Terveydenhuollossa on totuttu tieteelliseen näyttöön perustuvaan toimintaan (EBM, evidence based medicine). Aina tieteellistä näyttöä ei ole, ja toisinaan näyttöä voidaan tulkita eri tavoin. Kriittinen arviointi ja debatti kuuluvat olennaisena osana tieteelliseen diskurssiin. Eri mieltä pitää voida olla. Paras argumentti voittaa, ja paras argumentti on vahvin tieteellinen näyttö sekä sen pohjalta tehdyt loogiset päätelmät. Avoimuus on olennainen osa tieteellistä debattia. Tulosten lisäksi kerrotaan, miten ja miksi esitettyihin johtopäätöksiin on päädytty.
Asiantuntijuutta on monenlaista. Lääketieteessä substanssiasiantuntijuus on yleensä kapea-alaista, ainakin silloin, kun se on syvää. Maapallolla ei ole ensimmäistäkään Covid-19-asiantuntijaa. Toki monilla asiantuntijoilla on erittäin paljon tietoa viruksesta, sen leviämisestä, hoidosta, estämisestä, taloudellisista vaikutuksista ym. mutta sellaista ihmistä tuskin on, joka tuntisi kaikki nämä osa-alueet kattavasti. Kun pandemian hillitsemisessä ja hoidossa tehdään päätöksiä – ei siis hoitopäätöksiä vaan yhteiskunnallisia päätöksiä – tarvitaan osaamista näiltä ja monilta muilta osa-alueilta. Tarvitaan siis ryhmä ihmisiä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtäviin kuuluu koota tällaisia ryhmiä, ja näiden ryhmien tehtäviin kuuluu antaa suosituksia. Suositusten pitää toki perustua, ja ne perustuvatkin, tieteelliseen näyttöön, aina kun sellaista on. Nämäkin suositukset pitää voida kyseenalaistaa, se on osa tieteellistä debattia. Mitä vahvempaan näyttöön ne perustuvat ja mitä paremmin on avattu, millä logiikalla näytöstä on päädytty suosituksiin, eli minkälaiseen malliin ja oletuksiin suositukset perustuvat, sitä vaikeampaa kyseenalaistaminen on.
Kyseenalaistaminen ei toisaalta tarkoita henkilöihin käyvää hyökkäystä. Paras foorumi tieteelliseen debattiin ei yleensä ole iltapäivälehdet, ja vielä vähemmän sosiaalinen media. Jotakin muita foorumeja näille keskusteluille pitää löytyä. Lääkäriliitossa on suunniteltu debatti-tilaisuuksia työnimellä ”virtahepo Lääkäritalossa”, jossa käytäisiin läpi tunteita herättäviä aiheita. Toivottavasti näistä kehittyy yksi tapa käydä tällaista keskustelua.
Asiat, joista on vakuuttava tieteellinen näyttö, eivät yleensä herätä kovin voimakkaita tunteita. Kääntäen, tunteita herää yleensä sitä enemmän, mitä epäselvempi asia on. Tilanteessa, jossa on kuitenkin olemassa jonkinlaista tutkimustietoa, tämä käytännössä tarkoittaa, että niin hyöty kuin haittakaan ei ole kovin merkittävä. Tämän olettaisi vähentävän tunteikkuutta, koska merkityksettömistä asioista ei kauheasti kannattaisi riidellä.
Näin ei kuitenkaan aina ole. Ei, koska asiantuntija kokee asiantuntijuutensa tulevan kyseenalaistetuksi. Keskustelukulttuuri ja -mediat ovat kuitenkin peruuttamattomasti muuttuneet. Dosentuuri ei enää riitä perusteluksi. Yhteiskunta, ja myös kollegat, edellyttävät, että data kerrotaan ja perustelut annetaan. Esimerkiksi Lääkärilehti tarjoaa tällaiselle erinomaisen kanavan. Toisaalta, toivon vilpittömästi, että kunnioitamme toistemme koulutusta ja kokemusta. Jotkut ihan oikeasti tietävät jotkin asiat paremmin kuin toiset.
Kollegiaalisuus on lääkäreille tärkeä arvo. Maailman lääkäriliiton 8.10.2022 hyväksymässä uudistetussa eettisessä ohjeistossa (International Code of Medical Ethics) todetaan: ”The physician must engage with other physicians, health professionals and other personnel in a respectful and collaborative manner without bias, harassment, or discriminatory conduct.” Suomessa käytössä olevan lääkärinvalan mukaan lääkäreiltä edellytetään kunnioittavaa suhtautumista kollegoihin.
THL:n asiantuntijoiden syyttely, mustamaalaaminen tai maalittaminen ei ole hyväksyttävää käytöstä. Yhtä lailla, tieteellisesti pätevöityneiden asiantuntijoiden nimittäminen ”nk. asiantuntijoiksi” ei ole hyväksyttävää. Näkemyksen kyseenalaistaminen pelkästään sillä perusteella, että näkemyksen esittäjällä ei ole tieteellistä pätevyyttä juuri ko. asiasta ei ole sekään kovin järkevää. Olennaisempaa, kuin kuka sanoo, pitäisi olla, mitä sanotaan ja miten se perustellaan.
Käydään aktiivista keskustelua, pidetään se asiallisena ja kunnioitetaan toinen toisiamme!
Terveisin,
Janne Aaltonen
Suomen lääkäriliiton toiminnanjohtaja