Sinulle voi olla postia – Lääkäri 2018

Pyry Mattila

Muistatko vielä sen ajan, jolloin olit valmistumisen kynnyksellä, ja siirtymässä täyspäiväisesti työelämään nuorena lääkärinä? Minä muistan. Olen siinä pisteessä juuri nyt.


Itse valmistuminen aiheuttaa yllättävän vähän tuntoja puoleen tai toiseen. Olen huomannut samanlaisen tunteen – tai oikeastaan sen puuttumisen – monella muulla vastaavassa tilanteessa olevalla kurssitoverillani. On kiire saada virallinen siunaus Valvirasta, aloittaa YEK-palvelut, stressata erikoistumisuudistuksesta ja niin edelleen.

Vääräleuat nimittävät sitä ajan hengeksi. On niin kiire eteenpäin, ettei pysty pysähtymään rajapyykkien edessä. Enhän vaan jää kelkasta?

Olen kuitenkin self help -oppaiden kanssa samaa mieltä. Olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi Maaret Kallion teesien mukaisesti, ja pohtia minkälaiseen ammattiin – tai oikeastaan professioon sitä oikein valmistuu. Relevantti kysymys kuuluukin: mikä on tämä professio ja mikä minun paikkani on suhteessa siihen?

Mikä on tämä professio ja mikä minun paikkani on suhteessa siihen?

Tähän kysymykseen on osittain haettu vastausta kyselylomakkeella jo vuodesta 1988. Tutkimus on toistettu aina viiden vuoden välein pienin muutoksin.

Nyt vuorossa on Lääkäri 2018 -tutkimus, jonka taustalla ovat kaikki Suomen lääketieteelliset tiedekunnat, Lääkäriliitto sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Tänä vuonna tutkimuksessa paneudutaan erityisesti erikoislääkärikoulutusta koskeviin teemoihin. Tutkimuksen on tarkoitus olla ns. nollatasona, mihin verrataan erikoistumisuudistuksen jälkeistä aikaa. Muina perinteisinä aiheina ovat lääkärien ajatukset urasuunnitelmista, johtamisesta, tutkimustyöstä sekä ammatti-identiteetistä.

Tutkimussarjassa on nähtävissä trendejä. Viimeisimmässä tutkimuksessa lääkärit tunsivat itsensä aiempaa enemmän työryhmän jäseniksi aiempiin vuosiin verrattuna. Entä kuinka moni ryhtyisi edelleen lääkäriksi, jos olisi nyt aloittamassa opintojaan? Edellisessä tutkimuksessa heitä oli noin 90 % vastaajista, kun taas vuonna 1998 vain noin 75 %. Onko huippu jo saavutettu?

Mikäli sait postia, suosittelen lämpimästi paneutumaan kysymyksiin, varaamaan illasta aikaa noin 15 – 20 minuuttia ja vastaamaan kyselyyn.

Tarvitsisimme vastauksia nuoremmilta lääkäreiltä aiempaa aktiivisemmin. Näin voimme myöhempinä vuosina arvioida uudistusten onnistumista. Vastaamalla voit myös peilata ajatuksiasi laajemmin koko lääkärikuntaan tutkimuksen valmistuttua. Mikäli et itse saanut postia, kannusta ihmeessä tuttujasi vastaamaan.

Mikäli et itse saanut postia, kannusta ihmeessä tuttujasi vastaamaan.

Epävirallisena tavoitteena on myös herättää ajatuksia kahvipöytäkeskusteluihin. Rohkaisen teitä keskustelemaan kollegoidenne kanssa, miten he kokivat peruskoulutuksensa, erikoistumisaikansa tai ylipäätään työskentelyn nuorena lääkärinä. Jaetut kokemukset tuovat parhaimmillaan ammattikunnalle tärkeää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lujittavat työyhteisöä arjen keskellä.

Henkilökohtaisesti soisin vanhan trendin jatkuvan. Yksinpuurtajista työyhteisön jäseniksi.

 

Keskustele

Keskustelu