Jari Kytölä ja Ulla Hannelius esittivät Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa (16.5. ja 19.5.) perusterveydenhuollon kurjistumiskehityksen ratkaisuksi vastavalmistuneiden lääkäreiden velvoittamista kolmeksi vuodeksi terveyskeskukseen. Ajatus nostetaan esiin säännöllisesti ja perustellaan yhteiskunnan maksamalla koulutuksella, mikä koskee kyllä kaikkia muitakin korkeakoulututkintoja. Pakottamista on kuitenkin jo kokeiltu useissa maissa – surkein tuloksin.
Ongelma on rakenteellinen eikä nuorten lääkäreiden syyllistäminen auta. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana erikoissairaanhoitoa on kehitetty yhdeksi maailman parhaista. Samanaikaisesti perusterveydenhuollon resurssit ovat pysyneet ennallaan, mutta työmäärä lisääntynyt huimasti.
Terveyskeskuksissa hoidetaan monet sairaudet, jotka hetki sitten kuuluivat keskussairaaloille. Tukihenkilöstöä on vähennetty ja tietojärjestelmien toiminnassa on runsaasti kehitettävää. Virkapohja on liian pieni ja työkuorma työntekijää kohde on liian suuri, jolloin alasta aidosti kiinnostuneet väsyvät ja lähtevät toisiin tehtäviin.
Muisteluissa sorrutaan usein pohtimaan kunnanlääkäriaikoja. On syytä huomata, että terveydenhuolto ja lääketiede ovat huimasti kehittynyt noista ajoista. Yleislääketiede on oma, vaativa erikoisalansa. Erikoistuminen kestää kuusi vuotta. Osaaminen vaatii vuosien työkokemusta ja jatkuvaa lisäkoulutusta.
Pakottaminen ei koskaan toimi motivoinnissa. Inhimilliset työolot ja riittävä resursointi sen sijaan toimivat. Voitaisiinko vaihteeksi keskustella näistä vaihtoehdoista?
Teksti on julkaistu Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksena 30.5.19.