Sote-pysäkki

Heikki Pärnänen

Onko sote pysäkillä? Viimeisen viikon aikana eri medioissa olleesta keskustelusta näin voisi päätellä. Lääkäriliiton standillä Pohjolan Lääkäripäivillä Oulussa sote-pysäkillä riittää kuhinaa – ja kuuluu kritiikkiä!


Lääkäriliiton sote-pysäkki oli ensimmäisen kerran pystytettynä tammikuussa Helsingin Lääkäripäivillä, ja suunnitelmissa on ollut olla mukana myös Tampereen päivillä maaliskuussa. Jään vain miettimään, mahtaako koko sote olla tuolloinkin vielä ’pysäkillä’, niin kuin se nyt näyttäisi uutisoinnin perusteella olevan. 

Parisen viikkoa sitten alkoi kuulua huhuja hallituksen marraskuussa tekemien linjausten perustuslaillisista ongelmista. Asia nousi julkiseen keskusteluun viime viikolla, YLE:n ja Helsingin Sanomien uutisoinnissa, ja sittemmin asiaa on vatvottu vähän jokaisessa arvonsa tuntevassa mediassa. 

Viimeisin silmiini osunut kirjoitus oli tämän päivän Hesarin vieraskynässä aluetieteen professori Hannu Katajamäen kriittinen kirjoitus. Kirjoituksessaan professori kritisoi maakuntaperusteista uudistusta nimenomaan aluehallinnon näkökulmasta. 

Lääkäriliitto on ottanut kantaa sote-uudistukseen luonnollisestikin terveydenhuollon näkökulmasta. Olemme arvioineet viiden erityisvastuualueen pohjalle rakentuvan sote-palvelujärjestelmän tarkoituksenmukaisimmaksi – niin kuin asiantuntija-arvioissa yleisemminkin on tehty. Kun sitten on otettu huomioon aluehallintouudistuksen vaatimukset, hallituksen linjausta edeltävät virkamiesarviot pitivät parhaana 9-12 alueen mallia. 

Hallituksen marraskuisen kompromissin mukaan aluehallinto toteutetaan 18 maakunnan pohjalta; vain 15 näistä saa kuitenkin itsenäisen oikeuden sote-järjestämiseen. Lisäksi tulee 12 päivystävää ”supersairaalaa”. Kaikki kolme lukua ovat muuten kolmella jaollisia – kuusi, viisi, neljä. Ja hallituksessa on puolueita kolme. 

Ja sitten jäävät vielä ne viisi nykyistä yliopistosairaalaa. 

Mainitun kompromissin ongelmaksi näyttää olevan muotoutumassa – taas kerran – perustuslainmukaisuus. Kolme itsehallinnollista maakuntaa kun eivät olisikaan niin itsenäisiä kuin muut. Ei mahdu perustuslakiimme – aika loogiselta kuulostavaa, näin maallikosta. 

Hupaisaa sinällään – vai pitäisikö sanoa, että naurattaisi, jos ei itkettäisi: tasan vuosi sitten näillä samoilla päivillä kuuntelin eduskunnan perustuslakivaliokunnan silloisen puheenjohtajan Johannes Koskisen tiedotustilaisuutta perustuslakivaliokunnan hylättyä 19.2.2015 edellisen hallituksen sote-järjestämislakiesityksen perustuslain vastaisena. 

Jos käy niin kuin huhut kertovat – että mahdollisesti tai jopa todennäköisesti perustuslain vastaista esitystä ei eduskuntaan viedä – jää jäljelle ainakin muutama vaihtoehto. Aika erilaisia. Yksi luonnollisestikin on, että luovutaan koko uudistuksesta. Tätä ei kukaan toivone – ainakin sote-uudistus tällä hallituskaudella tarvitaan! 

Toinen vaihtoehto on, että tehdäänkin vain sote-uudistus, ilman laajempaa aluehallintouudistusta. Se antaisi lisää vapausasteita sote-uudistukselle – joka varmaankin silloin perustuisi viiden erityisvastuualueen pohjalle. Niin, ja läänejähän siis oli manner-Suomessa ennen niiden lakkauttamista viisi. 

Kolmas – ja ehkä se huonoin? – olisi laajan kokonaisuudistuksen läpivieminen kaikista vaikeuksista ja kireästä aikataulusta huolimatta. 

Tällöinkin jää kaksi vaihtoehtoa: joko itsehallintoalueiden määrän vähentäminen esimerkiksi kahteentoista, tai nykyisten maakuntien pohjalla rakentuva malli, jossa maakunnat velvoitettaisiin sote-asioissa tiiviiseen yhteistyöhön ja toiminnan koordinaatioon viiden yliopistosairaalan ympärille rakentuvilla yhteistoiminta-alueilla. 

Vastaavasti kuin nykyisessä terveydenhuoltolaissa – jos maakunnat eivät pääse yhteisymmärrykseen, valtioneuvosto päättää. 

Enpä osaa sanoa, kumpi noista kolmannen vaihtoehdon malleista olisi parempi – hyvät ja huonot puolensa molemmissa, mutta molempien kanssa terveydenhuolto kyllä pystyisi elämään ja kehittymään. 

Niin, siitä kritiikistä. Epäuskoa sote-pysäkillä oli koko uudistuksen toteuttamismahdollisuuksista. Ja epäilyä myös siitä, miten rakentaa malli, joka sopii niin pohjoisen erityisvastuualueen kuin pääkaupunkiseudun tarpeisiin. Ja miten perustason palveluita saadaan vahvistettua – ja samalla säilytettyä erikoissairaanhoitomme hyvä taso, ja vieläpä kustannusten karkaamatta. 

Lääkäriliiton hallitus ja valtuuskunta kokoontuivat viime perjantaina sote-seminaariin, pohtimaan uudistusta. Asiasta lisää perjantaina ilmestyvässä Lääkärilehdessä, jossa on hallituksen ja valtuuskunnan puheenjohtajien pääkirjoitus teemasta. Mutta sen verran raotan, että erityinen huoli seminaarissa oli terveydenhuollon resurssien turvaamisesta.

Keskustele

Keskustelu