton jäsenkuntaakin. Silmiini ja korviini on välillä kantautunut kysymyksiä, kuka liiton linjaukset tekee, onko niitä käsitelty hallituksessa, ja onko valtuuskunta niitä linjannut. Kahteen viimeiseen kysymykseen on selkeä vastaus: On.

 


Liiton strategiakausi 2010–2017 on päättymässä, ja uutta strategiaa valmistellaan. Olin tiiviisti mukana nykyisen strategian sisällöllisessä valmistelussa syksyllä 2010. Strategian valmistelusta vastasi silloisen hallituksen puheenjohtajan Timo Kaukosen vetämä työryhmä. Hallitus käsitteli strategiaa kokouksissaan, valtuuskuntakin useaan otteeseen. Ja strategia hyväksyttiin valtuuskunnan kokouksessa joulukuussa 2010.

Tämän kirjoituksen otsikko on yksi voimassa olevan strategian viidestä strategisesta päämäärästä. Tuon päämäärän osalta tavoitteeksi vuoden 2017 loppuun asetettiin ”toimiva ja oikeudenmukainen terveydenhuollon palvelujärjestelmä”. Tavoite luonnollisestikin kuvastaa sitä, että seitsemisen vuotta sitten emme järjestelmäämme pitäneet ainakaan optimaalisesti toimivana emmekä myöskään erityisen oikeudenmukaisena.

Mainittu strateginen tavoite jaettiin neljään osatavoitteeseen. Niistä yksi koskee lääkärikoulutusta, kolme terveyspalvelujärjestelmämme uudistamista. Käyn nuo kolme läpi, peilaten käynnissä olevaan valmisteluun.

Terveydenhuollon palvelujärjestelmä uudistettu – palveluntuottajat toimijoina tasa-arvoisia. Avasimme tätä osatavoitetta toteamalla, että julkiset ja yksityiset palveluntuottajat eivät ole samalla viivalla, vaan julkisesti rahoitetut terveyspalvelut tuottaa monopoliasemassa oleva julkinen tuottaja. Yksityiset palveluntuottajat ovat vain täydentävässä roolissa. Kansalaisilla ei ole todellista valinnanvapautta julkisesti rahoitetuissa palveluissa.

No, palvelujärjestelmäuudistusta tehtiin viime hallituskaudella ja on valmisteltu jo parilla edelliselläkin. Tällä hallituskaudella taidetaan nyt viimeinkin saada valmista – lainsäädäntö astunee voimaan ennen liiton strategiakauden päättymistä.

Palvelujärjestelmämme siis uudistuu; siltä osin tavoitteemme toteutunee.

Valinnanvapauslainsäädännöllä tuottajakuntaa on tarkoitus monipuolistaa ja suoran valinnan palveluissa julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin tuottajat ovat toimijoina tasa-arvoisia. Suora valinta koskee perustason palveluja, mutta myös erityistason palveluissa on tarkoitus laajentaa potilaan valinnanmahdollisuuksia nykyisestään tuoden myös yksityisiä tuottajia julkisten tuottajien kanssa samalla viivalle.

Terveydenhuollon rahoitus uudistettu – raha kulkee potilaan mukana. Tämän osatavoitteen taustalla oli huoli terveydenhuollon nykyisen monikanavaisen rahoituksen osaoptimointiin kannustamisesta. Tämä koskee erityisesti lääke- ja matkakorvauksia, mutta myös kuntoutuksen osalta on kannusteita sysiä vastuuta toimijalta toiselle.

Uhkaksi nykyisessä rahoitusjärjestelmässä näimme myös sosiaaliluokittaisen terveyden epätasa-arvon kasvun ja suurituloisia suosivan sairaanhoitokustannusten jakautumisen.

Rahoitusuudistustakin osana sote-uudistusta ollaan tekemässä. On puhuttu monikanavarahoituksen yksinkertaistamisesta tai siirtymisestä yksikanavaiseen rahoitukseen. Valmistelu on tältä osin pahasti kesken, mutta työryhmäraportissa on pohdiskeltu lääke- ja matkakorvausten siirtämistä maakunnan vastuulle. Työterveyshuoltoa lienee pyrkimys kehittää enemmän työkykyä tukevaksi ja sairausvakuutuksen tutkimuksen ja hoidon korvauksista ollaan luopumassa.

Ja joka tapauksessa – raha kulkee jatkossa potilaan mukana, hänen tuottajavalintansa perusteella.

Potilaalla vapaus valita lääkärinsä. Valinnanvapauden laajentaminen ja potilaan mahdollisuus valita hoitava lääkärinsä on ollut Lääkäriliiton ääneen lausuttuna tavoitteena ainakin 1990-luvulta alkaen.

