”Vielä kerran kaikki muuttuu…”

Annu Tertsunen

Jotensakin ironista ajatella sote-järjestämislakia ja samalla hyräillä vanhan italialaisen euroviisun suomalaista versiota. Haluan uskoa, että uusi sote vielä tulee, vaikka sen pitäisikin muuttua matkalla, useitakin kertoja. Haluan uskoa, että siitä tulee lopulta lääkärin työn kannalta ihan hyvä.


Pidimme viime viikolla Oulussa Lääkäriliiton jäsentilaisuuden, jossa pohdimme lähes sadan kollegan porukalla, miten uudenlainen soterakenne muuttaa tavallisen lääkärin työtä.

Olimme optimistisia.

Totesimme, että yhteistyö lääkäreiden kesken muuttuu sujuvammaksi, kun potilasta ei tarvitse lähetellä hallintorajojen yli. Potilas on yhteinen, ja kollegat voivat konsultoida luontevammin. Toivoimme, että kaikenlainen turha potilaan pompottelu ja maksajan etsiminen jäisi vähemmälle.

Yleislääkärien ja erikoisalojen lääkärien työskentelyn samassa työpaikassa näimme hyvänä – erikoislääkäri toisi omaa osaamistaan potilaiden lisäksi myös työyhteisön muille lääkäreille. Loppuvaiheen erikoistuva voisi tehdä terveyskeskuspalvelunsa samassa organisaatiossa, oman alansa perustason työtä tehden. Yleislääkärin olisi helpompi käydä lisäkouluttautumassa erikoisaloilla, kun työnantaja olisi yhteinen.

Win-win, sekä potilaan että lääkärin kannalta. Tätä odotellessa käyn ajoittain opettelemassa integraation toimivia juttuja terveyskeskuslääkärinä Kainuussa, jossa sote jo toimii yhtenä kokonaisuutena.

Uhkiakin toki nähtiin. Työnantajien koot lähenevät tehdasmaisia mittoja. Sote-alueen johdossa tarvitsee vahvaa lääketieteellistä asiantuntijaosaamista, jotta osataan tilata tuottajilta – myös yksityisiltä - oikeita asioita. Kaikkia toimintoja ei kannata "tasapäistää" tuottajayksikössäkään saman katon alla tehtäviksi, vaan toimipisteiden työnjaolla voidaan hakea kustannusvaikuttavuutta. Pelkkään poliittiseen johtamiseen ei luotettu. Pitäisi osata katsoa koko Pohjois-Suomen hyötyä, ei vain oman sairaalan.

Ei riitä, että laitetaan sote-rakenteen palikat kohdilleen - pitää kehittää sitä tavallista työtä, mitä palikoiden sisällä tehdään.

Paras kommentti tuli kuudennen vuoden kandidaatilta, joka totesi, että hän ei ole oikein koskaan ymmärtänytkään, miksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on tarvittu mitään tiukkaa rajaa. Hienoa huomata, että jos me ”vanhat” lääkärit ehkä olemmekin muutosvastarintaisia, nuoriso sopeutunee systeemiin kuin systeemiin, ja kykenee ajattelemaan kokonaisuutta potilaan parhaan kannalta.

Ehkä olen sote-uskovainen.

Silloin kun palvelurakenneuudistusta alettiin puuhata, Lääkäriliiton valtuuskunnassa tehtiin ”sormiharjoitus”, jossa mietittiin, mitkä asiat ja uudistustavoitteet terveydenhuollossa ovat lääkärien mielestä tärkeitä, ja eri asioille annettiin painokertoimet. Sitten mietittiin, miten kukin tavoite tai arvo toteutuu eri kokoisilla järjestäjillä.

Arvatkaapas, millaisessa mallissa lääkärien mielestä tärkeimmät asiat toteutuivat parhaiten? Kärsiiköhän edes kertoa…

Ervan kokoisella alueellisella järjestäjällä.

Keskustele

Keskustelu