Ennen joulua vielä mediassa esiintyi epäilyjä, pelkoja, kriittisyyttä ’liian nopeasti’ kehitettyjä rokotteita kohtaan. Halukkuus rokotteen saamiseksi on kasvanut viikko viikolta ja nyt jo jossakin lehdessä ennakoitiin suorastaan ’käsirysyä’ rokotusjonoihin.
Terveydenhuollon ammattilaiset ovat ymmärrettävästi huolissaan paitsi omasta puolestaan, myös läheistensä ja tietysti myös potilaiden puolesta. Myös muut ammattiryhmät ovat nostaneet keskusteluun omaa erityistä riskiään virukselle altistumiseen. Meillä on useita työntekijäryhmiä, jotka tapaavat päivittäin paljon ihmisiä, eivätkä he todellakaan voi siirtyä etätyöhön: kodinhoitajat, myyjät, bussinkuljettajat, siistijät. Myös opettajat ja päiväkotien henkilöstö ovat huolissaan oireettomien ja tai vähäoireisten lasten mahdollisesta tartuttavuudesta. Kaikissa ammattiryhmissä on myös ikääntyneitä sekä kaikenikäisiä erilaisiin riskiryhmiin kuuluvia.
Kenet siis pitää rokottaa ensiksi?
Viranomaisvalmistelussa ministeriöissä, THL:ssä, Työterveyslaitoksessa, sairaanhoitopiireissä ja yliopistoissa ovat mukana Suomen parhaat infektiolääkärit, epidemiologit ja virologit – useimmat heistä myös Lääkäriliiton jäseniä. THL:n alainen kansallinen rokoteasiantuntijaryhmä KRAR valmistelee viranomaisille ehdotukset rokotusjärjestyksestä, THL:n verkkosivuilta löytyvät tuoreimmat kannanotot ja niiden perustelut.
Lääkäriliitossa ei ole sen parempaa asiantuntemusta. Ei ole tarpeen kyseenalaistaa huippuasiantuntijoiden arvioita. Keskustella ja pohtia toki saa – ja niin tuleekin tehdä.
Myös valtakunnallinen eettinen neuvottelukunta on tarkastellut pandemiaa eettisestä näkökulmasta; seminaarijulkaisuun linkki tässä ja ETENEn lausunto koronarokotusten ensimmäisistä kohderyhmistä on tässä.
Kiivaskin keskustelu rokotusjärjestyksestä ja valittavasta rokotteesta on ymmärrettävää. Suurin ongelma on kuitenkin nyt ROKOTTEIDEN SAATAVUUS. Rokotusjärjestyksessä joudutaan punnitsemaan riskin todennäköisyyttä ja riskin vakavuutta. Altistumisen todennäköisyys voi olla suurempi koronapotilasta hoitavalla työikäisellä, mutta vanhuksilla vakavan tautimuodon ja kuoleman riski on kuitenkin kokonaisuutena isompi ongelma. Ruotsin tasoista vanhusten kuolleisuutta emme todellakaan halua Suomeen.
Rokotusjärjestyksessä joudutaan punnitsemaan riskin todennäköisyyttä ja riskin vakavuutta.
Tähän mennessä Suomessa on todettu vain 150 työperäistä Covid19-infektiota. Näistä 98 % on todettu terveydenhuollon työntekijöillä. Suojavälineet siis toimivat ja suojautua osataan. Näistäkin tautitapauksista suurin osa on ollut suhteellisen lieviä – ei tehohoitoa vaativia. Edelleenkin suurempi todennäköisyys viruksen saamiseen näyttäisi olevan vapaa-aikana, siviilielämästä eikä potilastyöstä.
Korkea ikä ja perussairaudet altistavat vakavimmalle tautimuodolle ja siksi tämä ilmoitettu rokotusjärjestys on ymmärrettävä ja perusteltu.
Yhteinen toiveemme on, että rokotteita saataisiin nopeasti. Siihen saakka: pidetään maskeja ja turvavälejä, pestään käsiä ja vältetään turhia kontakteja.
Kati Myllymäki
Toiminnanjohtaja