Tavoitteen edistämiseksi parlamentaarisen päättäjäryhmän ja sosiaali- ja terveysministeriön valmistelema omalääkärin kaikille mahdollistava kansallinen poliittinen päätös tulee tehdä eduskunnassa vuoden 2027 aikana.

Ratkaisun varmistaminen edellyttää muutoksia järjestämislakiin (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, 612/2021) sekä terveydenhuoltolakiin (1326/2010). Myös sairausvakuutuslakia voi olla tarpeen muuttaa. Hyvinvointialueiden päätös sitoutua omalääkäriratkaisuun ja lääkärikunnan tuki on tärkeää.

Muutetaan Kelan käynnissä olevaa valinnanvapauskokeilua siten, että yli 65-vuotiaille tarjotaan mahdollisuus omalääkäriin samalla tavoin kuin aiemmin (vuosina 1985–1993) toteutetussa kokeilussa.

Vuoden 2028 aikana on mahdollistettu eri tavat toteuttaa omalääkäriratkaisu. Ne on vakiinnutettu käyttöön vuonna 2030.

Hyvinvointialueiden rahoitusmallia yksinkertaistetaan ja se muokataan paremmin ennakoitavaksi.

Parlamentaarinen työryhmä tekee ehdotuksen ja lainsäätäjä ratkaisun hyvinvointialueiden rahoituksesta, joka perustuu joko a) vahvaan kansalliseen ohjaukseen tai b) vahvaan alueelliseen itsehallintoon. Ohjaus- ja rahoituspäätöksen perusteella päätetään myös hyvinvointialueiden määrästä.

Tavoitetta kohti eteneminen edellyttää, että sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, sisäministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos työstävät joutuisasti hyvinvointialueuudistuksen väliraportin havainnoista ja suosituksista esityksen, jonka valtioneuvosto valmistelee eduskunnan päätettäväksi.

Tavoitteena on, että vuonna 2028 sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut ja eduskunta päättänyt tarvittavat muutokset järjestämislakiin (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, 612/2021) ja rahoituslakiin (laki hyvinvointialueiden rahoituksesta 617/2021).

Rahoitusmallia kehitetään yksinkertaisemmaksi tavalla, joka edellyttää vähemmän mutta laadukkaampaa ja oikea-aikaisempaa tietoa, joka vähentää hyvinvointialueiden mahdollisuuksia vaikuttaa epätarkoituksenmukaisella tavalla valtionrahoituksensa määrään ja joka kannustaa kansanterveyttä ja kustannusvaikuttavuutta lisääviin toimiin.

Lääkärien laadukas perus-, erikoistumis- ja täydennyskoulutus takaa tarvittavan osaamisen ja potilasturvallisuuden.

Tavoitteen edistämiseksi tiedekunnille ja hyvinvointialueille on vuoteen 2028 mennessä varattu riittävät voimavarat ammattihenkilöiden koulutukseen, joka vastaa kokonaisuutena väestön tarpeisiin alueellisesti ja erikoisalakohtaisesti. Erityinen huomio tulee jatkossakin kiinnittää erikoisalojen nykyistä tasapuolisempaan houkuttelevuuteen. Alueelliseen tasapainoon vaikutetaan laadukkaasti ohjatuilla opiskeluaikaisilla harjoitteluilla ja kesätöillä sekä hyvin järjestetyllä erikoistumiskoulutuksella. Kokeillaan koulutuskorvausten erikoisala- ja aluekohtaista painottamista.

Erillisiä osajärjestelmiä yhteensovitetaan tavalla, joka edistää kustannustehokkuutta ja vähentää päällekkäistä palvelua. Tämän edistämiseksi tarvitaan vuoden 2027 aikana virkamieslinjaus, joka valmistellaan osana sosiaali- ja terveysministeriön kansallista visiotyötä.

Kokonaisuuden edistämiseksi lääkärin määräämät kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset tarjotaan julkisesti rahoitettuna kansallisen taksan mukaan. Niin yksityiset kuin julkiset organisaatiot voivat tuottaa näitä palveluja. Eri toimijat voivat tämän seurauksena mm. tuottaa omalääkäripalvelua tasavertaisesti. Näiden parannusten mahdollistamiseksi tarvitaan vuosien 2027 ja 2028 aikana muutoksia mm. lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021) sekä terveydenhuoltolakiin (1326/2010).

Tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että aikakriittiset terveyspalvelut ja niiden saavutettavuus on määritetty kansallisesti vielä vuoden 2026 aikana hyvinvointialueiden vastaavien lääkärien johdolla ja sosiaali- ja terveysministeriön asettaman asiantuntijatyöryhmän tuella. Sen jälkeen voidaan määritellä kansallinen rakenne myös muun erikoissairaanhoidon osalta. 

Samaan aikaan tulee valmistella lakimuutoksia, joilla säädetään palveluista ja niiden laadun turvaavan sairaalaverkon toteuttamisesta. Näiden järjestämislakiin (laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, 612/2021) tehtävien muutosten valmistelusta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö ja päättää eduskunta, ja muutosten tulisi olla voimassa 2028.

Tavoitteen edistämiseksi hyvinvointialueiden vastaavat lääkärit sopivat laissa määritettyjen periaatteiden pohjalta konkreettisesta kansallisesta palveluvalikoimasta vuoden 2027 aikana sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuella.

Vuoden 2028 aikana palveluvalikoiman konkretisointi on aloitettu ja päivitysjärjestelmästä tehty päätös. Vastuu palveluvalikoiman yhdenvertaisesta toteutumisesta on hyvinvointialueiden vastaavilla lääkäreillä.

Terveydenhuollon teknologian käyttöönoton on oltava hallittua ja sen käytön tulee vastata tarpeisiin, jotka liittyvät ihmisten terveyden edistämiseen tai sairauksien hoidon tukemiseen.

On tärkeää määritellä mihin tarkoitukseen digitaalisia palveluita käytetään, ja mihin niitä ei – ainakaan ensisijaisesti – käytetä. Lisäksi on välttämätöntä, että potilas voi aina halutessaan asioida myös muulla tavalla kuin digitaalisesti. Käyttäjien – niin potilaiden kuin terveydenhuollon ammattilaisten – näkemykset ja kokemukset ovat kehitystyön perusta. Näin varmistetaan, että palvelu tuottaa terveyshyötyä.

Digipalveluiden tarpeet terveydenhuollossa on määritelty vuoden 2026 aikana. Määrittelytyöstä ja palvelukehityksestä vastaavat hyvinvointialueiden vastaavat lääkärit sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuella.

Vuoteen 2030 mennessä kattavat digipalvelut on kehitetty käyttäjäkokemusten perusteella.