Mistä tulevaisuuden lääkärijohtajat?

Pyry Jylhä-Vuorio

Mitä on johtaminen? Kysymys oli ensimmäistä kertaa edessäni varusmiespalveluksen aikaan. Tuossa vaiheessa en ollut tosissani vielä ajatellutkaan pyrkiväni lääkikseen. Halusin vain etsiä rajojani siinä uudessa viitekehyksessä, josta itseni muun ikäluokkani kanssa löysin. 


Nuo rajat löysin lopulta reserviupseerikoulusta. Ennen sitä istuin kuitenkin pohtimassa kysymystä kynä kädessä. Tehtävänä oli kirjoittaa essee siitä, mitä johtaminen tarkoittaa. Essee oli pieni osa niitä soveltuvuusarvioita, joita puolustusvoimat teettivät johtamiskoulutuksesta kiinnostuneille. Tuolloin järkeilin, että ryhmä antaa johtajalle päätösvaltaa vastineeksi siitä, että johtaja tekee yhteistä etua palvelevia ratkaisuja.

Tämä on erittäin suppea näkemys tietynlaisesta primitiivisestä johtamiskulttuurista. Nykyään ajattelen johtajaa pikemminkin solmukohtana eräänlaisessa monimutkaisessa verkostossa. Solmukohdassa risteävät erilaiset intressit, joiden välillä johtaja tasapainottelee. Tuo verkosto on erityisen mutkikas terveydenhuollossa.

Jokainen lääkäri on vastuussa ainakin oman työnsä johtamisesta. Vaikka ajatus välillä käytännössä voi tuntuakin etäiseltä, lääkärit ovat töissään etulinjassa jakamassa rajallisia resursseja. Tehdyistä päätöksistä ollaan vastuussa resursseja valvoville tahoille, niitä verovaroistaan kustantavalle väestölle, sekä vastaanotolla istuvalle potilaalle.

Ylempänä organisaatiossa ongelmat konkretisoituvat eri tavalla. Mitä palveluita pitää tarjota kenellekin, miten palvelut järjestetään, mihin hintaan, missä ajassa? Kuka osaa parhaiten luovia johtajana tässä kentässä? Kannattaisiko sairaaloiden johtaminen ulkoistaa ammattijohtajille, ja meidän lääkäreiden keskittyä potilastyöhön?

Ehkä sairaalan paras johtaja on sittenkin lääkäri. Englannin NHS:ssä kliinistä koulutusta omaavien johtajien sairaalat pärjäsivät paremmin (Bloom N, et co. 2010). U.S. News & World Reportin parhaiden sairaaloiden 2009 -listauksessa lääkärijohtoiset sairaalat olivat selvästi määräänsä nähden yliedustettuina, vaikka tuona samana vuonna Yhdysvaltojen 6500 sairaalasta vain 235 oli lääkärijohtoisia (Goodall 2011). Tilastollisesti arvioiden lääkärijohtoisten sairaaloiden laatupisteytys oli noin 25% keskimääräistä parempi. Parhaiten lääkärit kunnostautuivat syöpäsairaaloiden johtajina, 100 parhaasta sairaalasta peräti 51 oli lääkärijohtoisia. U.S. News & World Reportin 2014 mukaan myös Yhdysvaltojen 10 parasta psykiatrista sairaalaa olivat kaikki lääkärijohtoisia (Goodall, et co. 2015).

Jos minulle annettaisiin tuo alussa mainitsemani essee kirjoitettavaksi tänään, mitä siihen kirjoittaisin? Kuten minäkin, moni suomalainen on saanut ensimmäisen johtajankasteensa varusmiespalveluksen aikana. Ilmiön kaiut kuuluvat voimakkaina myös muualla suomalaisessa johtajuudessa. Puolustusvoimien moderni johtamisfilosofia on rakennettu syväjohtamisen pohjalle. Terveydenhuollossakin osaava johtaja voi henkilöjohtamisessaan soveltaa syväjohtamisen peruspilareita. Sotilaallisen autoritäärinen vallankäyttö ei kuitenkaan enää kuulu nykyaikaiselle työpaikalle.

Hyvän terveysjohtajan pitäisi ymmärtää laaja-alaisesti terveydenhuollon kenttää. Hänen pitäisi ymmärtää kenttää muokkaavia poliittisia, edunvalvonnallisia sekä aatteellisia voimia. Hänen pitäisi tuntea henkilöstönsä osaaminen, vahvuudet sekä heikkoudet, ymmärtää terveydenhuollon kustannusrakenteet sekä niiden perusta. Hänen pitäisi olla osaava johtaja muutoksessa, mutta osata myös ylläpitää rakenteita, joiden osaset vaikuttavat toisiinsa rönsyilevillä, monimutkaisilla tavoilla. Ensisijaisesti häneltä vaaditaan kuitenkin aivan erityislaatuista humaania pragmatiikkaa. Hänen pitäisi osata tehdä näyttöön perustuvia, eettisiä valintoja. Hän ei saa unohtaa tuotannollisia tavoitteita, mutta ei saa päästää niitä inhimillisyyden ohitse. Lääkäreiden johtaja on kuitenkin viime kädessä samalla tavalla vastuussa väestönsä terveydestä, kuin lääkäri on potilaansa terveydestä. Juuri siksi hänenkin olisi parasta olla lääkäri.

Sosiaali- ja terveyspalveluidemme vallan rakenteet ovat murroksessa. Samalla kohtaamme suurten ikäluokkien eläköityessä terveysjohtajiemme sukupolvenvaihdoksen. Jos haluamme vaalia lääkärijohtajuutta, meidän pitää olla aktiivisina mukana tässä prosessissa, kouluttautua johtajiksi ja kannustaa johtajan uraa tekeviä tai suunnittelevia kollegoitamme. Jos me emme johda, joku muu tekee sen kyllä puolestamme. Tulevaisuus näyttää, mikä on lääkärin paikka: Terveysjohtaja, asiantuntija vai mutteri tuotantokoneistossa?

Lähteet:

  • The impact of competition on management quality: evidence from public hospitals. Bloom N, Propper C, Seiler S, Van Reenen J. National Bureau of Economic Research (NBER), 2010, Working Paper No. 16032.
  • Physician-leaders and hospital performance: Is there an association? Goodall AH. Soc. Sci. Med, 2011, 73:535-539.
  • Expert leadership: Doctors versus managers for the executive leadership of Australian mental health. Goodall AH, Bastiampillai T, Nance M, Roeger L, Allison S. Aust N Z J Psychiatry 2015 May;49(5):409-11
Keskustele

Keskustelu