Useimmat lääkärit työskentelevät erilaisissa terveydenhuollon organisaatioissa ja yhä harvemmat täysin itsenäisinä ammatinharjoittajina. Terveydenhuollon järjestämistavat ovat monipuolistuneet, ja yksityisen ja julkisen sektorin rajat ovat hämärtyneet muun muassa ulkoistusten, ostopalveluiden sekä kunnallisten liikelaitosten muodostumisen ja niiden yhtiöittämisen takia. Lisäksi yhä useammat lääkärit työskentelevät terveydenhuollon ulkopuolella asiantuntijatehtävissä, joihin ei liity potilaiden hoitoa. Potilas ja lääkäri eivät usein voi päättää hoidosta vain keskenään, vaan heidän on entistä useammin huomioitava erilaiset ”kolmannet osapuolet” ja niiden mielipiteet. Kun lääkäri hoitaa potilaita, lääkärin etiikan perusperiaatteet ovat samat organisaatiosta riippumatta. Erilaiset organisaatiot asettavat toiminnalle kuitenkin erilaisia reunaehtoja.

Yritystoiminnan ja sen kaltaisten toimintatapojen yleistyminen terveydenhuollossa lisää tarvetta kiinnittää huomiota lääkärin mahdolliseen esteellisyyteen. Lääkärien puolueettomuus on tärkeää terveydenhuollon uskottavuuden ja oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi. Puolueettomuuden vaatimus on erityisen korostettu lääkärin toimiessa asiantuntijana, esimerkiksi laatiessa lausuntoja.

Tässä luvussa tarkastellaan yksityisen ja julkisen terveydenhuollon muuttuvia suhteita, lääkärin esteellisyyttä, suhdetta lääketeollisuuteen, lääkäripalvelujen markkinointia sekä lausuntojen antamisen periaatteita. Toimintasektoreista tarkastellaan lääkäreitä vakuutuslaitoksissa, työterveyshuollossa, vankeinhuollossa sekä puolustusvoimissa.