Kun sinä et ole vain sinä

Tutkimus ja demokratia ovat saman perheen sisaria. Molemmissa otoksen katsotaan edustavan koko joukkoa. Tästä seuraa, että osa meistä ei aina tiedä tulleensa tutkituksi tai päättäneensä, vaikka näin olisikin tapahtunut.

Käytännön syistä – emme voi joka tilanteessa tarkastella jokaista laajan perusjoukon havaintoyksikköä – määrällisessä, tilannetta kuvailemaan pyrkivässä tutkimuksessa hyödynnetään usein otosta.

Jokainen otokseen sattunut havaintoyksikkö edustaa aineistossa paitsi itseään myös lukuisia muita. Kuulun sattuman oikusta Tilastokeskuksen pitkäaikaisen seurantatutkimuksen otokseen, jossa tukevan kysymyspatterin avulla tutkitaan sitä, miten minulla menee, noin ylipäätään. Olenko mielestäni terve ja hyvävoimainen, elämääni ja sen kulkuun tyytyväinen, rohkealla vai varautuneella mielellä, ja onko elämässäni merkityksellisiä ihmissuhteita ja verkostoja.

Vastaaminen vie kelpo tovin, mutta en vastaa vain, jotta tilastoon kirjautuisivat juuri minun, 70-luvulla vehreään Lounais-Suomeen syntyneen, nousukautena varhaiskasvatetun ja lama-aikaan yliopistokoulutetun, ystävieni kannatteleman, välillä kärsineen ja ajoittain riemuineen, ihmisen tiedot. Vastaan siksi, että tutkimuksen näkökulmasta kanssani samassa tilassa seisoo ainakin tuhatkunta kutakuinkin samanmoista ja jokainen omanlaisenaan. Minä olen myös nuo muut.

Siinä missä tutkimuksessa sattuman poimimat yksiköt edustavat kaltaisiaan, demokratiassa äänestäjät valitsevat haluamansa edustajat ehdokkaiden joukosta. Kun riittävän moni äänestäjä kannattaa samaa ehdokasta, hän nousee edustamaan heitä kaikkia, ja toki myös sellaisia, jotka eivät ole häntä äänestäneet. Sekä ehdokkaaksi asettuminen että äänestäminen ovat tärkeitä prosessin hyvälle toiminnalle.

Demokratia ja sen toimintaperiaate ovat juuri nyt erityisen ajankohtaisia. Paitsi että parhaillaan puuhataan Suomelle uutta presidenttiä, käydään sekä yhteiskunnassa että liiton sisällä keskustelua työmarkkinoiden uudistuksista, siitä kuka kenenkin puolesta päättää ja miten prosessissa huolehditaan kaikkien äänen kuulumisesta. Keskustelu onkin olennaista. Avaamalla ajattelua ja tavoitteita, altistumalla ja kuulemalla myös omasta poikkeavia kantoja, ja lopulta äänestämällä, voidaan pyrkiä kohti sellaista legitiimiä ratkaisua, johon halutaan ja voidaan sitoutua myös tulevaisuuden puolesta.

Ääntään ei pidä antaa ohimennen vaan harkiten, mutta aina se kannattaa antaa.

Lääkäriliitto on yhdenlainen demokratian kuva. Myöhemmin tänä vuonna käydään jälleen Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalit, joissa jäsenet antavat äänensä haluamilleen edustajille. Niin kuin minä edustan tutkimuksessa kaltaisiani, valtuuskunnan jäsenet edustavat lääkärikuntaa ja puhuvat heidän suullaan. On eduksi, jos valtuuskunta heijastelee sitä kantojen ja näkemysten kirjoa, joka Lääkäriliiton jäsenistössä elää.

Jokaisissa valtuuskunnan vaaleissa kullakin äänioikeutetulla jäsenellä on mahdollisuus antaa äänensä sellaiselle ehdokkaalle, joka edustaa omia näkökantoja ja intressejä parhaiten. Ääntään ei pidä antaa ohimennen vaan harkiten, mutta aina se kannattaa antaa. Jos sitä ei anna tietoisesti tai lainkaan, asettuu ikään kuin keskustelun ulkopuolelle. Vaaleissa on vaikuttamisen paikka.

Tulet seuraavina kuukausina saamaan tietoa valtuuskunnan vaaleista useaan otteeseen eri kanavissa. Altistu, osallistu, valitse. Silloin juuri sinä tulet kuulluksi.

Takaisin