Kansalaiselle on SOTE muutoksen myötä tulossa valinnanvapaus SOTE palveluiden osalta, ainakin rajatusti. Kansalainen voi siis priorisoida omasta näkökulmastaan käsin haluamansa terveydenhuollon hoidon tai palvelun. Aivan toinen kysymys on sitten se kuka hoidon maksaa, yhteiskunta vai kansalainen itse?
SOTE järjestäjä muotoilee järjestämispäätöksessä sen mitä palveluita järjestäminen koskee. SOTE maakunta siis priorisoi mitä palveluita se maakuntalaisilleen järjestää. SOTE -palveluiden tuottajat taas voivat priorisoida millaisia sairauksia ja kuinka vakavasti sairastavia potilaita he hoitavat.
Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (PALKO) on perustettu sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen. PALKOn tehtävänä on antaa suosituksia siitä, mitkä palvelut kuuluvat julkisesti järjestetyn tai rahoitetun terveydenhuollon palveluvalikoimaan. PALKO käyttää siis hyvin vahvaa priorisointia terveydenhuollon palveluista, joita julkisella rahalla kansalainen voi saada.
Kansalaisella voi olla hankittuna vakuutus. Vakuutusyhtiö oletettavasti priorisoi kenelle vakuutuksia annetaan ja mitä hoitoa vakuutuksen kustannuksella saa hoidattaa tai tutkituttaa. Voi olla että kansalaisen itsensä priorisoima palvelu ei kuulu vakuutusyhtiön korvattaviin palveluihin.
Jos kansalaisen priorisoima, itselleen tarpeelliseksi arvioima SOTE palvelu ei kuulu julkisesti järjestetyn ja rahoitetun palvelun piiriin, niin omalla kustannuksellaan hän voi hankkia tänä päivänä lähes mitä tahansa SOTE -palveluita. Sairausvakuutuslain mukaisia korvauksiakin hoidosta on saatavissa edellyttäen että KELAn sosiaalilääketieteellinen neuvottelukunta on päättänyt kansalaisen haluaman palvelun täyttävän sairausvakuutuslain mukaisen korvattavuuden edellytykset.
Jokainen taho tai toimija priorisoi omaa toimintaansa omasta näkökulmastaan käsin. Kuinka kansalainen voi luottaa siihen, että hänen itsensä priorisoima asia tulee käsitellyksi?
Ainoa vaihtoehto kansalaisella on luottaa lääkäriprofession etiikkaan, joka velvoittaa lääkäriä priorisoimaan potilaan parasta ja edellyttää vaikuttavien hoitojen ja tarpeellisten tutkimusten toteuttamista kansalaisen palvelutarpeen perusteella.
Lääkäriprofession etiikka ei tuota hedelmää, jos sitä ei kasvateta. Kasvattamisessa olennaista on aktiivinen ammattitaidon ja osaamisen ylläpito sekä tutkimustyö. Niiden avulla ja tukemana lääkärin on mahdollista toteuttaa apua tarvitsevan kansalaisen parasta.