On kuitenkin syytä herättää kysymys, ovatko nyt suunnitellut muutokset riittäviä, jos aiomme kyetä vastaamaan tulevaisuuden lääkäreille asettamaan haasteeseen?
Maailma muuttuu kovaa vauhtia. Sote-uudistus on tällä hetkellä, syystäkin, keskustelun keskiössä. Samalla teknologian ja lääketieteen hoitomenetelmien on arvioitu kehittyvän tulevaisuudessa kiihtyvään tahtiin. Emme voi kuitenkaan varmuudella tietää, miten ja milloin muutosta tapahtuu. Koulutusaikojen ollessa pitkiä on yhä vaikeampaa ennakoida, millaiseen maailmaan koulutuksessa olevat lääkärit tulevat valmistumaan.
Tästä syystä lääketieteen koulutusta on jatkossa kehitettävä perusopetuksen, erikoislääkärikoulutuksen ja työuran aikana tapahtuvan ammattitaidon kehittämisen kokonaisuutena.
Lääketieteen perusopetuksen ensisijaisena tavoitteena ei enää voi olla valmiuksien antaminen itsenäiseen yleislääkärinä työskentelyyn. Lääketieteen laajuus ja vaatimustaso tulevat olemaan niin suuria, ettei tämä ole enää mahdollista ilman merkittävää opintojen laajentamista.
Sen sijaan perusopintojen ensisijaisena tavoitteena tulisi jatkossa olla riittävän tieto- ja taitopohjan rakentaminen jatko-opintoja varten sekä valmiuden luominen jatkuvalle ammattitaidon kehittämiselle. Samalla perusopintoihin tulisi tuoda lisää valinnaisuutta siten, että opiskelija voisi alkaa suuntautua haluamalleen urapolulle jo perusopintojen aikana.
Erikoislääkärikoulutuksessakaan ei ole jatkossa mahdollista tavoitella koko erikoisalan oppimista koulutuksen aikana. Haasteeksi muodostuu yleis- ja erikoisosaamisen vaatimusten yhdistäminen. Koulutusta tulisi eriyttää siten, että samalla kun osasta erikoislääkäreitä koulutettaisiin kokonaisuuksiin keskittyviä generalisteja, osa erikoistuisi jo koulutuksen aikana tiettyihin vaativiin tehtäviin.
Koulutuksessa tulisi ensisijaisesti varmistua siitä, että erikoislääkäri kykenee valmistuttuaan työskentelemään itsenäisesti hänelle koulutuksen aikana määritellyissä tehtävissä. Samalla tavoitteena tulee olla perusopetus- ja erikoistumiskoulutuskokonaisuuden ajallisen keston tiivistäminen.
Lääkäri joutuu opettelemaan työuransa aikana aikaisempaa enemmän uusia tietoja ja taitoja.
Osaamisvaatimusten muuttuessa yhä nopeammin lääkäri joutuu opettelemaan työuransa aikana aikaisempaa enemmän uusia tietoja ja taitoja. Siksi lääkärikoulutuksen painopistettä tulisi siirtää työuran aikana tapahtuvaan ammattitaidon kehittämiseen.
Osaamista tulisi voida täydentää työuran aikana modulaaristen koulutusratkaisujen avulla. Samalla koulutusresursseja tulisi kohdentaa tilanteisiin, joissa lääkärin tehtävät muuttuvat. Tällä tavoin voitaisiin varmistua lääkärin parhaasta mahdollisesta omaan tehtävään liittyvästä osaamisesta. Myös olemassa olevan ammattitaidon jatkuvaan päivittämiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän.