Saattohoidon puutteita ei pidä korvata eutanasialla

Marjo Parkkila-Harju

Haluammeko todella yhteiskunnallisesti medikalisoida kuoleman niin, että vakavan sairauden vuoksi sen voisi suunnitella ja kalenteroida itselleen ja omaisille sopivaksi? Vai haluammeko turvata vakavasti sairastuneille hyvän hoidon ja turvallisen elämän loppuvaiheen?


”Kuoleman suunnittelu oli kuin hän olisi suunnitellut lomalle lähtöä” saimme lukea Helsingin Sanomista 6.10.2017, kun belgialainen Chantal oli päättänyt kuolla vakavan sairautensa vuoksi. Eutanasian syyksi kirjoituksessa mainittiin se, että Chantalilla ei ollut enää toivoa paremmasta, toimintakyvyn aleneminen nöyryytti, eikä elämä enää tuntunut elämisen arvoiselta. Kirjoituksessa tuotiin hyvin ihannoivasti esiin, miten kuolema oli käytännöllinen suunnitella omaistenkin menot huomioiden.

Haluammeko todella yhteiskunnallisesti medikalisoida kuoleman niin, että vakavan sairauden vuoksi sen voisi suunnitella ja kalenteroida itselleen ja omaisille sopivaksi? Vai haluammeko turvata vakavasti sairastuneille hyvän hoidon ja turvallisen elämän loppuvaiheen?

Eduskunnalle luovutetussa kansalaisaloitteessa halutaan ”hyvää kuolemaa” vakavasti sairaiden loppuvaiheen kärsimysten lopettamiseksi. Lakialoitteen mukaan eutanasia edellyttää, että potilas olisi muutoinkin lähiaikoina kuolemassa, hänellä on sietämättömiä kärsimyksiä, joita ei voida muilla keinoin lievittää ja pyyntö on toistetusti ja vapaaehtoisesti esitetty. Lakialoitteesta käydyissä keskusteluissa esiin on kuitenkin noussut enemmän tarve hyvään saattohoitoon kuin eutanasiaan eli kuolinavun toteuttamiseen.

Aloitteessa perusteena on mainittu ”riittävä kärsimys”. Sen määritteleminen on hyvin vaikeaa. Vakavasti sairaan ihmisen kärsimys voi olla niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalista. Kärsimystä ei missään nimessä pidä vähätellä. Sairauden ja väistämättömän kuoleman lähestymisen myötä itse kuolema ymmärrettävästi pelottaa ja myös sitä edeltävät mahdolliset muut oireet. Oireiden lievittävän hoidon, etenkin kivunhoidon ja saattohoidon mahdollisuudet ovat parantuneet merkittävästi viime vuosien aikana, mutta niiden saatavuus vaihtelee vielä liian paljon kuntien välillä.

 Kärsimystä ei missään nimessä pidä vähätellä.

Palliatiivisella hoidolla voidaan lievittää pelkoja, hoitaa sairastuneen ja omaisten kärsimystä ja parantaa loppuelämän laatua. Loppuelämän hoitoon voidaan tehdä jo alkuvaiheessa hoitosuunnitelma, mikä usein vähentää myös turhia hoitoja ja helpottaa ahdistusta. Varhain aloitettu palliatiivinen hoito ja hyvä saattohoito turvaavat arvokkaan elämän loppuvaiheen ja hyvän kuoleman.

Kansalaisaloitteessa on peräänkuulutettu, että eutanasian kriteerit pitää olla tiukat. Aloitteessa on myös todettu, että tarve eutanasialle on vähäinen.

Muiden maiden kokemuksista tiedämme, että lain tultua voimaan kriteerit väistämättä löysentyvät ja eutanasia voidaan nähdä jopa yhtenä hoitovaihtoehtona. Belgiassa ensimmäisenä vuonna eutanasian sai 202 ihmistä. Nykyisin eutanasian saa yli 2000 vuodessa. Määrä kasvaa vuosittain ja 13 vuoden aikana on tehty yli 12 700 eutanasiaa.

Belgia on sallinut eutanasian jopa alaikäisille ja viime vuonna 24-vuotias nainen sai eutanasian masennuksen vuoksi. Eutanasia sallitaan myös ”elämään väsyneelle vanhukselle”.

