Lähes kolmannes työikäisistä lääkäreistä pitää yksityisvastaanottoa joko päätoimisesti (10 %) tai sivutoimisesti (20%) (1). Yksityisten lääkärikäyntien osuus kaikista avosairaanhoidon lääkärikäynneistä on lähes 30 % (2). Yksityinen terveydenhoitovakuutus on 461 000 lapsella ja 553 000 aikuisella (3).
Yksityinen sektori on edellä mainituilla mittareilla merkittävä osa suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää. Vaikka henkilökunnan osalta voi ehkä ajatella, että se saattaisi yhtä hyvin työskennellä julkisella sektorilla, yksityisesti tuotettavia palveluja rahoitetaan yksityisesti (vähennettynä kotitalouksien maksama osuus) 1,2 miljardilla eurolla vuodessa (4). Sen verran pitäisi siis kerätä veroina nykyistä enemmän, jos yksityiset terveyspalvelut muutettaisiin julkisiksi.
Yksityisiä terveyspalveluja on käytännössä kaikissa maissa. Vain Kanadassa ne on kielletty. Yksityisten palvelujen osuus vaihtelee maittain. Keski-Euroopassa, jossa useimmissa maissa terveyspalvelut rahoitetaan (yleisellä kaikki kansalaiset kattavalla) vakuutuksella, huomattava osa terveyspalveluista tuotetaan yksityisesti. Näissä maissa sillä, tuotetaanko palvelu yksityisesti tai julkisesti, ei ole mitään merkitystä.
Tästä syystä EU:n direktiivissä rajat ylittävästä tarveydenhuollosta, joka tuli voimaan jo vuonna 2011 mutta implementoitiin suomalaiseen lainsäädäntöön vasta tänä vuonna, ei millään tavoin erotella yksityistä ja julkista palveluntuotantoa. Suomalaisella potilaalla on siis oikeus hakeutua hoitoon Tallinnaan, Berliiniin tai mihin tahansa EU-/ETA-alueella ja saada hoito samalla käyntimaksulla kuin Suomessa, on hoitopalvelun tuottaja sitten yksityinen tai julkinen. Tämän edellytys on, että ulkomaisen palvelutuottajan hinta ei ylitä hyvinvointialueen vastaavan palvelun hintaa.
Toisin kuin siis useimmissa muissa maissa, Suomessa yksityiset ja julkiset tuottajat eivät ole samalla viivalla. Yksityiset terveyspalvelut puhututtavat ja osa vieroksuu niitä. Yksityisistä kouluista, joita Helsingissä on lukuisia, keskustellaan hyvin vähän. Yksityiset päiväkoditkin mielletään usein tasavertaisiksi julkisten kanssa. Yksityisistä terveyspalveluista väännetään toisinaan peistä, kuten yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.
Yksi selittävä tekijä lienee koettu epätasa-arvo. Kaikilla ei ole työterveydenhuoltoa tai vakuutusta. Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on tunnetusti epätasa-arvoinen. Osasyynä tähän on monikanavainen rahoitusjärjestelmä. Tämä onkin kansainvälisesti poikkeava malli ja kaipaa kehittämistä. Lääkäriliiton työryhmä päätyi suosittelemaan tulevalle hallitukselle hanketta tasa-arvoisemman terveyspalvelujärjestelmän aikaansaamiseksi (5).
Toinen haaste on yksityiseen toimintaan liittyvät eettiset kysymykset (6). On selvää, että taloudelliset kannustimet vaikuttavat jossain määrin toimintaan, näin on kaikilla aloilla.
Yksityinen sektori ei ole mahdollinen valinta kaikille lääkäreille, eivätkä kaikki halua siellä työskennellä. Hyvinvointialueiden ollessa maantieteellisesti jo suhteellisen laajoja, tulevaisuudessa todennäköisesti vielä laajempia, on kuitenkin hyvä, että lääkäreillä on vaihtoehtoja työllistymiseen. Yksityinen sektori voi kirittää julkista usealla eri tavalla, joista erilaiset työntekotavat ja työhyvinvoinvointiin panostaminen ovat tärkeimpien joukossa. Yksityinen ei korvaa julkista, eikä julkinen yksityistä.
Janne Aaltonen
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja
Tutustu yksityissektorin sisältöihimme tarkemmin täällä. Löydät sivulta muun muassa erilaisia näkökulmia yksityissektoriin.
- Työmarkkinatutkimus 2022. Lääkäriliitto. https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/5223/tyomarkkinatutkimus_2022_yksityisvastaanotto_verkkoon.pdf
- Sotkanet. THL.
- https://www.finanssiala.fi/uutiset/sairauskuluvakuutus-taydentaa-julkista-terveydenhuoltoa-jo-1-29-miljoonaa/
- https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sosiaali-ja-terveydenhuollon-resurssit/terveydenhuollon-menot-ja-rahoitus
- https://www.laakariliitto.fi/uutiset/linjauksia/tasa-arvoiset-terveyspalvelut-tyoryhman-linjaukset/
- https://www.laakariliitto.fi/laakarin-etiikka/laakari-potilas-ja-kolmas-osapuoli/yksityinen-ja-julkinen-terveydenhuolto/