Keskustelukenttä on kaukana yksinkertaisesta. Kuljemme enemmän ja usein vähemmän sujuvasti eri tasoilla keskustellen edestakaisin yksilön oikeuksien ja järjestelmän velvollisuuksien esteradalla. Käännämme ammattilaisina ajatuksemme nopeasti myös järjestelmän tarpeisiin ja yksilön velvollisuuksiin.  

Lääkäriliiton, Duodecimin ja Hammaslääkäriseura Apollonian yhteisen Rahat ja henki-webinaarisarjan marraskuisessa keskustelussa lähestymme tämän vuoden todella kuumaa perunaa, priorisointia. Siinä ollaan rahan ja hengen ytimessä. Mistä oikeastaan puhumme, kun mietimme mihin saadaan rahat riittämään? Tulisiko kansan ensin kertoa kuinka paljon rahaa ollaan valmiita antamaan? Vai pitäisikö järjestelmän edustajien ensin kertoa mitä on tarjolla ja kuinka paljon euroja kuhunkin ”palvelutasoon” uppoaa? Millainen olisi eettisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja vielä ekologisestikin kestävä sosiaali- ja terveysjärjestelmä? 

Jos emme uskalla rajata, emme tee oikein. Rahamme ja muut resurssimme loppuvat. Kollega Heli Salmikin totesi taannoisessa kolumnissaan, että jos kaikki on tärkeää ei lopulta mikään ole tärkeää. Tasapainon löytäminen on välttämätöntä. Emme voi odottaa ihmisten haluavan pitää yllä järjestelmää, josta he eivät voi luottaa saavansa apua itselleen ja lähimmilleen. Toisaalta emme voi lähteä siitäkään olettamasta, että (lähes) kaikki rahat ollaan valmiita laittamaan hengen pelastamiseen, vaikka sillä sitten saisi rannekkeen kaikkiin haluamiinsa laitteisiin ja vähän enempäänkin. Se ei olisi monellakaan tapaa kestävää, koska tuollainen rahoitusjärjestelmä jättäisi meidät mm. kovin matalalle koulutustasolle ja terveydenhuoltoon nykyistäkin hurjempi pula osaavista tekijöistä. Yhteiskunta kyykkäisi pahemman kerran ja luontokin luultavasti ottaisi pahasti osumaa liikahoidon myötä. 

Priorisointi on sanana ja käsitteenä kovin höttöinen. Vähän samaa kauraa kuin resilienssi ja sote-järjestelmä (nämäkin asioita, joista löydän itseni toistuvasti kirjoittamasta ja puhumasta). Rahat ja henki rakentaakin hienolla tavalla lihaa priorisointihaamun ympärille. Miten kestävää tulevaisuuden järjestelmää rakennetaan jo tänään tutkimuksen keinoin tietoa ja taitoa tuottamalla? Millaisilla periaatteilla Suomessa voidaan sote-palveluista päättää ja riittääkö priorisointi takaamaan toimivan ja luottamuksen arvoisen järjestelmän? Entä miten tietoa voitaisiin entistä paremmin hyödyntää johtamisessa ja arvon tuottamisessa asukkaille? Ensi kevään koittaessa käännämme katseet vielä konkreettisemmin käytettävissä olevien resurssien suuntaan ja siitä edelleen kohti tulevaisuutta.  

Kehä sulkeutuu ja maailma jatkaa pyörimistään. Sosiaali- ja terveysjärjestelmä ei ole yksinkertainen rakennelma. Se on kuitenkin meidän itsemme tekemä. Me ihmiset sen rakennamme joka päivä. Rakentamisen suunnasta olisi vain hyvä olla jaettu käsitys, jotta saamme aikaiseksi toimivan ja hyväksyttävän kokonaisuuden. Ajautumisen mallilla saamme kyllä historiantutkijoille mielenkiintoista analysoitavaa polkuriippuvuuksista, mutta emme ehkä itsellemme sitä mitä tarvitsemme. Siksi kaikkien äänen olisi hyvä kuulua ja toisaalta hyväksyttäviin päätöksiin olisi päästävä pian. Emme voi valita vain rahoja tai henkeä. Haluamme tässä tapauksessa pitää sopivan palan kakkua, mutta myös syödä sitä. 

---

Ilmoittaudu kuulolle täällä. Löydät sieltä myös linkit aiempien webinaarien tallenteisiin.