Tarinassa päähenkilö on lapseni. Hän on antanut suostumuksensa juonipaljastuksiin. Muutettuaan omilleen hoitaa hän itse omia asioitaan koko skaalalla. Terveydenhuoltoon liittyvissä asioissa hän on kääntynyt totuttuun tapaan kotilääkärin, äidin, puoleen. Vuosittainen influenssarokotus annetaan kotisohvalla. Rasitusvammat ja flunssat ovat hoituneet ajan kanssa ja korkeintaan oireenmukaisella kipulääkityksellä tarvittaessa.
Yksi alue, mitä yleislääkärinä en pysty hoitamaan, on suun terveys. Kehotin lastani pitämään huolta hammastarkastuksistaan. Koska erityisiä vaivoja ei ollut, ja kyseessä oli rutiinitarkastus, ei nuori kiirehtinyt asian suhteen.
Kun tuli varaamisen aika, alkoivat hankaluudet. Meni kuukausi, toinen, kolmas, neljäs. Sitten menivät hermot.
Kun tuli varaamisen aika, alkoivat hankaluudet. Edes hammastarkastukseen ei aikaa saa varata, ennen kuin kattava sähköinen terveysselvitys YTHS:lle on tehty. Sen tekeminen sujui ripeästi ja lähetä-napilla matkaan. Seuraavaksi jonkun vastaanottavassa päässä pitäisi tuo lukea, kuitata ja avata asiakkuus. Vasta silloin voi aikoja varata.
Meni kuukausi, toinen, kolmas, neljäs. Sitten menivät hermot. Yhteydenotto ei tietysti onnistunut sähköisesti ilman tuota avattua asiakkuutta. Puhelinlangoille roikkumaan ja reklamaatiota antamaan.
Terveysselvityksen jälkeen kävi ilmi, että nuori on liian terve. Hammastarkastukseen ei vielä voi saada aikaa. Siis mitä ihmettä! Kauhuskenaario tulevaisuuden terveydenhuollosta, näinkö se tulee menemään? Aikaa ei tarkastukseen saa, vaikka edellisestä on aikaa ja halunsa ilmaisee?
Kotikunnan terveyskeskus oli seuraava paikka jonne yrittää. Nyt oli suopeampi kohtelu, ilman muuta tarkistusaika järjestyy. Mutta ei omana toimintana, jonoja kun on hoitotakuun ylittävästi. Myönnettiin palveluseteli ja seikkailu jatkui portaaliin varaamaan aikaa jollekin systeemiin ilmoittautuneelle palveluntuottajalle.
Setelinhaltija pääsi vertailemaan netissä hammaslääkäreiden nimiä, osoitteita, hinnastoa. Omavastuuta jäisi setelin jälkeen 10 sentistä aina 40 euroon asti. Olisiko kalliimpi sittenkin parempi? Laadusta ei mitään käsitystä. Yksi sarake oli, jossa osalla hymynaamoja – mitä niistä voisi päätellä?
Kyllä on potilas, vai pitäisikö sanoa asiakas, päästään pyörällä systeemissä. Moni varmasti luovuttaisi. Ei se näin kankeaa ja hankalaa saa olla. Eihän?