Meille liiton juristeille yhteyttä otettaessa tyypillisesti pyydetään yksiselitteistä vastausta – mustaa vai valkoista, ykkönen vai nolla – ja vastaukseemme saatetaan olla tyytymättömiä, jos se onkin jotain niiden väliltä. Ja usein se juuri sitä on.
Työoikeusjuristiksi kasvamisen ensimmäisessä vaiheessa iskee tosielämä lujaa kasvoille, kun teoreettiset pykälät pitää muuttaa lihaksi. Muistan kokeneempien kollegoiden mielestäni epämääräisten ja ennen kaikkea epäeksaktien neuvojen ärsyttäneen, sillä täytyyhän tämän nyt olla jompaakumpaa, mustaa tai valkoista, ykköstä tai nollaa, selvät sävelet, mitä tehdä.
Seuraavassa vaiheessa osaa itse pääpiirteet juridiikasta ulkoa, ja silloin elää hetkellisessä varmuuden tunteessa tullakseen kolmanteen, ja kenties lopulliseen, vaiheeseen. Se on vaihe, jossa löytää itsensä neuvomasta niin jäseniä kuin nuorempia kollegoitakin epämääräisesti ja epäeksaktisti, mutta tietäen siihen syyn.
Luottamusmiehet ässänä hihassa
Syynä neuvojen monimuotoisuudelle ei ole oman selustan turvaaminen tai tietämättömyyden peittely, vaan syvällisempi työelämän tuntemus. Sen ytimessä on ymmärrys siitä, että työelämä, joka kylläkin on laajasti lainsäädännöllä säänneltyä, on ihmisten maailmaa. Ja siihen vaikuttavat mitä suuremmissa määrin henkilökemiat, ihmissuhdetaidot ja sosiaalinen pelisilmä.
Juuri tässä kohdassa meidän liittojuristien parhaina kavereina esiin astuvat paikalliset luottamusmiehet, joilla on käsissään valttikortti: paikallisen himmelin tuntemus.
En suinkaan väitä, etteikö työoikeudella olisi merkitystä tai sille olisi tarvetta. Hyvänen aika, sehän on henkilökohtainen lempilapseni ja yhteiskunnallisesti aivan keskeinen elementti heikomman osapuolen suojaamisessa ja useammankin perusoikeuden toteutumisessa. Useat käsittelemäni jäseniemme erimielisyys- tms. tilanteet kaipaavat tuekseen juridista pohjaa ja joskus ne myös ratkeavat puhtaasti juridisin perustein.
Kuitenkin aivan yhtä usein eteen tulee tilanteita, joissa tavoiteltuun lopputulemaan päästäkseen taktiikkansa kannattaa valita huolella. Sen rakennuspalikkana juridiikka voi olla vain taustana ja joskus se kannattaa jopa unohtaa kokonaan. Asuntokaupoilla hierot sopimusta todennäköisesti saman tahon kanssa vain kerran elämässäsi. Sen sijaan työpaikalla samat henkilöt kohtaavat jatkuvasti ja kiistojenkin jälkeen pitää päästä eteenpäin, jotta itse pääasia eli työ ja sen tavoitteet onnistuvat jatkossakin.
Tilannetajua ja hetkensä huomaamista
Me ihmiset reagoimme erimielisyyksiin spontaanisti eri tavoin; pakenemme, hyökkäämme, vähättelemme, alistumme. Jos siinä hetkessä työntekijän vaatiman asian ainoa lähtökohta on pykälän osoittaminen lakikirjasta, voi asian eteensä saaneen työnantajan edustajan reaktio olla sellainen, että erimielisyys kasvaa kokoaan suuremmaksi.
Lopputulos onkin usein huomattavasti parempi, jos tavoiteltua päämäärää lähdetään hakemaan paikallisen luottamusmiehen kanssa neuvotellen – tuntien sekä paikallisen tilanteen taustat ja ajankohtaiset vaikuttimet että myös asiassa toimivat ihmiset henkilöinä. Eikä se silti tarkoita, että oikeuksista on tingitty. Tämänkin neuvottelun taustana on toki usein juridiset faktat, mutta ratkaisuun tullaan siten, että työt voivat jatkua sen jälkeenkin ilman kummallekaan osapuolelle jäänyttä kaunaa.
Niskasen, Hakolan ja Mäen jäljillä
Liittojuristin ja luottamusmiehen yhteistyö on kuin viimeaikaisten arvokisojen Suomen miesten hiihdon parisprinttijoukkueet (kyllä, olen intohimoinen (kestävyys)urheilufani): toinen varmistaa mitalin, toinen sen värin.
Mitalin saa lopulta jäsen, jonka erimielisyys työpaikalla on ratkaistu rakentavalla tavalla juridiikkaa vain renkinä käyttäen.
Heli Hartman-Mattila
Lääkäriliiton lakimies