Haavanhoito

Haavanhoidon erityispätevyyden suorittanut lääkäri on perehtynyt haavaa sairastavan potilaan kokonaisvaltaiseen, moniammatilliseen hoitoon, ja hän tuntee haavojen diagnostiikkaa ja osaa suunnitella potilaan hoidon omaa erikoisalaansa laajemmin. Kliinisen työn lisäksi erityispätevyyden suorittanut voi toimia haavanhoidon kouluttajana ja asiantuntijana.

Hyväksytty Lääkäriliiton hallituksessa 10.12.2015, päivitetty 9.9.2021

Tausta ja perustelut

Kroonisten haavojen esiintyvyys suurenee väestön ikääntyessä, ja merkittävä osa näistä haavoista on monitekijäisiä. Haavojen diagnostiikka ja hoito jakautuvat useille erikoisaloille, ja hoito on käytännössä usein pirstaloitunutta. Tämän lisäksi hoitokäytänteissä on eroja eri erikoisalojen, toimintayksiköiden ja hoidon tasojen välillä, ja käytänteet eroavat toisistaan usein alueellisestikin. Haavanhoitoon laaja-alaisesti perehtyneitä lääkäreitä tarvitaan monilla erikoisaloilla ja erityisesti perusterveydenhuollossa.

Kroonisten haavojen hoitokustannusten arvioidaan muodostavan 3–5 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Korkeat hoitokustannukset ovat seurausta hoidon usein jo lähtökohtaisesti pitkästä kestosta, minkä takia on tärkeää, että hoito on kustannustehokasta. Potilaan näkökulmasta tärkeintä on, että hän saa tarvitsemansa hoidon nopeasti ja että hoito on vaikuttavaa. Sekä potilaan että häntä hoitavan terveydenhuoltojärjestelmän ja viime kädessä yhteiskunnankin etu on, että haavojen diagnostiikka on viiveetöntä ja hoito näyttöön perustuvaa.

Käytännössä haavojen diagnostiikassa ja hoidon toteutuksessa tarvitaan useiden eri ammattiryhmien osaamista ja lähes poikkeuksetta yhteistyötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä, usein eri erikoisalojenkin välillä. Tämä edellyttää moniammatillista, kokonaisvaltaista lähestymistapaa hoitoon ja toimivia hoitoketjuja. Hoidon kustannustehokkuuden lisäämiseksi ja hoitokäytänteiden parantamiseksi tarvitaan myös laadukasta haavojen diagnostiikkaan ja hoitoon kohdistuvaa tutkimusta.

Haavanhoidon erityispätevyys kannustaa haavaa sairastavia potilaita työssään kohtaavia lääkäreitä hankkimaan lisäkoulutusta ja kehittämään sekä omaan osaamistaan että haavaa sairastavien hoitoa laajemminkin, sekä omassa toimintayksikössään että alueellisesti. Erityispätevyys voi olla myös palkanlisän peruste.

Tavoitteet

Haavanhoidon erityispätevyyden suorittanut lääkäri pystyy tutkimaan ja hoitamaan haavaa sairastavia potilaita itsenäisesti ja toimimaan haavanhoidon kouluttajana ja asiantuntijana.

Haavanhoidon erityispätevyyden suorittanut:

  • on perehtynyt laaja-alaisesti akuuttien ja kroonisten haavojen hoidossa tarvittavaan tietoainekseen ja tuntee näyttöön perustuvat hoitosuositukset
  • hallitsee potilaan kliinisen tutkimuksen ja osaa käyttää laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia tarkoituksenmukaisesti
  • osaa diagnosoida tavallisimmat haavat ja hallitsee haavojen erotusdiagnostiikan myös omaa erikoisalaansa laajemmin
  • tuntee eri erikoisalojen konsultaatio- ja lähetekäytännöt
  • osaa suunnitella potilaan hoidon ja tuntee yleisimpien hoitomenetelmien aiheet ja olennaiset vasta-aiheet ja rajoitukset
  • tuntee erilaisten haavojen riskitekijät ja ennaltaehkäisyn
  • pystyy vastaamaan oman erikoisalansa osalta haavojen diagnostiikkaa ja hoitoa koskeviin konsultaatioihin ja toimimaan moniammatillisessa haavatyöryhmässä
  • pystyy osallistumaan haavanhoidon organisointiin, kehittämiseen ja opettamiseen

