Kun koronapandemia alkoi, virus oli uusi ja tuntematon. Viruksen leviämistä, Covid19-taudin vakavuutta ja tehohoidon tulevaa tarvetta oli hyvin vaikeaa arvioida. Huoli terveydenhuollon kapasiteetin riittävyydestä oli aiheellinen. Sen vuoksi oli perusteltua siirtää terveydenhuollon voimavaroja kiireettömästä hoidosta pandemiavarautumiseen. Leikkaussaleja, heräämötiloja ja ennen kaikkea osaavaa henkilöstöä piti varata akuuttiin tarpeeseen ja henkilöstöä siirrettiin kiireettömästä arkityöstä koulutettavaksi tehopotilaan hoitoon.
Pandemian vuoksi vallitseva poikkeustila antaa mahdollisuuden poiketa joistakin normaalioloissa vallitsevista säädöksistä. Valmiuslain 88 § 1 momentissa todetaan, että kunta voi luopua terveydenhuoltolaissa (1326/2010) säädettyjen määräaikojen noudattamisesta kiireettömän hoidon järjestämisessä, jos se on välttämätöntä kiireellisen hoidon järjestämiseksi ja jos määräajan ylittäminen ei vaaranna potilaan terveyttä.
Sairaanhoitopiireistä saatujen tietojen mukaan sekä leikkaus- että poliklinikkatoimintaa on supistettu voimakkaasti maaliskuusta lähtien ja jonot ovat alkaneet kasvaa. Samoin toiminnan supistuksia on toteutettu terveyskeskuksissa, suun terveydenhuollossa ja jopa neuvolatoiminnoissa. Hoitotakuun takarajat ylittyvät ja hoitovelka kasvaa.
Hoitotakuun takarajat ylittyvät ja hoitovelka kasvaa.
Sairaanhoitopiirit tekevät huomattavaa taloudellista alijäämää tänä vuonna kasvaneiden pandemiakustannusten vuoksi ja kiireettömän hoidon supistukset ovat leikanneet piirien kuntalaskutusta. Kuntatalous taas sakkaa verotulojen vähenemisen ja sosiaalikustannusten kasvun vuoksi. Siksi on ymmärrettävää, ettei valtioneuvosto näe järkevänä kuormittaa kuntien ja sairaanhoitopiirien taloutta hoitotakuun uhkasakoilla, kun talouskriisi ja ylimääräisten valtion tukitoimien tarve on ilmeinen.
Nyt, kun epidemian leviäminen Suomessa on hidastunut ja erikoissairaanhoidon, erityisesti tehohoidon kapasiteetti näyttää riittävän, on syytä arvioida tilannetta uudelleen. Kasvava hoitovelka, rokotusten, seulontojen ja ehkäisevän terveydenhuollon väheneminen sekä diagnoosien viivästyminen saattaa todellakin vaarantaa potilaiden terveyttä.
Kiireellisen hoidon turvaaminen on saatu varmistettua. Ja nyt näyttää siltä, että kiireettömän hoidon lykkääminen eli hoitotakuusta tinkiminen saattaa vaarantaa potilaiden terveyttä – jos ja kun tarpeelliset tutkimukset ja hoidot viivästyvät.
Lääkäriliiton näkemyksen mukaan nyt olisi pyrittävä palaamaan terveyspalveluissa normaalitilanteeseen, mukaan lukien ehkäisevä terveydenhuolto. Samalla toki jatketaan koronaviruksen leviämisen kontrollointia valtioneuvoston linjausten mukaisesti.
Kati Myllymäki
Toiminnanjohtaja, LL
Suomen Lääkäriliitto