Positiivisuusviikko juontaa juurensa vuoteen 1991, jolloin Suomi ajautui lamaan. Samana vuonna itse valmistuin lisensiaatiksi. Tuolloin tiedotusvälineet olivat täynnä pelkästään negatiivisia uutisia, mutta niin ne tuntuvat olevan nykyäänkin – kestävyysvajetta tulee joka tuutista. Rahat ja luonnonvarat loppuvat. Vastareaktiona negatiivisuudelle lanseerasi Positiivarit-niminen yhdistys 90-luvulla positiivisuusviikon vastareaktiona kaikkeen negatiivisuuteen. Viikkoa 36 vietetään positiivisuusviikkona.
Vuorovaikutus on kaikkien ihmisten keskinäistä kanssakäymistä kaikissa tilanteissa. Jo kahden yksilön keskinäinen kommunikointi ratkaisee, saatikka kahden eri yksikön. Jatkossa kun toimijoita on sote-kentällä paljon, näemmekö toisen yksikön tarpeet?
Me kaikki haluamme tulla kuulluiksi ja nähdyiksi. Jatkossa raha seuraa potilasta. Jos on kokenut saavansa ylivertaista palvelua, tulee asiakas takaisin. Tutkimuksen mukaan 80 % palvelun tuottajista koki, että on tarjonnut ylivertaisen asiakaskokemuksen, mutta vain 8 % asiakkaista koki saaneensa sellaisen. Tuleeko sinun asiakkaasi, potilas, kuulluksi ja nähdyksi?
Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään. Liisa Keltinkangas-Järvinen kirjoitti kolumnissaan (SLL 33) ”hyvä ja toisen huomioon ottava käytös ei ole persoonallisuuden piirre, vaan opittu malli”. Lääkärin, kuten kaikkien palveluammateissa olevien työ edellyttää positiivista pohjavirettä koko ajan. Mutta kiireen ja huolen keskellä positiivisuus on usein vaarassa unohtua. Siis positiivisuusviikolla muista kiittää, arvostaa ja kehua työtovereitasi ja myös potilaita. Kyllä potilas kaipaa myönteistä palautetta, jos on onnistunut muuttamaan elintapojaan, hoitamaan kroonista tautiaan hyvin tai kuntouttamaan itseään.
Positiivisuus taatusti auttaa hyvän asiakaskokemuksen luomisessa. Teennäinen ja tyrkytetty positiivisuus taas on rasittavaa. Annostelu on siis tärkeää tässäkin lajissa. Positiivista viikkoa!
Viite: Merja Fisher, Satu Vaino: Potkua palvelubisnekseen – asiakaskokemus luodaan yhdessä.