Hyppää sisältöön
Ajankohtaista Missä kuljimme kerran – missä kuljemme nyt?
  • Blogi

Missä kuljimme kerran – missä kuljemme nyt?

Kirjoittaja Kati Lehtonen

Jaa

Sote on murroksessa, mistä lääkkeet? Tämän ongelman kanssa saamme herätä aamun lehteä avatessa, ja illalla katsomme televisiosta, miltä asia juuri tänään näyttää. Notkuvat rakenteet, laastaroidut ratkaisut, uudet mallit, kokeilut, hoidon priorisointi, tietosuoja, yksityinen vai julkinen palvelu, soterekisteröinti ja liuta muita näkökulmia puhuttavat. Minne potilas menee, mitä valtio tukee ja missä määrin? Ei ole ihme, jos potilas alkaa olla pyörällä päästään, mutta pyörällä päästään on myös lääkäriyrittäjä.

Viime vuosina lainsäädäntömuutokset ovat olleet moninaiset ja tulleet rysäyksellä; merkittävät lait kuten sote-järjestämislaki1, asiakastietolaki2 ja sote-valvontalaki3 on saatu aikaan, mutta niiden tulkinnat laahaavat perässä ja lainsäädännön yhteensovittamisessa on haasteita. Sote-valvontalain piti helpottaa tilannetta ja vähentää palveluntuottajien byrokratiaa sekä hallinnollista taakkaa. Maksujakin luvattiin tarkastella järkeviksi. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Valvontalain myötä lääkäriyrittäjät joutuivat muiden yrittäjien ohella monimutkaisen, osittain toimimattoman Soteri-rekisterin rattaisiin, josta poispääsyä ei olisi tullut ilman poikkeuslakia4, joka säädettiin pikaisesti, kun hakemusjono alkoi lähestyä jo neljäätuhatta. Jo ennen valvontalain säätämistä asiantuntijat antoivat useita lausuntoja ja olivat lukuisissa kuulemisissa, jossa ennakoitiin orastavia ongelmia, jotka muuttuivatkin valitettavaksi totuudeksi. Silti toiveikkaita kuitenkin ollaan lain parantamisen suhteen ja työ jatkuu.

Niin tosin jatkuu lainsäädäntötulvakin. Lääkäriliiton politiikkatoimiala antoi pelkästään kesälomien aikana liki 20 lausuntoa tai kannanottoa. Kaikkea pitää ennakoida ja kaiken perässä pitää pysyä.

Muutoksen tuulet

Liiton edunvalvonnassa hoidetaan useita eri sektoreita ja toimintamalleja. Emme elä enää klassisen kaksijakoisessa tilanteessa julkinen–yksityinen tai virkasuhde–yrittäjyys. Nyt virkasuhteen lisäksi on työsuhdetta, yksityislääkäritoimintaa, vuokralääkäriyttä, alihankintaa, tuntityötä, asiantuntijakonsultointia, päätoimea, sivutoimea ja/tai hiukan kutakin samaan aikaan.

Uusia toimijoita ja palveluntuottajia syntyy sote-sektorille kuin sieniä sateella. On hyvä ja kannatettava asia, että alalle saadaan uusia toimijoita, oikeaa kilpailua ja ennen kaikkea ovia, joista potilaat pääsevät sisään. Kirjo on kuitenkin moninainen, joten on tärkeää perata piilevät peikot esiin juridiselta kannalta. Entistä enemmän näkee sitä, että sopimuksissa sekoitetaan keskenään työsuhde, yrittäjyys, vuokratyö ja alihankinta. Pahimmillaan ollaan tilanteessa, jossa esimerkiksi  yrittäjäsopimukseen liittyy klausuuli, joka sälyttää riskit ja seuraamukset sopimuksen allekirjoittaneen lääkärin harteille, jos viranomainen myöhemmin tulkitsisi asiaa toisin. Lääkäri on usein sopimussuhteessa heikompi osapuoli. Liiton jäsenille tarjoamaa ilmaista juridista neuvontaa kannattaa hyödyntää.

Perinteisestä jäsenneuvonnasta, jossa fokus on jäsenten sopimusten tai ongelmien tarkastelussa, on siirrytty kohti laajempaa keskustelua ministeriöiden, verottajan, kilpailuviraston, Kelan, Valviran, Tietosuojavaltuutetun ja muiden tahojen kanssa. Juridiset näkökulmat ovat moninaisia ja ne on punnittava ja ennakoitava, jotta näkemykset huomioidaan terveydenhuollon sektorilla ja liiton jäseniä voidaan auttaa – jolloin myös potilaat hyötyvät. Hyvä, ammattitaitoinen lääkäri, sektorista riippumatta, on potilaan paras turva, mutta hän on myös terveydenhuollon toimivuuden vaalija.

Paluu perusasioihin

Kaikessa tässä touhuamisessa saattaa herkästi unohtua ydinasia; potilas–lääkärisuhde, jossa potilaan autonomia eli itsemääräämisoikeus kohtaa lääkärin autonomian eli oikeuden päättää tutkimuksesta, hoidosta ja lääkityksestä. Palvelun laatu ja sen valvominen ovat jo laissa edellytetyn omavalvonnan takia huomioitavia asioita. Täytyy kuitenkin varoa, milloin muut tahot astuvat potilas–lääkärisuhteen ”sisään”. Hoidosta päättämiseen, joka tehdään yhteisymmärryksessä potilaan kanssa, eivät kuulu palveluntuottajan seinät tai algoritmit, jotka jyskyttävät tarkkaillen entistä enemmän mitä, miksi ja miten tehdään. Lääkäri vastaa aina juridisesti toiminnastaan potilaalle ja valvontaviranomaiset valvovat tätä.

Lääkäriliiton edunvalvonta on laajaa. Se ei ole ainoastaan jäsenneuvontaa juridisissa asioissa, vaan terveyspoliittista vaikuttamista, työmarkkinatoimintaa, koulutuksen edistämistä, työtä etiikan ja oikeanlaisen markkinoinnin eteen sekä oikean kollegiaalisuuden ja profession vaalimista. Lääkärin ja lääkärikunnan autonomian turvaaminen ja potilas–lääkärisuhteen oikeanlainen säilyminen ovat puolustamisen ja tarvittaessa taistelun arvoiset, varsinkin nyt, kun terveydenhuollon ammattihenkilölain uudistamisen ovi on avattu.

Viisas vilkaisee joskus myös omaa peilikuvaansa. Koulutuksesta ja ammattitaidosta huolehtiminen on lääkärille tärkeää, eettistä koodistoa tulee vaalia, palvelujen markkinoinnin on oltava asiallista ja tarpeetonta medikalisaatiota tulee välttää. Kun perusasiat ovat kunnossa, voi yönsä nukkua rauhassa, koska oikeasta autonomiasta ei silloin ole huolta.


1 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021

2 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 703/2023

3 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta 741/2023

4 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain muuttamisesta 964/2024