Muodonmuutos

Mari Rusila

Kun lääkäri Grete Sammaloja eräänä aamuna heräsi hurjista unistaan, huomasi hän muuttuneensa sängyssään mieheksi.


”Nyt ei olisi tällaiseen aikaa”, hän tuskaili. Sammalojalla kun oli jännittävä päivä tiedossa: oli sovittuna työhaastattelu sairaalaan ja illaksi luottamustehtävien hoitamista. Hän tutkaili peilistä hetken hämmennyksissään muuttunutta vartaloaan ja totesi sitten ykskantaan, että olisi varmaan syytä ottaa kaikki ilo irti tästä uudesta sukupuolesta. Aivan ensinnä hän laittaisi palkka-asiansa oikeudenmukaiselle tolalle! Onneksi työhaastattelu oli tiedossa jo samalle päivää.

Testosteroni vartalossa laittoi Sammalojaan liikettä. Uudelleen peiliin vilkaistessaan hän totesi säästävänsä aikaa, kun tänä aamuna ei tarvinnutkaan meikata. Niinpä hän vetäisi ylleen asiallisimmat suorat housut, jotka hän kaapistaan löysi, ja lähti CV-mappi kainalossaan kohti sovittua haastattelua.

Työhaastattelussa sairaalassa haastattelijana toimiva, vasta itsekin pestissään aloittanut johtaja hämmentyy Sammalojan nähdessään: ”CV:n mukaan odotin tänne saapuvaksi naista, mutta kyllähän tämäkin käy.” Johtaja jatkaa yllätyksestä selvästi ilahtuneena: ”Täällä meillä on itse asiassa juuri avautunut osastonylilääkärin paikka. Kun katsoo tätä työkokemustasi, niin sehän voisi olla sinulle paremmin sopiva.”

”Puoliso hoitaa varmaan kotiaskareet, työ kun edellyttää päivystämistä?”

Sammaloja huomaa empivänsä, mutta vain, koska nyt mieheksi muuttuneena hän huomaa uusia mahdollisuuksia edessään. Johtajan pesti ei olisi paha, siihen naisena hän tilastollisesti harvemmin olisi edennyt, mutta voisiko hänelle avautua uusia, hänen intohimojaan vastaavia haasteita myös nykyisessä paikassaan terveyskeskuksessa? Pohtimisen keskeyttää johtajan kysymys: ”Puoliso hoitaa varmaan kotiaskareet, työ kun edellyttää päivystämistä?”

Luottamusmiehenä toimiessaan Sammaloja oli tottunut edustettaviensa kertomusten kautta siihen, että työhaastatteluissa saatettiin kysyä epäasiallisia kysymyksiä perhetilanteesta. Nyt johtajan kysymys viittasi kuitenkin muuhun kuin raskausuteluihin, ja yllätti hänet. Juttu ei nyt tuntunut hyvältä. ”Palaan asiaan parin päivän sisällä”, Sammaloja toteaa kakistellen ja kävelee ulos huoneesta.

Happea ahmien hän kiirehtii sairaalan ala-aulaan. Ohi menevä hoitaja katsoo häntä kysyvästi: ”Onko herralla kaikki kunnossa?” Sammaloja kuulee oman äänensä sanovan: ”Eturauhasvaivoja, kyllä tämä tästä ohi menee.” Hän päättää istuutua hetkeksi odotusaulaan hengittelemään.

Voipuneena äsken kokemastaan Sammaloja pohtii mielessään, mikä kaikki naisena ollessa olikaan lopulta ollut paremmin. Vaikka palkasta sai vääntää ja perhevapaille jäämisestä udeltiin, niin ainakaan kukaan ei kuvitellut, että kotona puoliso pyörittäisi pyykkikonetta pitkiksi venyvien työvuorojen aikana. Naisten ajateltiin pärjäävän itse. Suoranaisia haittapuoliakin miehenä olemisessa oli. Jos hän jossain vaiheessa tulisi isäksi, olisivat perhevapaaedut huomattavasti heikommat kuin naisena ollessaan. Entä voisiko hän tosissaan esittää jatkossakin näkemyksiään vaikkapa naisten aborttioikeudesta, vai katsottaisiinko hänen astuvan lausumillaan naisten tontille?

Miksi hänellä miehen sukupuolessaan vaikuttaa olevan eri oikeudet, velvollisuudet ja asema kuin naisena?

Odotusaulan tuolilla istuessaan Sammaloja löytää itsensä perustavanlaatuisten kysymysten ääreltä. Miksi hänellä miehen sukupuolessaan vaikuttaa olevan eri oikeudet, velvollisuudet ja asema kuin naisena? Voisiko hän Gretenä yltää samoihin mahdollisuuksiin kuin nyt miespuolisena Sammalojana? Mitä jos maailma tulisi toisenlaiseksi kuin se nyt oli? Entä jos tasa-arvo ei olisikaan sukupuoleen sidonnaista?

Muutosmyönteistä naistenpäivää kaikille!

Kirjoittaja on inspiroitunut Kafkasta ja muista modernismin ajan kirjailijoista.

Keskustele

Keskustelu