Ihminen lääkärissä

Lääkäriliiton tapahtumissa on jaettu lajitelmaa rintamerkkejä, joissa on erilaisia tekstejä. Oman neuletakkini rintapielessä komeilee ”Hyvä mieli tarttuu”. Ohjaajalääkäreillä kulkee lääkärintakin somisteena usein ”Tukeva kollega”-nappi. Suosituin kaikista on kuitenkin ainakin joissain tapahtumissa ollut ilmoitus ”Tykkään työstäni”. Sehän pitää paikkansa, sillä kyllä lääkärit tykkäävät työstään sen kaikilla mausteilla ja siihen myös vakaasti sitoutuvat. Valtaosa lääkäreistä myös kertoo parasta olevan juuri potilastyön. Siis ihmisten kanssa olemisen. 

Meitä ihmisiä on monenlaisia myös lääkärintakin sisällä. Heillä taas on vielä moninaisempia tunteita, tarpeita ja taipumuksia. Ajoittain lääkärit kuitenkin niputetaan resurssiksi, joka on kaikkia muita ja heidän tarpeitaan varten, allokoitavissa, siirrettävissä, yötä päivää muiden palveluksessa käytettävissä. Sanalla sanoen inhimillisestä elämästä irrotettuina. 

Vuonna 2023 joukko lääkäreitä esitteli taiteellista tuotantoaan Lapinlahden vanhassa mielisairaalassa Ihminen lääkärissä -näyttelyssä. Näyttelyn nimi on mitä mainioin sanaleikki: ihminen käy lääkärissä ja lääkärissäkin on ihminen. Historiallisessa miljöössä lääkärikunnan ihmisyys ja monipuolisuus tuli monella tapaa silmille ja korville taiteen eri muodoissa historiallisten puitteiden muistuttaessa ammattikuntamme eri vaiheista hyvine ja vähemmän kauniine vaiheineen.  

Etäällä ja turvassa?

Lääkärin työssä, teki sitä sitten potilaita hoitaen, asiantuntijana, tutkijan roolissa tai ihmisiä johtaen, jää tämä inhimillinen ydin helposti piiloon asiapitoisen viestin alle. Eikä siinä ole mitään pahaa. Työroolissa ja asiantuntijan näkemystä pyydettäessä on syytäkin antaa selkeitä ja faktapohjaisia kommentteja. Tämä myös suojaa ajoittain erittäin raaoilta viestintämaailman lieveilmiöiltä – edes jotenkin. Lääkärin tehtävänähän on antaa sitä, mitä tarvitaan, ei välttämättä sitä mitä halutaan. 

Hintana on kuitenkin etääntyminen inhimillisestä otteesta, joka on monelle meistä (potilas)työn ytimessä ja myös avain ymmärretyksi tulemiseen. Ihmisen on usein helpompi suhtautua empaattisesti sellaiseen hahmoon, johon voi jotenkin samaistua. Sellaiseen, jonka tunnemaailmasta ja tarkoitusperistä saamme jollain lailla kiinni. Joka tuntuu jakavan samaa todellisuutta. Hallintopäätöksen tai sellaista suoraan siteeraavan kanssa ei ole helppo luoda toimivaa yhteyttä. 

Lisää ihmistä terveydenhuoltoon

Erityisesti niin sanotussa vaikeassa paikassa, usein myös epämiellyttävien tunteiden vallitessa, on haastavaa astua esiin ja puhua myös tunnetasosta työssämme. Siksi nostankin hattua niille kollegoille, jotka näin ovat toimineet. Useimmille ellei kaikille meistä tulee vastaan se tilanne, kun menettää potilaan. Se ei ole millään lailla verrattavissa läheisten kokemaan menetykseen, mutta kollegan sanoja lainaten ”tunnemme tuskan”. Silti lääkärin on jo kohta kyettävä kohtaamaan uusi potilas ja kannattelemaan häntä hänen elämänsä vaikeassa tilanteessa.  

Meillä lääkäreillä on usein myös ihan oma tuskamme potilaan hoidosta vastaavina ammattilaisina, joita velvoittavat ammattieettiset ohjeet. Kukaan meistä ei halua tehdä potilaalle kohtalokkaita virheitä, mutta monen kohdalla nekin, osana mittavaa tapahtumien ketjua, osuvat kohdalle. Siksikin on tärkeää olla kasvattamatta kollegan taakkaa nasevilla kommenteilla, epäasiallisella ”palautteella” tai epäystävällisillä vaatimuksilla oli sitten tapahtunut virheitä tai ei. Kun rakentavaa kommunikaatiota harrastaa päivittäin, tulee se helpommaksi myös hankalassa tilanteessa, julkisuus mukaan lukien. 

Onkin ollut ilo seurata mediassa esillä olleiden lääkärien haastatteluja ja esiintymisiä, joissa he ihan muina ihmisinä kertovat elämästään, työstään ja valinnoistaan. He ovat olleet tuomassa kasvoja niille luvuille, joita Lääkäriliitonkin tutkimukset nostavat esiin: osa-aikatyön tekeminen, työkuormitus, potilasmäärät ja potilaiden asioiden ratkomisen moninaisuus.  

Potilaiden lisäksi on myös lääkärien etu, että meillä on toimiva terveydenhuoltojärjestelmä. Sen yhtenä kulmakivenä on luottamus. Ihmisten taas on helpompi luottaa järjestelmään, jossa he näkevät olevan ihmisiä. Sellaisia, jotka ajattelevat, välittävät ja tuntevat. Luottaa siihen, että heidätkin nähdään ihmisinä systeemin toiminnan kohteen sijaan.  

Luodaan tätä todellista kuvaa arjestamme ennen kaikkea jokapäiväisissä kohtaamisissamme ja tilaisuuden sattuessa laajemmillakin areenoilla.