Omahoito, elintavat ja vastuu suunterveydestä

Kansanterveydellisesti merkittävimmät suun sairaudet, karies ja parodontiitti, ovat infektioperäisiä sairauksia, jotka liittyvät kiinteästi elintapoihin.

Potilaan omahoito on keskeisessä asemassa näiden ja muiden elintapoihin liittyvien suusairauksien hallinnassa.

Suun terveydenhuollon tärkeimpiä tehtäviä on omahoidon ja terveellisten valintojen tukeminen sekä yksilötasolla että kansalaisten arjen ympäristöissä.

Suun mikrobifloora on ainutlaatuisen runsaslajinen. Sillä on tärkeitä suojaavia tehtäviä, mutta suun ja hampaiden hoitamattomat infektiot sekä limakalvohaavaumat ovat merkittävä infektioportti koko elimistöön. Sekä akuutit että krooniset suuperäiset infektiot voivat näin olla uhka muulle terveydelle.

Suun keskeisten sairauksien karieksen ja parodontiitin lisäksi hammaskiilteen liukeneminen, eli eroosio, ja jotkin limakalvosairaudet liittyvät vahvasti elintapoihin: ravitsemustottumuksiin, suuhygieniaan sekä alkoholin ja tupakkatuotteiden käyttöön. Näiden sairauksien ehkäisyyn ja hallintaan on yksinkertaisia menetelmiä, joiden vaikuttavuudesta on tutkimuksiin perustuvaa näyttöä. Vaikka sairauksien taustalla on tekijöitä, joihin potilaat omilla valinnoillaan ja elintavoillaan vaikuttavat, alttius sairauksille vaihtelee. Potilaiden käyttäytymiseen vaikuttavat monet ulkoiset tekijät, kuten sosiaalinen ympäristö, markkinointi ja sosiaalisen median aiheuttama paine. Suun alueen sairaustiloja ei pitäisi pitää itse aiheutettuina, eikä ammattilaisen asenne saa olla syyttävä.

Monet suusairaudet ovat varhaisvaiheissaan oireettomia, eikä potilas tiedosta sairauden olemassaoloa, ellei suun terveydenhuollon ammattilainen sitä hänelle kerro. Eettisesti kestävään hammashoitoon kuuluu suusairauksien varhaisvaiheiden huolellisen diagnosoinnin lisäksi aina potilaan elintapojen kartoittaminen. Hoidon olennainen osa on pyrkimys vaikuttaa epäsuotuisiin elintapoihin, eli varsinaisen hoidon rinnalla tavoitteena on pysäyttää sairaus, korjata vauriot ja ehkäistä uudet vauriot.

Elintavoilla on niin keskeinen vaikutus näiden sairauksien hoidon onnistumiseen, että suun terveydenhuollon ammattilaisten suorittamien hoitotoimien vaikutus jää lyhytaikaiseksi, ellei potilas itse aktiivisesti osallistu hoitoon ja hoitotuloksen ylläpitämiseen. Omahoito on olennainen osa näiden sairauksien hallintaa. 

Ammattihenkilön tärkeä tehtävä ja eettinen velvoite on tukea potilaan omahoitoa. Tämän laiminlyömistä ei voi pitää eettisesti hyväksyttävänä. Omahoidon tukeminen onnistuu parhaiten ammattihenkilön ja potilaan välisessä kumppanuus- tai valmentajasuhteessa. Tällöin terveydenhuollon ammattilainen ottaa selvää potilaan arkielämästä, toiveista, kokemuksista, peloista ja uskomuksista ja sovittelee yhdessä potilaan kanssa omahoidon juuri hänelle sopivaksi. Terveydenhuollon ammattilaisen on ymmärrettävä, että harva potilas pystyy tekemään elämäntapamuutoksia vain terveystiedon perusteella. Piiloutumista pelkän tiedon jakamisen taakse voidaan pitää potilaan laiminlyömisenä. Ammattilaiselta edellytetään psykologista pelisilmää ja päivitettyä menetelmäosaamista. Esimerkiksi motivoiva haastattelu on menetelmä, jonka vaikuttavuudesta on tieteellistä näyttöä.

Joidenkin potilasryhmien arkielämän, elinolosuhteiden ja -ympäristön ymmärtäminen on erityisen tärkeää. Tällaisiin ryhmiin kuuluvat henkilöt, jotka eivät itse voi täysivaltaisesti valita elinolojaan tai tarvitsevat toisten tukea selviytyäkseen arkielämässä – esimerkiksi lapset ja henkilöt, joiden toimintakyky on heikentynyt. Näitä ryhmiä hoidettaessa on tärkeä tunnistaa itsemääräämisoikeuden ja hoitamisen periaatteisiin sekä paternalismiin liittyvät haasteet. (Ks. Lääkintä- ja hoitoetiikan pe-rusperiaatteet)

Jos potilas ei itse pysty ylläpitämään suuhygieniaa, on varmistuttava, että hän saa siihen riittävää tukea ja apua. Ikäihmisten ja erityisesti muistisairaiden kyky huolehtia suuhygieniastaan usein heikkenee. Yhdessä hiilihydraattipitoisen ruokavalion kanssa tämä johtaa aiemmin hyvinkin hoidetun hampaiston nopeaan tuhoutumiseen, elleivät terveelliset elämäntavat ja hyvä suun hoito kuulu päivittäiseen rutiiniin. Ammattilaisen tulee tehdä parhaansa terveellisten elinolosuhteiden luomiseksi ja valintojen mahdollistamiseksi potilaan elinympäristössä.

POTILASTAPAUS

Suomen lainsäädäntö korostaa vanhempien vastuuta lapsen hampaiden hoidossa, ja vastuun laiminlyömistä pidetään lapsen kaltoinkohteluna. Hovioikeuden ratkaisussa vuonna 2018 katsottiin vanhemman olevan vahingonkorvausvelvollinen lapselleen, koska oli laiminlyönyt tämän hampaiden hoidon. Kaltoinkohteluun puuttuminen on jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen lakiin perustuva velvollisuus. (Ks. Lapsen kaltoinkohtelu)

Kuka on vastuussa nuoren jääkiekkoilijan hampaiden reikiintymisestä, kiilteen liukenemisesta ja limakalvoleesioista, jos joukkueelle tarjotaan harjoituksissa ja peleissä hapanta ja sokeripitoista urheilujuomaa ja ylemmissä sarjoissa pelaavat aikuiset käyttävät nuuskaa avoimesti?


LISÄTIETOJA
Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim,2014. www.käypähoito.fi.
Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ham-maslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duo-decim,2019. www.käypähoito.fi.
Suusyöpä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslää-käriseuran Apollonian asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim,2019. www.käypähoito.fi.
Järvinen M. Motivoiva haastattelu. Lisätietoa aiheesta. https://www.kaypahoito.fi/nix02109
Hallamaa J. Potilaan vastuu terveydestään. Teoksessa Lääkäriprofessio. Toim. A. Pasternack et al. Kustannus Oy Duodecim 2017.
Launis V. Potilaan autonomia ja lääkärin työ. Teoksessa Lääkäriprofessio. Toim. A. Paster-nack et al. Kustannus Oy Duodecim 2017.

 

© Suomen Lääkäriliitto 2021