Lausunto sairausvakuutuksesta korvattavien lääkärinpalkkioiden korvaustaksojen korottamisesta

Lausunnossa otetaan kantaa erityisesti etäpalvelun korvaamisen ohjeisiin. Lääkäriliitto toteaa, että chat-yhteyden ja useimmiten puhelinyhteydenkin kautta tapahtuva toiminta on katsottava lähinnä yleiseksi terveysneuvonnaksi tai korkeintaan hoidontarpeen arvioinniksi, ei varsinaista vastaanottoa korvaavaksi palveluksi, minkä tulisi olla etävastaanoton korvattavuuden keskeinen kriteeri.

Pääministeri Orpon hallitus päätti budjettiriihessään korottaa sairausvakuutuksesta maksettavia sairaanhoitokorvauksia 1.1.2024 alkaen siten, että lääkärien vastaanottokäynnin korvaustaksa nousee 8 eurosta 30 euroon ja etävastaanoton korvaus 8 eurosta 25 euroon. Lisäksi suun perustutkimuksen korvausta nostetaan lähes kaksinkertaiseksi, ja psykiatrian erikoislääkärin vastaanottokäynneistä ja hoidosta antamat korvaukset nousevat 1½–3-kertaisiksi.

Sairausvakuutuslain mukaan Kansaneläkelaitos vahvistaa päätöksellään taksaluettelon, sekä korvaamisen ohjeet.

Lausuntopyynnössä on pyydetty erityisesti ottamaan kantaa etäpalvelun korvaamisen ohjeisiin. Nykyinen ohjeistus keskeisiltä osiltaan kuuluu: ”Etäpalvelu korvataan, kun palvelut toteutetaan esimerkiksi puhelimen, tunnistetun chat-yhteyden tai videoyhteyden kautta ja apuna käytetään tarvittaessa suojattua sähköpostiyhteyttä, etämonitorointia tai välitettyjä kuvia tai näiden yhdistelmiä. Pelkkää postitse tai sähköpostilla annettua hoitoa tai reseptin uusimista ei korvata.”

Sairausvakuutuslain mukaan korvaustaksojen perusteiden ja vahvistettujen taksojen tulee perustua ”tutkimus- ja hoitotoimenpiteen laatuun, sen vaatimaan työhön ja aiheuttamaan kustannukseen, korvattavan palvelun hoidolliseen arvoon ja korvauksiin käytettävissä oleviin varoihin”.

Lääkäriliitto toteaa, että vaikka etävastaanottopalvelu voi parhaimmillaan lähes vastata perinteistä vastaanottokäyntiä niin vaaditun työmäärän ja käytetyn ajan kuin myös palvelun hoidollisen arvon suhteen, pelkän puhe-yhteyden (ilman muuten välitettyä lisätietoa, esimerkiksi kuvia tai etämonitorointia) tai chat-yhteyden kautta annettua palvelua ei voi pitää varsinaiseen etävastaanottoon ja vallankaan varsinaiseen vastaanottokäyntiin verrattavana sairausvakuutuslaissa mainittujen keskeisten kriteerien osalta. Chat-yhteyden ja useimmiten puhelinyhteydenkin kautta tapahtuva toiminta on katsottava lähinnä yleiseksi terveysneuvonnaksi tai korkeintaan hoidontarpeen arvioinniksi, ei varsinaista vastaanottoa korvaavaksi palveluksi, minkä tulisi olla etävastaanoton korvattavuuden keskeinen kriteeri.

Ehdotamme, että em. etäpalvelun korvaamista koskeva ohje muutetaan esim. seuraavasti kuuluvaksi: ”Etäpalvelu korvataan, kun sen voidaan arvioida vastaavan vaaditun työmäärän ja käytetyn ajan sekä palvelun hoidollisen arvon osalta tavanomaista vastaanottokäyntiä ja näin korvaavan vastaanottokäynnin. Palvelut voidaan toteuttaa puhelimen tai videoyhteyden kautta ja apuna käytetään etämonitorointia tai välitettyjä kuvia tai näiden yhdistelmiä. Pelkkää postitse tai sähköpostilla annettua hoitoa tai reseptin uusimista ei korvata.”

Haluamme myös viitata Lääkäriliiton hallituksen 05/2022 hyväksymiin etälääketieteen suositukseen (Lääkäriliitto - Etälääketieteen suositus (laakariliitto.fi)), erityisesti seuraaviin kohtiin:

”Lääkäri voi antaa etälääketieteen palveluja vain, jos potilaasta on riittävästi tietoa. Edellytykset oikeisiin ja perusteltuihin lääketieteellisiin ratkaisuihin tulee olla olemassa. Koska etävastaanotto tyypillisesti kaventaa informaatiota potilaasta, hänet tulee herkästi ohjata vastaanotolle.

Lääkäri voi tehdä potilasta koskevia ratkaisuja, esittää mielipiteitään ja antaa suosituksiaan vain, jos hän on arvioinut saamansa tiedot määrältään ja laadultaan riittäviksi ja ratkaistavana olevaa ongelmaa koskeviksi.

Lääkärintodistuksen diagnoosi, arvio ja johtopäätökset voivat perustua etälääketieteen palveluissa tehtyihin havaintoihin vain, jos lääkäri on arvioinut saamansa tiedot määrältään ja laadultaan riittäviksi ja ratkaistavana olevaa asiaa koskeviksi. Lääkärin tulee todistuksessaan nimenomaisesti todeta, mihin tietolähteisiin todistus perustuu, ovatko tiedot yhdensuuntaisia ja mitä virhelähteiden mahdollisuuksia niihin liittyy.” 

 

Lue lausuntoteksti kokonaisuudessaan tästä.

Takaisin