Koulutuksen lisäksi ohjelman tavoitteena on yhdenmukaistaa haavojen diagnostiikkaa ja hoitokäytänteitä, lisätä sekä eri erikoisalojen että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä yhteistyötä, ja auttaa paikallisten hoitoketjujen luomisessa.

Sisältö

Haavanhoidon erityispätevyyden suorittaminen edellyttää erikoislääkärin tutkintoa/oikeuksia joltain soveltuvalta erikoisalalta, joita ovat esimerkiksi yleislääketiede, geriatria, ihotaudit ja allergologia, sisätaudit, endokrinologia, infektiosairaudet, yleiskirurgia, ortopedia ja traumatologia, plastiikkakirurgia ja verisuonikirurgia.

Erityispätevyyttä ei ole kuitenkaan sidottu näihin erikoisaloihin, ja myös jokin muu erikoisala käy erityispätevyyden pohjaksi, jos koulutettava työssään hoitaa haavaa sairastavia potilaita.

Erityispätevyyden suorittaminen edellyttää Suomen Lääkäriliiton jäsenyyttä.

Pätevöitymisohjelmaan hakeutuminen ja koulutuksen aloittaminen eivät edellytä erikoislääkärin tutkintoa/oikeuksia.

Koulutettava voi hakea erityispätevyyttä suoritettuaan tässä esitellyn pätevöitymisohjelman hyväksyttävästi ja toimittuaan 2 vuotta valmiina erikoislääkärinä.

Käytännön koulutus

Koulutettava laatii yhdessä vastuukouluttajansa kanssa kirjallisen koulutussuunnitelman, joka täyttää haavanhoidon erityispätevyystoimikunnan asettamat yleiset ja erikoisalakohtaiset koulutustavoitteet. Koulutussuunnitelma hyväksytään erityispätevyystoimikunnassa. Koulutettava ja vastuukouluttaja seuraavat suunnitelman toteutumista lokikirjan avulla.

Käytännön koulutuksen on kestettävä vähintään 2 vuotta täysipäiväisenä. Koulutuksen voi suorittaa yliopistosairaalan, keskussairaalan tai perusterveydenhuollon toimintayksikössä, jolla on haavanhoidon koulutusoikeus. Koulutus ei edellytä työskentelyä yliopistosairaalassa.

Ennen erikoislääkärintutkintoa suoritettua ja siihen hyväksyttyä käytännön koulutusta omalla tai jollain toisella erikoisalalla voidaan hyväksyä erityispätevyyteen enintään 1 vuosi. Koulutuksen tulee olla suoritettu edeltävän 7 vuoden aikana. Koulutuksen hyväksymisestä päättää erityispätevyystoimikunta.

Ulkomailla suoritetun / suoritettavan käytännön koulutuksen hyväksymisestä päättää erityispätevyystoimikunta.

Koulutettava voi korvata osan käytännön koulutuksesta haavanhoitoon liittyvällä tutkimus-, opetus- tai kehittämistyöllä. Työn tulee olla tehty edeltävän 7 vuoden aikana, ja sitä voidaan hyväksyä korvaavaksi koulutukseksi enintään 3 kuukautta. Hyväksymisestä päättää erityispätevyystoimikunta.

Käytännön koulutukseen tulee sisältyä myös yksikön omaa haavanhoitoa käsittelevää teoreettista koulutusta, jonka järjestämiseen koulutettava osallistuu.

Teoreettinen koulutus

Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus

Koulutuksen tulee sisältää kurssimuotoista koulutusta vähintään 20 pistettä (1 päivä = 2 pistettä). Kurssimuotoista koulutusta voidaan hyväksyä takautuvasti 7 vuoden ajalta.

