Lääkärin osaaminen on toimivan ja korkeatasoisen lääketieteellisen hoidon perusta. Se edellyttää jatkuvaa ammatillista kehittymistä taidoissa ja toimintatavoissa. Lähtökohtana on lääkärin tarve ja halu kehittyä. Lääkärillä ja hammaslääkärillä on lakiin perustuva ja eettinen velvoite ylläpitää ja kehittää ammattitaitoaan, ja lääkärin/hammaslääkärin vala velvoittaa arvioimaan oman työn laatua. Ammatissa kehittyminen tapahtuu työssä oppimalla, palautteen avulla ja täydennyskoulutuksella. Sillä on suuri merkitys lääkärin työhyvinvoinnille. Ammatillista kehittymistä tuetaan hyvällä johtamisella.

Jatkuva ammatillinen kehittyminen ja sen rinnakkaistermi elinikäinen oppiminen (life long learning) sisältävät tavoitteen osaamisen ja ammattitaidon lisääntymisestä läpi työuran kohti erinomaisuutta. Täydennyskoulutus (Continuing Medical/Dental Education) on yksi keino osaamisen kehittämisessä, ja aikuisoppimisen tutkimuksen mukaan tärkeitä ovat lisäksi työssä ja työpaikalla oppiminen. Osaamista voidaan kehittää monin tavoin. Osa kehittämisestä on perustoimintaa, kuten konsultaatiot, arvioinnit, kehittämistoiminta tai verkko-oppiminen. Keskeistä on, että oppiminen on tavoitteellista ja oppimistilanteet ovat korkealaatuisia.

Täydennyskoulutuksessa ja ammatillisessa kehittymisessä on otettava huomioon lääkärin toiminnan monimuotoisuus. Hyvä viitekehys on Kanadassa kehitetty CanMEDS, jossa lääkärin osaaminen on jaettu osa-alueisiin.

Lääkärin osaaminen (CanMEDS)

• lääketieteellinen osaaminen (Medical Expert)
• tiedonhallinta ja oppiminen (Scholar)
• vuorovaikutustaidot (Communicator)
• yhteistyötaidot (Collaborator)
• professionalismi (Professional)
• toiminnanohjauksen taidot (Manager)
• terveyden edistäminen (Health Advocate).

LAIN VELVOITTEET

Terveydenhuoltolain (1326/2010) säätäminen vahvisti täydennyskoulutuksen merkitystä. Terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin sekä oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Jatkuva ammatillinen kehittyminen on välttämätöntä tavoitteen saavuttamiseksi. Terveydenhuoltolaki velvoittaa terveydenhuollon työnantajat huolehtimaan terveydenhuoltohenkilöstön riittävästä täydennyskoulutuksesta niin, että työn vaativuus ja tehtävien sisältö otetaan huomioon. Laissa ei aseteta ammattiryhmäkohtaisia minimikoulutusaikoja, mutta terveydenhuollon pisimmälle koulutettuna ammattiryhmänä lääkärien täydennyskoulutukselle on kiistaton tarve.

Lääkärin ja hammaslääkärin velvollisuudesta ylläpitää ammattitaitoaan säädetään laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (1659/2015): Terveydenhuollon ammattihenkilö on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämiä tietoja ja taitoja sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin.

Lääkärin ja hammaslääkärin työnantajan tulee seurata työntekijöidensä kehittymistä ja luoda edellytykset sille, että työntekijä voi osallistumalla tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen ja muilla ammatillisen kehittymisen menetelmillä ylläpitää ja kehittää tietojaan ja taitojaan voidakseen harjoittaa ammattiaan turvallisesti ja asianmukaisesti.

Täydennyskoulutus ja ammatillinen kehittyminen on siis säädetty niin lääkärin kuin hänen työnantajansakin velvollisuudeksi. Velvollisuus koskee yhtä lailla itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivaa lääkäriä.

LÄÄKÄRI- JA HAMMASLÄÄKÄRIJÄRJESTÖJEN SUOSITUKSET

Täydennyskoulutuksen on oltava riittävää. Laki ei aseta koulutuksen minimimääriä, mutta Lääkäriliiton suosituksen mukaan

• Jokaisella lääkärillä tulee olla mahdollisuus työnantajan kustannuksella työpaikan ulkopuoliseen täydennyskoulutukseen vähintään kymmenen päivää vuodessa.
• Jokaisen lääkärin työaikaan tulee sisältyä vähintään viisi tuntia viikossa työpaikan sisäistä täydennyskoulutusta, kuten meeting-toimintaa ja omatoimista opiskelua.

Hammaslääkärijärjestöt (Suomen Hammaslääkäriliitto, Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ja Terveyskeskushammaslääkäriyhdistys) julkaisivat vuonna 2014 suosituksen ammatillisen osaamisen suunnitelmallisesta kehittämisestä. Se päivitettiin vuonna 2019. Suositus kuvaa ammattitaidon ylläpitämisen eettisiä ja juridisia perusteita, kansainvälisiä menettelytapoja sekä suositeltavia käytäntöjä, kuten koulutussuunnitelman laatimista ja osaamisen kehittämisen systemaattista rekisteröintiä. Suositus ottaa kantaa myös täydennyskoulutuksen järjestämiseen ja korostaa koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden arviointia sekä täydennyskoulutuksen objektiivisuutta ja läpinäkyvyyttä.