Nykyinenkin lainsäädäntömme sen mahdollistaa – ”toimintayksikön toiminnan tarkoituksenmukaisen järjestämisen sallimissa rajoissa”. Siteerattu terveydenhuoltolain teksti jäänee uudistuksessakin voimaan. Lääkärin valinnanmahdollisuus jää siis jatkossakin aika teoreettiseksi.  Valinnanvapaus rajoittuu ensisijaisesti toimintayksikön valintaan.

Toimintayksikönkin valintaa rajoitetaan vain vuoden välein tapahtuvaksi – miksi ihmeessä? Vaikka palveluntuottajan vaihtaminen ei olekaan itse tarkoitus, valinnanvapauden palveluntuottajien toimintaa kehittävä vaikutus perustuu poisvalinnan mahdollisuuteen. Uudelleenvalinnan mahdollisuus vain vuoden välein vesittää ajatuksen valinnanvapauden käytöstä palvelutuotantoa kehittävänä keinona.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että mitään valinnanmahdollisuuksia rajoittavia aikamääreitä ei tarvita.

Summa summarum: kaksi kolmesta loppuaan lähenevän strategiakautemme terveyspalvelujärjestelmää koskevasta tavoitteesta näyttäisi ainakin pääasiallisesti toteutuvan sote-uudistuksessa. Ei huono. 

Keskustele

Keskustelu

  • Klp 02. 05. 2017 13:52

    Joku rajoitus palveluntuottajain vaihtamiseen olisi hyvä olla,, sillä onhan sekä potilaan että lääkärin etu, että hoitosuhde säilyy pitempään. Että vaihtamisia ei tehtäisi lääketieteelliseltä kannalta ihan tyhjä npäiväisin perustein. Siksi voisi olla hyvä pyytää potilaalta perustelu halulleen vaihtaa. Kyllä myös maksaja hyötyisi siitä, ettei uutta hoitosuhdetta uusine tutkimuksineen solmittaisi liian tiheään. Itse olen kokenut nykyisen julkisen terveydenhuollon järjestelmän ongelmaksi sen, että lääkärit vaihtuvat liian usein. Miten siis saataisiin 1. lääkäri sitoutetuksi työpaikkaansa ja 2. potilas sitoutetuksi hoitosuhteeseen? Mielestäni suurin osa lääkäreistä on päteviä ja hyviä, ja heidän työtehonsa paranee, kun hoitosuhteista tulee pitempään kestäviä.

  • Erkki 02. 05. 2017 16:26

    Työterveyshuollon sairaanhoidon jättäminen ennalleen on ongelmainen terveydenhuollon tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden sekä lääkärityövoiman riittävyyden kannalta. Ei ole oikein, että tervein väestönosa käyttää työterveyshuollon sairaanhoidossa 258€/nuppi ja on sen lisäksi oikeutettu valitsemaan maakunnan kustantaman soteaseman. Työterveyden sairaanhoito tuottaa runsaasti lääkärikäyntejä, jotka voitaisiin korvata hoitajakäynnillä tai puhelimitse/sähköisesti. Jos työterveyshuollon sairaanhoidonkin osalta olisi kapitaatiokorvaus (esim. 150€/nuppi), palveluntuottajille tulisi kannuste siirtyä lääkärikäyntipainotteisesta toiminnasta rationaaliseen toimintaan ja lääkärit voisivat siirtyä hoitamaan muuta väestöä. Tuo jatkuva hoitopaikan valinta aiheuttaisi aikamoisen hässäkän ja transaktiokustannusten kasvun. Vaatisi toimiakseen hyvät tietojärjestelmät.

  • Sirpa A-S 02. 05. 2017 16:41

    Onko totta, että Lääkäriliton kanta on todella, että yksityiset palvelut nostetaan täysin samalle viivalle nykyisten julkisten palveluiden kanssa, myös erik.sairaanhoidossa?

  • Perus-Pertti 03. 05. 2017 09:06

    Surullista on, että niin maan hallituksen kuin Lääkäriliitonkin aiemmat puheet perusterveydenhuollon vahvistamisesta ovat unohtuneet. Perusterveydenhuoltoa ja yleislääkärin työnkuvaa tullaan pirstomaan. Työnkuvan yksipuolistuessa on kasvava vaara, että lääkärit karttavat sote-keskuksia, ja edelleen perusterveydenhuolto rapistuu

  • Erkki 03. 05. 2017 11:45

    Liiton kannanottojen valossa ei kyllä uskoisi, että Lääkäriliiton jäsenistä suurin osa työskentelee julkisella sektorilla. Heidän asioitaan Liitto ei näytä ajavan. Muistuttaa enemmänkin yksityisten palveluntuottajien edunvalvontajärjestöä.