Kotimaiset koulutuspäivät ja -tapahtumat: Valtakunnalliset Haavapäivät; Operatiiviset päivät ja Lääkäripäivät haavojen diagnostiikkaan ja hoitoon liittyviltä osin, jos koulutuksesta myönnetään erikoistumispisteitä; alueelliset ja muut koulutukset hakemuksen perusteella erityispätevyystoimikunnan harkinnan mukaan.

Ulkomaiset kongressit: European Wound Management Association (EWMA), European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP), International Conference on Diabetic Foot (ICDF), Diabetic Foot Global Conference (DFCon), International Symposium on the Diabetic Foot (ISDF); muut ulkomaiset kongressit haavojen diagnostiikkaan ja hoitoon liittyviltä osin hakemuksen perusteella erityispätevyystoimikunnan harkinnan mukaan.

Kirjallisuussuositukset

Oppikirjat (uusin painos)

Bryant R, Nix D (toim.): Acute & Chronic Wounds: Current Management Concepts (kustantaja Mosby)

Dissemond J, Kröger K, Initiative Chronische Wunden (ICW) e.V. (toim.): Chronic Wounds, Diagnostics – Therapy – Health Care (kustantaja Elsevier)

Juutilainen V, Hietanen H (toim.): Haavanhoidon periaatteet (kustantaja Sanoma Pro)

Lehdet

International Wound Journal, Journal of Wound Care, The International Journal of Lower Extremity Wounds, Wound Repair and Regeneration

Kotimaiset hoitosuositukset (uusin päivitys)

Käypä hoito -suositukset, joissa käsitellään haavoja tai niitä aiheuttavia tauteja: Krooninen alaraajahaava, Diabeetikon jalkaongelmat, Ihoinfektiot, Alaraajojen laskimovajaatoiminta,

Alaraajojen tukkiva valtimotauti,  Insuliininpuutosdiabetes, Tyypin 2 diabetes.

Haavanhoidon alueelliset hoitoketjut

Ulkomaiset hoitosuositukset ja vastaavat dokumentit (uusin päivitys)
EWMA Documents (aiemmalta nimeltään EWMA Position Documents)

EPUAP/NPIAP/PPPIA Guidelines

IWGDF Guidelines

[European Wound Management Association (EWMA); European Pressure Ulcer Advisory Panel (EPUAP); National Pressure Injury Advisory Panel (NPIAP); Pan Pacific Pressure Injury Alliance (PPPIA); International Working Group on the Diabetic Foot (IWGDF)]

Koulutuspaikat ja kouluttajat

Erityispätevyystoimikunta voi hakemuksen perusteella myöntää haavanhoidon erityispätevyyden koulutusoikeuden (koulutuspaikkakriteerit) sairaalan tai perusterveydenhuollon toimintayksikölle, jossa hoidetaan merkittäviä määriä haavaa sairastavia potilaita. Koulutuspaikassa tulee olla kouluttaja, jolla on haavanhoidon erityispätevyys. Koulutusoikeus on voimassa toistaiseksi.

Koulutuspaikaksi voidaan toimikunnan harkinnan mukaan hyväksyä väliaikaisesti myös yksikkö, jossa ei ole tällaista kouluttajaa, jos koulutuspaikalle asetetut muut vaatimukset täyttyvät. Yksikössä tulee tällöin olla nimetty lääkärikouluttaja, jolla on laaja-alainen kokemus haavanhoidosta ja joka vastaa yksikössä annettavasta koulutuksesta. Vastuukouluttaja ja alueellinen koulutusvastaava osallistuvat koulutuksen suunnitteluun ja valvovat sen toteutumista.

Kaikki yliopistosairaalat omaavat koulutusoikeudet. Alueelliset koulutusvastaavat huolehtivat koulutuksen koordinoinnista oman yliopistosairaalansa alueella.

