Lääkäriliittokin antoi lausuntonsa (1) juuri määräajassa, viikko sitten perjantaina. Kaikkiaan lausuntopalveluun kertyi HE-luonnoksen kirvoittamia kommentteja yli viideltäsadalta toimijalta, kunnilta, kuntayhtymiltä ja järjestöiltä, sekä muilta itsensä asianosaisiksi kokeneilta.
Uudistuksella on tarkoitus siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu nykyisiltä vajaalta kahdeltasadalta kunnalliselta toimijalta – kunnilta ja kuntayhtymiltä – 21 sote-maakunnalle ja Helsingin kaupungille. Siis lähes tyylipuhdas ratkaisu?
Rahoitus näille alueellisille järjestäjille tulisi ainakin alkuvaiheessa valtiolta, yleiskatteellisena.
Suuntaa voi pitää oikeana – vaikka askelta kovin lyhyenä. Lääkäriliitto kun viime vuosituhannen lopulla, siis jo yli 20 vuotta sitten, julkisti Altera-mallinsa (2), jossa vaati irtautumista kuntapohjaisesta terveydenhuollon järjestämisvastuusta ja sen siirtämistä alueellisille toimijoille.
Vekkulia, että valmisteltaessa edellisen tuotantokauden uudistusta puhuttiin maksimissaan 19 alueellisesta toimijasta. Nykyisen oikeuskanslerin, silloisen selvityshenkilön, Tuomas Pöystin vetämä työryhmä esitti tarkoituksenmukaisimpana ratkaisuna järjestämisvastuun siirtämistä 9-12 alueelliselle toimijalle.
Monet asiantuntijat arvioivat palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden näkökulmasta tarkoituksenmukaisimmaksi enintään 10-12 järjestäjää, ja kustannusvaikuttavuuden ja kustannusten hillinnän näkökulmasta enintään 4-5 järjestäjää. Ovat ne tämänkin tuotantokauden uudistuksen keskeisiä tavoitteita.
Mutta tämä hallitus pisti paremmaksi – 22!
Uudistuksen tavoitteista ei liene pahaa sanaa sanottavana kellään: hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen; yhdenvertaisten ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen kaikille suomalaisille; palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen; ammattitaitoisen työvoiman saannin turvaaminen; yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin vastaaminen; sekä kustannusten kasvun hillintä.
Ja kirsikkana kakun päällä perustason palvelujen vahvistaminen.
Niin, kustannusten kasvun hillintä. Edellyttää, että yhdellä alueellisella järjestäjällä on rahat – ja valta päättää, kuinka noita taloudellisia resursseja allokoidaan eri toimintoihin. Samaa järjestämisen ja rahoituksen integrointia edellyttää tavoite perustason palvelujen vahvistamisesta.
Noiden tavoitteiden saavuttaminen ei sata-varmasti tällä esityksellä onnistu kolmasosaa suomalaisista koskevalla alueella: Uudellamaalla. Uudenmaan sote-maakunnilla (neljä) ja Helsingillä on rahat, valta ja vastuu järjestää ja tuottaa perustason palvelut – erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämisvastuu taas on pääasiallisesti lakisääteisellä HUS-maakuntayhtymällä.
Kuulostaako tutulta? Sairaanhoitopiiri laskuttaa, ja kunnat pyrkivät lopuilla rahoilla sitten huolehtimaan perustason palveluista. Näinhän meillä on menty.
Viime tuotantokaudella haluttiin lakisääteisesti erottaa palvelujen järjestäminen ja tuottaminen. Asia olisi toteutettu maakunnan velvoitteella perustaa liikelaitos tuotantoaan varten. Vaikka esitys kaatuikin, oli tuossa jotakin ideaa: liikelaitoksen johtokunta olisi koostunut ammattilaisista, ei kuntapoliitikoista!
Nyt edellä mainittua velvoitetta ei ole. Toivoa silti sopii, että vastaava ajatusmalli päätöksenteosta toteutuu tulevissa sote-maakunnissa. Niin, että demokraattisesti valitut päättäjät ymmärtävät roolinsa strategisten linjausten tekijöinä. ’Koiraverokeskustelun’ kaltaiset keskustelut eivät todellakaan kuulu maakuntavaltuustojen tai -hallitusten pöydälle!
Heikki Pärnänen
Politiikkatoimialan johtaja
Suomen Lääkäriliitto
1: https://www.laakariliitto.fi/uutiset/lausunnot/laakariliiton-lausunto-sote-uudistuksesta/
2: https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/4513/altera1999.pdf