Paikkakunnilla, jonne lääkärityövoimaa on vaikea saada, hankitaan osa julkisen sektorin työvoimasta usein vuokrayritysten kautta lyhytaikaisesti. Lääkäreiden osalta epäselvä sääntely on johtanut siihen, että työvoimaa vuokrayrityksiltä ostavien julkisen sektorin toimijoiden mahdollisuus palkata vuokratyöntekijöitä pidempiaikaisiin palvelusuhteisiin on vaikeutunut. Syynä tähän ovat pelko sopimussakoista jopa silloin, kun ne ovat selvästi laittomia sekä rekrytointipalkkioiden euromääräinen kohtuuttomuus.
Sääntelyn puutteellisuus siten myös pahentaa osaltaan perusterveydenhuollon lääkäripulaa, koska työvoiman vaihtuvuus vuokratyövoiman osalta on suuri. Vastaavasti perusterveydenhuollon kehittämistä tukevien pitkäaikaisten julkissektorin palvelusuhteiden muodostuminen vaikeutuu huomattavasti.
Lääkäriliitto katsoo, että koska oikeus työhön on perusoikeus, tulisi rekrytointipalkkion tarkoista edellytyksistä säätää lain tasoisesti. Lainsäädännössä tulisi selvästi rajoittaa menettelyjä, jotka estävät työntekijöiden työllistymistä.
Rajoittaminen voisi tapahtua mm. rekrytointipalkkion edellytyksiä kiristämällä ja palkkion enimmäismäärää ja perusteita rajaamalla. Vähimmäisvaatimuksena tulisi olla se, että rekrytointipalkkiosta sovitaan aina etukäteen työntekijän kanssa ja palkkio kirjataan työntekijän työsopimukseen.
Vaikka viimeksi mainitut vähimmäisvaatimukset ovat olleet vuokratyödirektiivin tulkintakäytäntö, tulisi käytäntö kirjata lakiin samalla, kun työvoiman käyttöä rajoittavia kilpailukieltoa koskevia säännöksiä muutoin uudistetaan.
Lue koko lausunto.