Tekijänoikeudet kiistan kohteena yliopistoissa

Katja Aho

Suomen voimassaolevan lainsäädännön mukaan tekijänoikeus kuuluu tekijälle. Näin on menty tähän asti myös yliopistoissa.


Suomen voimassaolevan lainsäädännön (Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404) mukaan tekijänoikeus kuuluu tekijälle. Sama sääntö on voimassa myös silloin, kun tekijä on tehnyt työn tietyn instituution, esim. yliopiston palveluksessa ollessaan, eikä asiasta ole tekovaiheessa muuta sovittu. Mikäli tekijöitä on useita, kuuluu tekijänoikeus kaikille ko. teoksen (esim. artikkelin, julkaisun, tms.) tekijöille. Työsuhteessa tehtyjen tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten (esim. koulutusmateriaalit) osalta lähtökohtana on, että työnantaja saa niihin normaalin toimintansa mukaisen käyttöoikeuden. Sen sijaan ns. isyysoikeus (oikeus tulla mainituksi teoksen tekijänä) ja respektioikeus (kielto muuttaa teosta sen tekijää loukkaavalla tavalla) säilyvät teoksen tekijällä. Samoin teoksen käyttöoikeuksien edelleen luovutuksesta tulisi aina sopia erikseen.

Näin on menty tähän asti myös yliopistoissa. Sivistystyönantajat (Sivista) on julkaissut viime viikolla uuden ohjeistuksen koskien tekijänoikeuksia perustuen EK-oppaaseen tekijänoikeuksista yrityksissä. Sivistan ohjeistuksen ajankohta on mielenkiintoinen ja se on ajoitettu haasteellisesti juuri neuvottelutilanteen alle. Sivistystyönantajat on pyytänyt jäseniään, yliopistoja työnantajina, lisäämään kaikkiin uusiin työsopimuksiin lausekkeen, jossa todetaan, että työsuhteen aikana ja sen johdosta syntyneet taloudelliset tekijänoikeudet (erityisesti teoksen muunteluoikeus ja edelleenluovutusoikeus) siirtyvät työnantajalle korvauksetta. Yliopistoja ei voida tässä suhteessa kuitenkaan rinnastaa täysin tavanomaiseen yritykseen.

Yliopistotoimintaa ohjaava perusperiaate on tieteen vapaus, joka on turvattu sekä yliopistolaissa että perusoikeutena. Tieteen vapaus ei ole muuttumaton, vaan vapaus muotoutuu yliopistojen kehityksen mukana. Monet seikat vaikuttavat siihen, millaista tieteen vapautta yliopistossa voidaan toteuttaa ja millainen tieteen tekijöiden vapaus voi olla. Yliopiston toiminta ja tehtävät ohjaavat tekijänoikeuksien käyttämistä yliopistoissa ja määrittelevät, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia yliopistolla, tiedeyhteisöllä, tutkijoilla ja opettajilla tulisi olla.

Tekijänoikeuslain määräyksen lisäksi tässä yhteydessä on muistettava myös yliopistoja velvoittavan työsopimuslain perusperiaatteet. Työntekijöitä on kohdeltava yhdenvertaisesti ja kohtuuttomat ehdot ovat kiellettyjä. Mikäli työsopimuksessa on kohtuuton ehto, voidaan ehtoa sovitella tai jättää se huomioimatta.  Tilanne, jossa yliopiston työntekijä siirtää kaikki tekijänoikeudet muuntelu- ja luovutusoikeuksin korvauksetta työnantajalle on perustellusti sellainen, jossa ehdon kohtuullisuus voidaan kyseenalaistaa. Toinen merkittävä näkökulma asiassa on työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu. Sivistan ehdotuksen mukaan yliopistoihin tulevat uudet työntekijät ovat vanhoja heikommassa asemassa. Tekijänoikeuksien esille nostaminen on paikallaan ja keskustelua tarvitaan, mutta Sivistan ehdottomalla muutoksella saadaan aikaan vain ristiriitoja ja tulkintaongelmia.

Tilannetta on ansioituneesti pohdittu IPR Instituutin blogissa. Professori, IPR University Centerin johtaja, Niklas Bruun on arvioinut Sivistan ehdottaman työsopimuksia täydentävän lauseen merkitystä käytännössä.

Bruun toteaa blogissaan, että Sivistan ehdottama uusi lauseke ei suinkaan rajoitu oppimateriaaliin. Se koskee myös kaikkia tieteellisiä aikaansaannoksia, jotka syntyvät yliopistotutkijan työn tuloksena. Mukana ovat siis mm. tieteelliset artikkelit, kirjat ja esitelmät. Oppilaitosten tulisi tämän jälkeen neuvotella kustantajien kanssa näiden julkaisemisesta, joten Suomen osalta vakiintunut kansainvälinen tieteellinen käytäntö, jossa tekijä neuvottelee julkaisuoikeuksista, menisi uusiksi.

Yliopistot ovat reagoineet Sivistan ohjeistukseen eri tavoin ja mielipiteet ovat jakautuneet.  Mikäli Sivista ei muuta ohjeistustaan, henkilökunnan asema eri yliopistoissa voi muodostua erilaiseksi. On selvää, että yliopistolla tulee olla riittävät valtuudet ja oikeudet huolehtia tieteen vapauden tosiasiallisesta toteutumisesta. Yliopiston ja työntekijän asemaa, oikeuksia ja velvollisuuksia on syytä täsmentää, mutta täsmennys tulee tehdä huolellisesti ja lainsäädännön reunaehdot huomioiden.

Keskustele

Keskustelu