Lääkäripäiväviikoille tuppaa kertymään töitä ylenpalttisesti. Osa-aikainen piiriylilääkäri esiintyy sessioissa puhujana tai puheenjohtajana, tapaa mediaa, ja edustaa Lääkäriliittoa avajaisissa ja iltajuhlissa. Yleensä samalle viikolle järjestetään muitakin kokouksia ja tilaisuuksia - kun kerran lääkärit ja liiton asiantuntijat sattuvat kaikki olemaan valmiiksi paikkakunnalla. Normaalitkin juoksevat työt pitää pystyä tekemään koko viikon ajan, ja aina kun ehtii, pitäisi olla ständillä muiden toimistolaisten ja liiton aktiivien apuna.
Muutaman tiukan päivän ja lukuisten ylityötuntien jälkeen sitä hetkittäin miettii, oliko tässä ylitöiden määrässä ja itsensä likoon laittamisessa mitään järkeä. Ei ehkä, mutta kun se työn imu vain vei mennessään. Parasta viikoissa on, kun pääsee koko ajan keskustelemaan kollegojen kanssa – niin liiton asioista kuin mistä tahansa lääketiedettä ja lääkärin työtä hipovista asioista – tai muuten vain vaihtamaan kuulumisia tuttujen ja tuntemattomien kollegojen kesken.
Saako halata?
Tänä vuonna vietetään Lääkäriliitossa lääkärin hyvinvoinnin teemavuotta. Sen kunniaksi Pohjolan Lääkäripäivilläkin liiton ständillä keskityttiin positiivisiin asioihin: tavattiin ihmisiä ja muistutettiin lääkärin työn hyvistä puolista. Keinona olivat hymyt, halaukset ja hyvän mielen pinssit. Ja aika moni lääkäri lähtikin ständiltä paitsi pinssi (tai muutama :)) rinnassaan, myös hymyillen. Aika useinhan näin on – jos joku jaksaa hymyillä töissä ja muistuttaa, että työssä on niitä hyviäkin puolia, myös toiset jaksavat paremmin. Positiivinen asenne vaikuttaa oman jaksamisen lisäksi myös muiden työkaverien jaksamiseen.
Mistä työn imu löytyy?
Lääkärit kokevat työn imua useammin kuin muut työntekijät, vaikka toisin voisi luulla. Kiire, toimimattomat tietojärjestelmät, epävarmuus sote-uudistuksesta ja jatkuva resurssien niukkuus jäävät sittenkin melkein kaikilla päivittäin kakkoseksi. Edelle menee tieto siitä, että työ on merkityksellistä - ja lääkärin työ on yleensä merkityksellistä, vaikka työnkuvat vaihtelevatkin. Kokemus siitä, että haastavasta työn sisällöstä huolimatta (ja ehkä osin sen ansiosta) osaa oman tonttinsa ja pystyy auttamaan toista ihmistä. Kollegiaalinen työyhteisö ja hyvin toimiva tiimi. Ihmiset.
Työ, jonka jokainen lääkäri on ihan itse valinnut. Vaikka ei välttämättä etukäteen edes tiennyt, miten hienon työn saa. Sen kun aina muistaisi.
Kymmenen pistettä ja halaus kaikille mahtaville kollegoille, ja oranssi pinssi vielä päälle!
Kuva: Heidi Emmes