Hyks alueellinen koulutusvastaava Milla Kallio, etunimi.sukunimi@hus.fi 

Kys alueellinen koulutusvastaava Helli Väänänen, etunimi.sukunimi@kuh.fi

Oys alueelliset koulutusvastaavat Noora Noponen ja Suvi-Päivikki Sinikumpu, etunimi.sukunimi@pohde.fi

Tays alueellinen koulutusvastaava Jorma Lahtela, etunimi.sukunimi@pirha.fi

Tyks alueellinen koulutusvastaava Tarja Niemi, etunimi.sukunimi@varha.fi, Vesa Pihlajaniemi, etunimi.sukunimi@sata.fi

  • Satasairaalan haavakeskus 
     

Erityispätevyystoimikunta

Suomen yleislääkärit GPF, Suomen Geriatrit, Suomen Ihotautilääkäriyhdistys, Suomen Endokrinologiyhdistys, Suomen Infektiolääkärit, Suomen Yleiskirurginen yhdistys, Suomen Ortopediyhdistys, Suomen Plastiikkakirurgiyhdistys ja Suomen Verisuonikirurginen yhdistys nimeävät erityispätevyystoimikunnan, jonka tehävänä on:

  • asettaa koulutuksen yleiset ja erikoisalakohtaiset tavoitteet
  • tarkistaa koulutuksen tavoitteet ja sisällöt 3 vuoden välein
  • vastaa käytännön koulutuksen lokikirjan (valmistuu 2023) sisällöstä
  • valitsee suositeltavan kirjallisuuden
  • nimeää alueelliset koulutusvastaavat
  • myöntää koulutusoikeudet
  • valvoo koulutusta
  • hyväksyy koulutussuunnitelmat
  • käsittelee erityispätevyyden hakemukset

Toimikunnan jäsenet edustavat seuraavia erikoisaloja: yleislääketiede, geriatria, ihotaudit ja allergologia, sisätaudit, endokrinologia, infektiosairaudet, yleiskirurgia, lastenkirurgia, ortopedia ja traumatologia, plastiikkakirurgia, verisuonikirurgia.

Toimikunnan puheenjohtajana toimii Kirsti Ahmajärvi, varapuheenjohtajana Jaakko Viljamaa ja sihteerinä Milla Kallio.

Erityispätevyyden hakeminen

Hakemus toimitetaan erityispätevyystoimikunnalle. Hakemukseen tulee liittää nimikirjanote tai palvelutodistukset, kopio käytännön koulutuksen lokikirjasta, selvitykset teoreettisesta koulutuksesta (koulutustapahtumien ohjelmat, haavanhoitoa käsittelevän osuuden tunnit laskettuna ja osallistumistodistukset) ja potilastapausselostukset (seuraavassa) sekä mahdolliset muut perustelut, jotka hakija haluaa otettavan huomioon hakemusta käsiteltäessä.

Potilastapausselostukset

Hakija kirjoittaa 6 potilastapausselostusta, jotka käsittelevät etiologialtaan erilaisia haavoja. Potilastapausselostusten tarkoituksena on osoittaa koulutettavan ymmärtävän haavanhoitoa myös kliinistä osaamista laajemmassa kontekstissa, minkä takia niissä tulee potilastapausten kuvaamisen lisäksi tarkastella haavanhoitoon liittyviä merkittäviä teemoja käyttäen lähtökohtana esiteltyjä potilastapauksia. Tällaisia teemoja ovat esimerkiksi hoitoketjut, moniammatillinen hoito, diagnostiikkaan ja hoitoon liittyvät kysymykset tai ongelmat, potilaan kokonaisvaltainen hoito ja potilaan näkökulma. Kunkin potilastapausselostuksen tulee sisältää noin 10 kirjallisuusviitettä.

Erityispätevyyden myöntäminen

Erityispätevyystoimikunta hyväksyy suoritetun koulutuksen ja tekee esityksen erityispätevyyden myöntämisestä Lääkäriliitolle.

Jos toimikunta arvioi, ettei erityispätevyyden myöntämistä voida esittää, se antaa hakijalle ohjeet koulutuksen täydentämiseksi.

 

 

Takaisin