Nämä ovat hyvin huolestuttavia kehityskulkuja. Tässä voi nähdä suoranaisen pelon sille, että muutoinkin heikommassa asemassa olevien ihmisten, esimerkiksi psyykkisesti sairaiden tai yksinäisten vanhusten hoito jää sivuraiteelle ja he kokevat yhteiskunnallista painostusta tehdä päätös eutanasiasta.

Lääkäriliitto ei kannata eutanasian laillistamista. Näemme sen samoin kuin Maailman Lääkäriliitto perusteellisten pohdintojen jälkeen lääkärin etiikan vastaisena. Belgian esimerkkienkin valossa pitää arvioida seurauksia pidemmälle ennen kuin lähtisimme eutanasian tielle.

Saattohoitoa tulee kehittää, ettei kenenkään tarvitsisi suunnitella kuolemaansa kivun pelossa.

Hyvä kuolema on mahdollinen muutoinkin kuin aikatauluttamalla. Vakavien sairauksien aiheuttamaa kipua ja kärsimystä tulee hoitaa kaikin mahdollisin keinoin. On panostettava ammattilaisten koulutukseen ja mahdollisuuksiin hoitaa potilaansa hyvin. Tämän vuoksi saattohoitoa tulee kehittää järjestelmällisesti, ettei kenenkään tarvitsisi suunnitella kuolemaansa kivun, kärsimyksen tai hoidotta jättämisen pelossa.

Keskustele

Keskustelu

  • valvova virkamies 19. 10. 2017 10:33

    Palliatiivinen hoito ja saattohoito ovat hoitoa, joiden tavoitteena on yksilön = ihmisen kivun hoito ja ehkäisy, toimintakyvyn ylläpitäminen ja hyvinvoinnin tukeminen. Hyvällä hoidon jatkumolla palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon voidaan varautua jo ennakolta ja siten lievittää potilaan pelkoa tulevasta. Eutanasia merkitsee aktiivista kuolinapua ja hoidon päättämistä, mitä palliatiivinen hoito ja saattohoito eivät merkitse.

  • Eva Kontula 20. 10. 2017 13:22

    Kiitos Marjo Parkkila-Harjulle hyvästä ja selkeästä kannanotosta. Minulla on vuosien kokemus työssä saattohoidosta, myös koti- ja hoivakotioloissa. Palliatiivisessa ja saattohoidossa on vielä huikeasti korjattavaa ja kohennettavaa (empaattinen ja avoin hoidon suunnittelu, suunnitelman kirjaaminen, lääkehoidon ja varalääkehoidon järjestely, hoitajien riittävä määrä, etc.). Iloitsen liittoni selkeästä linjauksesta!

  • antiri-1 22. 10. 2017 10:59

    "Lakialoitteesta käydyissä keskusteluissa esiin on kuitenkin noussut enemmän tarve hyvään saattohoitoon kuin eutanasiaan eli kuolinavun toteuttamiseen." Käsitteet on sekavia. Oli lääkärikunnan suuresiti kritisoima kysely kuolinavusta, jossa eutanasia oli suljettu pois. Lääkärit vastasit kyselyyn ajtellen, että kyseltiin kuolevan auttamisesta (oireettomaski). Turkittiin koskevan eutanasiaa. Nyt jälleen kuolinapu = eutanasia. Sekavaa. Etene määrittää eutanasiaksi kuolemaan johtavan lääkenannoksen antamista hekiölle hänen omasta pyynnostään.

  • Peh 24. 10. 2017 15:04

    Hyvän saattohoidon tarpeesta on puhuttu vuosikausia. On varmaan parantunut,mutta koska päästään täydellisyyteen.Ehtiikö valtava määrä potilaita jäädä ilman ennen sitä? Miksei voisi olla periaate: molempi parempi eli eutanasia- mahdollisuus,kuten monissa maissa.

