Aina löytyy joku peruste kaataa uudistus. Raha, valta, markkinat, ideologia tai perustuslaki.
Sinänsä hyvä, että perusteellista työtä tehdään ja parasta mahdollista ratkaisua haetaan. Paras saattaa kuitenkin olla hyvän vihollinen. Kun täydelliseen malliin ei ole riittävästi rahaa, pitää keskittyä korjaamaan suurimmat pulmat ja tyytyä vaiheittaiseen etenemiseen.
Terveyskeskusten jonot ja niiden aiheuttama yhteispäivystysten kuormittuminen ovat jatkuvasti esillä julkisuudessa. Kansalaisten arkikokemus on liian usein puhelimen jonotusääni ja vastaanottoaika ehkä viikkojen päähän.
Hoitotakuulainsäädäntö valmisteltiin osana kansallista terveyshanketta 2000-luvun alussa. Jo silloin tunnistettiin ja tunnustettiin terveyskeskusten ongelmat. Silti lainsäädäntö, rahoitus ja ratkaisut koskivat lähinnä erikoissairaanhoitoa. Rahat ja henkilöstöresurssit onkin ohjattu pääosin erikoissairaanhoitoon. Digitaaliset palvelut ja hoitajavastaanotot ovat vahvistaneet terveyskeskusten toimintaa, mutta eivät riitä vanhenevan väestön tarpeisiin. Työterveyshuolto, yksityissektori ja lisääntyvä yksityinen vakuuttaminen kompensoivat terveyskeskusten kapasiteetin vajetta. Ja jos terveyskeskukseen ei pääse, niin se näkyy myös päivystyspisteiden ruuhkina.
Tämän vuoden musta joutsen on koronapandemia. Hoitovelka on kasvanut sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa.
Vuonna 2018 perusterveydenhuollon kustannukset olivat 3,3 miljardia euroa (THL), mukaan lukien perusterveydenhuollon avohoito, vuodeosastohoito, suun terveydenhuolto, työterveyshuolto ja opiskeluterveydenhuolto sekä kuntien ja kuntayhtymien ostopalvelut yksityisiltä.
Vuoden 2021 valtion talousarvioon varataan 4 miljardia euroa pelkästään koronan kustannuksiin.
Jääkö terveyskeskusten vahvistaminen tälläkin kertaa tekemättä? Viikossa hoitoon ei ole kohtuuton tavoite. Se toteutuu länsimaissa, miksi ei Suomessa?
SOTE-uudistuksen tulee painottua peruspalveluihin. Viikossa hoitoon.
Kati Myllymäki
toiminnanjohtaja
Suomen Lääkäriliitto