Suomen Lääkäriliiton ohje asiantuntijana ja lausunnonantajana toimivalle lääkärillle

Lääkäriltä pyydetään usein asiantuntija-apua ja lausuntoja eri tarkoituksiin. Lääkäri saa ohjeesta tukea lausuntojen antamiseen liittyvissä keskeisissä kysymyksissä. Lääkärintodistuksen kirjoittamisesta on annettu erillinen ohje.

Hyväksytty hallituksen kokouksessa 20.3.2003

  1. Lääkäriltä pyydetään usein asiantuntijatehtäviä, lausuntoja tai mielipiteitä. Toimeksiantaja, joka tarvitsee asiantuntija-apua, määrittelee itse tarvitsemansa asiantuntemuksen tason ja laadun. Toimeksiantaja voi olla viranomainen, vakuutuslaitos, yliopisto tai sen yksikkö, potilas tai muu taho.
  2. Asiantuntijuus ei ole tutkinto tai arvo, eikä sillä ole varsinaisia opillisia kriteereitä. Yleisesti ottaen lääkäri on asiantuntija lääketiedettä ja terveydenhuoltoa koskevissa asioissa, ja erikoislääkäri ja erityispätevyyden omaava lääkäri ovat asiantuntijoita omilla erikoisaloillaan. Tiedettä tai tieteellisiä meriittejä arvioitaessa on asiantuntijalta edellytettävä akateemista pätevyyttä tai oppiarvoja.
  3. Kun lääkäriltä pyydetään asiantuntija-apua, tulee hänen itse arvioida pätevyytensä tehtävään, mahdollinen jääviytensä ja tehtävään vaikuttavat henkilökohtaiset esteet. Mikäli lääkäri katsoo olevansa jäävi tai ettei hänen asiantuntemuksensa riitä, hänen tulee kieltäytyä annetusta tehtävästä, tai julkituoda toimeksiantajalle ne rajoitukset, joiden puitteissa hän voi ottaa tehtävän vastaan.
  4. Lääkäriliitto on antanut erillisen ohjeiston lääkärintodistusten laatimisesta. Lääkärin antamaan lausuntoon tulee kirjata, kenen pyynnöstä ja mihin tarkoitukseen lausunto on laadittu. Lausunnon tulee olla objektiivinen ja ymmärrettävä. Potilasta koskevan lausunnon tulee perustua havaittuihin ja kirjattuihin kliinisiin löydöksiin sekä esitietoihin. Lausuntoa voidaan täydentää viitteillä asiasta julkaistuun kirjallisuuteen.
  5. Lausunnoissaan ja asiantuntijatehtäviä suorittaessaan lääkärin tulee noudattaa eettisiä, kollegiaalisuus- ja muita asiaan liittyviä ohjeita.
  6. Mikäli potilasta hoitava lääkäri on asiassa kannastaan epävarma tai katsoo, ettei hänen asiantuntemuksensa riitä lausunnon antamiseen, lääkärin on rohkaistava potilasta pyytämään myös toisen asiantuntijan mielipide. Mikäli lausunnon antamiseksi tarvittavat tiedot ja havainnot eivät ole riittäviä, tulee lääkärin kirjata tämä lausuntoonsa. Mikäli hoitava lääkäri lausunnonantajana arvioi potilaan sairaudesta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden olevan pysyvän tai jatkuvan pitkään, tulee hänen kirjata havaintonsa ja yksilöidä ratkaisunsa perustelut erityisen tarkasti.
  7. Mikäli hoitava lääkäri havaitsee, että hänen lausuntonsa on ristiriidassa potilaan kannalta tärkeässä asiassa toisen lääkärin lausunnon kanssa, voi hän potilaan luvalla ottaa yhteyttä kyseiseen kollegaansa, ja selvittää erilainen arvionsa suoraan tämän kanssa.
  8. Asiantuntijana lääkäri voi arvioida myös ammattitovereitaan, terveydenhuoltoyksiköitä ja näiden toimintaa, mikäli toimeksiantajalla on ollut perusteltu syy tällaista arviointia pyytää. Tällöinkin on noudatettava hyviä tapoja ja kollegiaalisuusohjeita ja pidettävä mielessä, että arviointi on eri asia kuin arvostelu.
Takaisin