Harmaakaihi on ikääntyvän silmän sairaus, joka tulee yhdelle nelikymppisenä, toiselle satavuotiaana, valtaosalle jossakin tällä välillä. Noin kolmasosalla yli 65-vuotiasta on todettavissa näköä haittaava kaihi. Alkava kaihi ei ole vaaraksi silmälle eikä sitä kannata leikata, ennen kuin haitta on riittävä.
Itse olin nähnyt toisella silmällä kahtena jo pidempään. Alkuun olin siitä todella huolestunut. Silmälääkärini kuitenkin poisti huoleni. Tarkkojen tutkimustensa jälkeen hän totesi, että tilanne on aivan tyypillinen monokulaarinen diplopia. Kahtena näkeminen johtuu siitä, että silmän näköakselilla oleva kaihisamentuma aiheutti valon siroamisen sen matkalla verkkokalvolle.
Siedin vaivaani, mutta haitta vaan lisääntyi. Rohkenin jälleen mennä oman silmälääkärini luo keskustelemaan, uskaltaisiko kaihileikkaukseen mennä. Sain lähetteen Turunmaan sairaalaan.
Aikaa odottaessa kuuntelin Sinuhen. Hän teki urotekojaan, mm. silmän pistoja. Kirjassa se oli fiktiota, mutta tällaisia todella tehtiin kauan sitten. Ennen ajanlaskumme alkua Intiassa harrastettiin kaihin pistoa. Samentunut mykiö painettiin piikkimäisellä instrumentilla pois tieltä. Näkö kirkastui, mutta usein hetkellisesti: puutteellinen hygienia aiheutti miltei takuuvarmasti pahan tulehduksen. Mykiötä ei tuolloin osattu vielä korvata. Sittemmin mykiön tehtävät korvattiin ns. kaihilaseilla ja vasta 1900-luvulla keksittiin laittaa silmän sisälle keinomykiö. Nyt on jo todella hienoja ”moniteho-mykiöitäkin”.
Turunmaan sairaala sulautui osaksi Tyksiä odotellessani. Etukäteisinformaatio leikkauksen kulusta ja siihen mahdollisesti liittyvistä riskeistä annettiin. Sain sekä suullista että kirjallista informaatiota. Minua jännitti, tietysti. Leikkauspäivä koitti ja olin polilla odottamassa vuoroani. Vanhempi rouva tuli toimenpidehuoneesta leikkauksen läpikäyneenä ja silmää suojaava kilpi paikoillaan. Hän sai kahvia ja voileipää samalla kun hoitaja seurasi hänen vointiaan. Rouva hörppi tyytyväisenä kahviaan ja näky rauhoitti minua. Kai se minullakin, huomattavasti nuoremmalla henkilöllä, yhtä hyvin sujuisi. Kuulin, että päivässä tuolla poliklinikalla tehdään 9-10 kaihileikkausta.
Prosessit on hiottu kuntoon, kaikki ammattilaiset tietävät ja osaavat tehtävänsä.
Kaihi on yleisin sokeuden aiheuttaja maailmassa. Pahimmillaan samentunut mykiö estää näkemisen. Kaihileikkauksia tehdään vuosittain Suomessa lähes 60 000 kappaletta. Prosessit on hiottu kuntoon, kaikki ammattilaiset tietävät ja osaavat tehtävänsä. Minun tarinani oli vain yksi niistä. Nyt on katse jälleen kirkas ja kaksoiskuvat ovat poistuneet. Olen todella kiitollinen saamastani varaosapalvelusta!
Silmäkirurgin polku on pitkä: peruskoulun jälkeen on lukio. Sitten täytyy päästä lääketieteelliseen tiedekuntaan ja valmistua sieltä lisensiaatiksi. Se vie kuusi vuotta. Sen jälkeen kuluu toinen mokoma silmälääkäriksi erikoistumiseen. Silmän leikkaaminen on vaativaa mikrokirurgiaa. Jos leikkauksessa jokin menee pieleen, on siitä vastuussa lääkäri. Tuollaisesta vastuusta pitää maksaa!
Jos kutsu hoitoon tulee, pitää lukea ohjeet, luottaa ammattilaisiin ja mennä sovittuna aikana.
Oma leikkaukseni tapahtui juuri ennen koronakriisiä. Kaihileikkaukset ovat nyt tauolla. Väestön ei-kiireelliset terveysongelmat eivät tietenkään ole poistuneet. Korjausvelkaa tulee koko ajan lisää. Koronakriisin mentyä ohi pitää hoitotakuun rajoja miettiä ei-kiireellisissä ongelmissa. Ainakin asiaan liittyvät sanktiot voisi joksikin aikaa laittaa tauolle. Terveydenhuolto ei pysty tekemään määräänsä enempää. Potilaiden ei nyt pidä koronapelon takia perua heille annettuja aikoja. Mitään turhia riskejä ei terveydenhuollossa oteta. Jos kutsu hoitoon tulee, pitää lukea ohjeet, luottaa ammattilaisiin ja mennä sovittuna aikana.