  • ELL 25. 10. 2017 12:59

    Eläinlääkärinä kantani on selvä, minulla on oikeus päättää omasta kuolemastani - ja taito onneksi vielä tehdäkin se onnistuen. Miksi ei muilla ihmisillä olisi samaa oikeutta, vaan miksi lääkärit saavat päättää muitten puolesta että ovatko he oikeutettuja hyvään kuolemaan omilla ehdoillansa? Me eläinlääkärit sanomme asiakkaille että eläimen lopetus on lahja jonka voimme antaa eläimelle ettei sen tarvitse kärsiä loppuun asti, kuten meidän ihmisten.. ja allekirjoitan tuon omien isovanhempieni kohdalla nähdyn kuolemisprosessin kohdalla. Vaikea kuvitella että se isovanhemmilleni on tapahtunut olisi niin ainutkertaista - kuolema on lahja jolla vapautuu kuoleman agoniasta, on se sitten henkistä ja/ tai fyysistä. Ihmisellä itsellänsä on minun silmissäni oikeus päättää elämästänsä ja kuolemastansa - ei lääkäreillä. En kykene ymmärtämään lääkäreitä, jotka kieltäytyvät näkemästä ahdistusta ja turhaa kärsimystä jota nykyinen lainsäädäntö aiheuttaa. En pidä eläinten tappamisesta enkä lopettamisesta, se on ahdistavaa, mutta en vetäydy vastuusta ohiajaesani nähdessäni tienreunalla yliajetun kärsivän eläimen.. enkä ymmärrä lääkäreitä jotka sängyn vierellä hurskastelevat palliatiivisesta hoidosta ihmiselle joka haluaa kuolla ja kääntävät tälle kärsivälle selkänsä koska he eivät pysty kohtamaan sisäistä ahdistustansa siitä, että antaisivat toisen eutanasia päätöksen toteuttamiseen tarvittavat välineet. Onneksi omalla kohdallani en ole nykylainsäädännöstä enkä ylläolevan kirjoituksen ajatusmaailman omaavista lääkäreistä riippuvainen vaan lopetuslääkkeet ja taito eutanasiaan löytyy omasta takaa - mikä on itseasiassa yksi olennaisimmista syistä miksi olen eläinlääkinnän puolella lääketieteen alalla,.. syy on yksinkertainen omien isovanhempieni kitumiskuoleman nähneenä, en aio jättää itseäni lääkäreiden armoille, kun heistä ei ole ratkaisua turhaan kärsimykseen kun viimeistä apua tarvitsen.

  • Patologi 29. 10. 2017 22:31

    ELL, kiitos hyvästä kirjoituksesta. Ajattelen aivan samoin.

  • Paula Tuomikoski 16. 07. 2018 09:38

    Toivoisin että eläinten saattohoitoa kehitettäisiin mukaan lukien esim kivunhoito, ummetuksen ym vaivojen oireenmukainen hoito. Sairaan eläimen nostelu-, ruokinta-, lämmitys ym ohjeineen. Jäin täysin näitä paitsi oman kissani kohdalla ja sain kenties elinikäisen eläinlääkärikammon. Vein sairaan iäkkään kissani eläinlääkärille ja eläinlääkäri ehdotti suurinpiirtein tutkimatta pelkän katsomisen perusteella tehtäväksi eutanasiaa saman tien. Menin shokkiiin. Halusin lähteä pois, muttei päästetty vaan syyllistettiin. Toinen vaihtoehto olivat hoidot. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Kissani siis pakkohoidettiin sillä seurauksella, että sen vointi romahti ja se joutui kärsimään tarpeettoman paljon ennen kuolemaansa. Toivoisin jatkossa löytäväni empaattisen eläinlääkärin, jolle ei tulisi mieleenkään ehdottaa lemmikille eutanasiaa tehtäväksi saman tien ilman miettimisaikaa, jollei tilanne ole aivan ilmiselvä. Niitäkin on, mutta ne ovat harvinaisia.Ja erityisesti toivoisin löytäväni eläinlääkärin, joka hallitsee myös lemmikin saattohoidon. Jos eutanasiaan päätyy, on sen ajoitus voitava miettiä tarkasti, lemmikki on voitava hyvästellä ja mikäli eutanasiaan ei päädytä, on lemmikin saatava hyvä loppuelämän saattohoito eikä mitään turhia kivuliaita hoitoja ja toimenpiteitä. Ennen jokaista eläimen eutanasiaa olisi hyvä ensin kuvitella lemmikin olevan joku rakas omaisesi. Haluaisitko hänelle tehtävän eutanasian silloin tai ollenkaan? Olen itse lääkäri, lastenneurologi ja toiminut pitkään mm kehitysvammalääkärinä. Traumatisoiduin pahasti näistä kokemuksistani ja suhtaudun varauksella jokaiseen tulevaan eläinlääkärikäyntiin. Toivoisin aiheesta julkista keskustelua. Olen yrittänyt saada sitä aikaiseksi, mutta tähän mennessä tuloksetta.