Suosituksen mukaan hammaslääkärien tulee kehittää ammatillista osaamistaan vähintään 8–9 koulutuspäivän verran vuodessa.

Suomen Lääkäriliiton ja Suomen Hammaslääkäriliiton tutkimusten mukaan nämä suositusten minimimäärät eivät valitettavasti vielä täyty.

Kolme valtakunnallista lääkärijärjestöä, Suomen Lääkäriliitto, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Finska Läkaresällskapet, perustivat helmikuussa 2007 Pro Medico ry:n tukemaan lääkärien ammatillista kehittymistä ja täydennyskoulutusta. Pro Medico antoi suosituksia ja ohjeita täydennyskoulutukseen osallistumisesta, koulutuksen tavoitteista ja suunnittelusta, arvioinnista ja rahoituksesta sekä yhteistyöstä lääketeollisuuden kanssa. Se rakensi jatkuvan ammatillisen kehittymisen työvälineitä, joilla voidaan seurata, arvioida ja suunnitella ammatillisen osaamisen kehittämistä. Tällainen on esimerkiksi lääkärien ammatillisen kehittymisen seurantaan tarkoitettu verkkotyökalu Taitoni.fi. Pro Medicon toiminta lakkautettiin vuonna 2019, mutta lääkärijärjestöt jatkavat toimintaa.

Lääketeollisuudella ja muulla lääketieteeseen liittyvällä teollisuudella on ollut merkittävä rooli lääkärien täydennyskoulutuksen tukemisessa. Toiminnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että lääkärien riippumattomuus ja ammatillinen autonomia säilyvät. Koulutuksen on oltava suunnitelmallista, läpinäkyvää ja monipuolista. Täydennyskoulutuksen tavoitteena on terveydenhuollon edistäminen, ammatillisen osaamisen kehittäminen ja tieteellisen tiedon välittäminen. (Ks. Lääkäri ja teollisuus)

TÄYDENNYSKOULUTUSVELVOITE

Jatkuva ammatillinen kehittyminen lähtee lääkärin tarpeesta ja eettisestä velvoitteesta, eikä sitä pidä säädellä pakolla. Eri maista saadut kokemukset osoittavat, että pakollinen täydennyskoulutus ei paranna lääkärien ammattitaitoa eikä esimerkiksi vähennä kanteluiden määrää. Kansainvälisesti ei myöskään ole näyttöä, että pakollinen täydennyskoulutus parantaisi lääkärien ammattitaitoa merkittävästi. Näistä syistä Lääkäriliitto katsoo, että täydennyskoulutukseen osallistuminen on vapaaehtoisuuteen perustuva eettinen velvoite.

Monessa Euroopan maassa lääkärin täydennyskoulutusvelvoitteelle on määritelty minimi, ja lääkärin toimiluvan uusimisen eli niin sanotun resertifikaation edellytyksenä on osallistuminen täydennyskoulutukseen tai muuhun arviointiin. EU:n ammattipätevyysdirektiivin (2013/55/EU) uudistuksen yhteydessä ehdotettiin EU-maiden lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattihenkilöille resertifikaatiota, mutta ehdotus ei mennyt läpi. Terveydenhuollon osaamisen haasteita ei ratkaise pakollisuus, vaan terveydenhuollon ja lääkärien vahva sitoutuminen ja panostus jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen. Näin turvataan korkealaatuiset ja turvalliset terveyspalvelut. On kuitenkin odotettavissa, että EU:n tasolta on tulossa tiukempia vaatimuksia lääkärien ammattitaidon ylläpidon seurantaan. Lääkäriliiton ja Hammaslääkäriliiton näkemyksen mukaan lääkärin tulee kirjata oma ammatillinen kehittymisensä ja tarvittaessa voida osoittaa se.

LISÄTIETOJA
Ammatillisen osaamisen suunnitelmallinen kehittäminen – Hammaslääkärijärjestöjen suositus 2019. www.hammaslaakariliitto.fi/ammatillinenosaaminen
Basel Declaration on Continuous Professional Development, UEMS 2001. https://www.uems.eu/__data/assets/pdf_file/0013/1246/35.pdf
Lääkärien ammatillisen kehittymisen ja täydennyskoulutuksen suuntaviivat – Lääkäriliiton suositus 2015.
https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/ammatillinen-kehittyminen/taydennuskoulutus/
Opas täydennyskoulutuksen järjestäjille, Promedico 2007. http://www.promedico.fi
Suomen Lääkäriliiton suositus työnantajille hyvästä työpaikasta, 2006.
Suositus täydennyskoulutuksesta, Promedico 2007. http://www.promedico.fi