Joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään?

Suunnittelin kirjoittavani viime viikolla blogin otsikolla ”Hallituksen sote-tanssi alkaa sujua: yksi askel taakse, kaksi eteen”. Piti ottaa aikalisä – ja vaihtaa otsikkoa, luettuani sote-asiantuntijatyöryhmän lausunnon parin viikon takaa.

Asiantuntijalausunto on toki vasta kaksi viikkoa vanha, 3.10. päivätty. Ja tuli - sote-kuvioiden nopeat käänteet huomioon ottaen - vanhana julkisuuteen 12.10. Ylen uutisoinnissa. Ynnä perustui julkisuudessa kerrottujen tietojen mukaan jo kokoustamisen aikana vanhaksi käyneeseen valinnanvapauslakiluonnokseen.

Ei silti, ottipa asiantuntijatyöryhmä oma-aloitteisestikin kantaa vanhoihin asioihin: eduskunnassa viime keväästä lähtien käsittelyssä olleeseen maakunta- ja sote-järjestämislakiesitykseen, vaikka lausuntoa pyydettiin valinnanvapauslakiluonnoksen 18.9. päivättyyn versioon. Taaksepäin katsominen kirvoitti lausuntoon kaksi täydentävää kannanottoa.

Syyllistyn samaan: katson taaksepäin. Sote-valmistelun aikana muotoutuneisiin näkemyksiini, ainakin vielä tällä viikolla ajankohtaista valinnanvapauskeskustelua painottaen. Puhun minä-muodossa, koska käsitykset ovat omiani – toivottavasti moni muukin jakaa ne.

Meillä on suomalaisessa terveydenhuollossa valinnanvapausjärjestelmä, paremmin tai huonommin toteutuvana. Sitä valinnanvapausjärjestelmää tulee kehittää. Kehittämisen painopisteen tulee olla terveydenhuollon peruspalveluissa, joissa myös suurin saatavuusongelma ja suurin alueellinen epätasa-arvo vallitsevat.

Painopisteen tulee olla terveydenhuollon peruspalveluissa, joissa vallitsevat suurin saatavuusongelma ja alueellinen epätasa-arvo.

Ihan Sipilän hallituksen linjausten mukaisesti. Valinnanvapaus pääsääntönä perustason palveluissa ja soveltuvin osin erityistasolla.

Hallituskin otti taas viime torstaina viikon aikalisän. Ainakin muodollisena syynä ilmoitettiin tarve kysyä sote- ja perustuslakiasiantuntijoiden mielipidettä valinnanvapauslakiehdotuksesta. Liekö oikeampi syy ollut päästä yhteiseen ymmärrykseen siitä, mitä reilu viikko sitten sovittiin?

Vai kenties tarve vakuuttaa asiantuntijat esityksen hyvyydestä? Ministeri Saarikon sanoja siteeraten: ”Hallituksella ei ole varaa mokata tätä.” Ainakaan hallituksella ei ole varaa esityksen kaatumiseen ensi keväänä perustuslakivaliokunnassa. Viimeksihän sen kaatoivat sote-asiantuntijat, valtiosääntöoppineiden säestyksellä.

Julkisuudessa esillä olleen mukaan riidassa on kysymys asiakassetelitoiminnan laajuudesta ja velvoittavuudesta. Ja rahasta ja vallasta, ainakin asiantuntijalausunnon koonneen HUS:n hallintoylilääkäri Lehtosen blogissaan kirjoittaman perusteella. Virtuaalisairaalaa olisi rakennettu.

Lehtonen on oikeassa. Ei meillä ole varaa terveydenhuoltomme parhaiten toimivan osan, varsin kattavan julkisen erikoissairaanhoitomme romuttamiseen. Hallituksen linjauksen mukaan: valinnanvapautta erityistasolla soveltuvin osin.

Ei meillä ole varaa terveydenhuoltomme parhaiten toimivan osan romuttamiseen.

Maakunnille tulee jättää päätösvaltaa asiakassetelin käytöstä erikoissairaanhoidon elektiivisissä palveluissa, esimerkiksi kiireettömässä leikkaustoiminnassa. Asiakassetelipalvelut eivät saa vaarantaa erikoissairaanhoidon päivystystä eivätkä toiminnan kustannustehokkuutta ja laadukkuutta.

Tosin tuntuu osalla keskusteluun julkisuudessakin osallistuneista olleen vanhat esitykset muistissa. Eduskunnassa kesällä kaatuneessa valinnanvapauslakiesityksessähän olisi kielletty maakuntien liikelaitoksia itse tuottamasta asiakassetelipalvelujen piiriin määrittelemiään palveluja.

Perustuslakivaliokunta kuitenkin kesäkuisessa lausunnossaan edellytti, että julkisella vallalla tulee olla kaikissa tilanteissa mahdollisuus taata palvelujen riittävä toteutuminen yhdenvertaisesti. Siksipä niin yhtiöittämisvelvollisuus kuin asiakassetelipalvelujen tuottamiskielto tuli poistaa valinnanvapauslakiesityksestä. Siis: maakunnat saavat itse tuottaa asiakassetelipalveluja.

Asiantuntijatyöryhmän parin viikon takainen lausunto on kolmetoista sivua pitkä. Tuntematta lausuttavaa, lausunnon valmistuessa siis jo vanhentunutta valinnanvapauslakiluonnosta, olen lausunnon kanssa yhtä mieltä kolmesta asiasta:

  • Järjestämisvastuun toteutumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on, että järjestäjällä on vahva osaaminen järjestämistehtävässään.
  • Toimivan järjestelmän edellytyksenä ovat tuottajien kannustimet vaikuttavan hoidon ja hoivan tuottamiseen.
  • Sote-uudistus on niin monimutkainen kokonaisuus, ettei se kerralla tule valmiiksi, vaan korjausliikkeisiin on varauduttava.
Takaisin