Maailma muuttuu – miltä muutokset näyttävät Lääkäriliiton tuoreen juristin silmin?

Tulevaisuuden uhkakuvissa robotit, tekoäly ja digitalisaatio vievät ihmisiltä työpaikat, samalla puhutaan oudoista termeistä, kuten esineiden internet tai lisäarvo. Muutokset lääkärintyössä eivät kuitenkaan rajoitu teknologiaan, vaan edellisiäkin enemmän hämmennystä aiheuttaa tutumpi termi sote. 

Juuri kun osa vanhemmista - ja usein osaavimmista - lääkäreistä totutteli lausuntojen kirjoittamiseen kuulakärkikynän sijasta koneella, olikin pakko siirtyä sähköiseen reseptiin. Ja nyt potilaita otetaan vastaan chatilla. Kaikenhan on oltava sähköistä ja tiedon saatavilla jatkuvasti ja kaikkialla - ja kannattaa totutella ajatukseen, että jatkossa yhä enemmän myös lääkäreiden.

Itse työn lisäksi myös toimintaympäristö muuttuu. Sote uhkaa turvalliselta tuntuneita julkisen sektorin työpaikkoja, kun samaan aikaan yksityiset lääkäriasemat pyrkivät hyödyntämään hetkellisesti parantunutta lääkäritilannetta työ- ja sopimusehtoja kiristämällä. Hieman ilkeästi voidaan sanoa, että eihän yrityksillä ole omaatuntoa, puhumattakaan sijoittajista - Tavoitteena on saada tulosta, ja jos soten kapitaatioperusteinen rahoitusmalli toimii, ehkäpä sivutuotteena myös terveempiä ihmisiä.

Kyseenalaistamatta sen enempää työnantajien arvoja, ovat tulos- ja suoritekeskeisyys sekä henkilökohtaiset lisät varmasti esillä myös neuvoteltaessa uudesta palkkausjärjestelmästä. Lopulta keskustelu palaakin usein rahaan. Lääkärin näkökulmasta sitä voidaan johonkin pisteeseen saakka mitata vapaa-aikana ja päinvastoin.

Vastaavasti työnantajille työpanos on sijoitus, josta halutaan maksaa vain, kun se tuottaa taloudellista lisäarvoa siellä, missä on kysyntää. Ja koska kysyntää on kiristyvän kilpailun myötä vielä neljän jälkeenkin, saattaa olla aika valmistautua heittämään hyvästit myös teollisen vallankumouksen ajalta peritylle kahdeksasta neljään työpäivälle – toivon mukaan kohtuullisin ehdoin.  

Vastaavasti myös potilaan näkökulmasta hoidon on oltava entistä helpommin saavutettavissa ja ennakoivampaa. Sairaanhoidosta on jo aiemmin edetty terminä kohti terveydenhoitoa ja jatkossa yhä vahvemmin ennakoiden alana kohti hyvinvointia. Enkä tarkoita tällä siis epämääräisiä uskomushoitoja.

Sen sijaan Suomi on jo nykyäänkin terveysteknologian edelläkävijämaa sekä kuluttajatuotteissa että sairaalalaitteissa. Siten vaikkapa syke- ja aktiivisuusmittareiden sekä vielä kehittyneempien laitteiden data käydään pian vastaanotolla läpi siinä missä aiemmin on mitattu kuumetta. Ja ehkäpä nämä laitteet ehdottavat jo pian chattia lääkärin kanssa havaitessaan riskirajat ylittäviä muutoksia.

Muutoksissa voittajia ovat yleensä tahot, jotka sopeutuvat parhaiten – toisin sanoin ne, joiden asenne on kunnossa.

Muutoksissa voittajia ovat yleensä tahot, jotka sopeutuvat parhaiten – toisin sanoin ne, joiden asenne on kunnossa. Esimerkiksi teknologian mahdollistama ihmisten lisääntyvä kiinnostus terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitoon kannattaakin nähdä uhkakuvan sijasta mahdollisuutena. Harva meistä on valmis antamaan terveyttään yksin algoritmien käsiin, joten lääkäreitä edelleen tarvitaan. Ja lääkäreiden parempi tavoitettavuus luo vastaavasti uutta kysyntää, jossa kakkua ei vain jaeta, vaan sitä tulee myös lisää.

Muuttuvan maailman takia lääkäreiden tulisi olla kuitenkin kiinnostuneita oman työnsä arvosta sekä ajatella sitä siis työnantajan sijoituksena. Osaamisen jatkuva kehittäminen on siten jopa entistäkin tärkeämmässä roolissa sekä oman substanssin että ympäröivän maailman ja teknologian hallitsemiseksi. Vastaavasti myös erikoisalan valintaan tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Lisäksi kannattaa muistaa, että hyväkin ”tuote” kaipaa välillä markkinointia.

Lääkäriliitossa tehdään vastaavasti töitä sen puolesta, että muutokset olisivat lääkärikunnan kannalta hallittuja ja kakkua riittää jatkossakin kaikille. Tämä on myös mahdollista, mutta vain, jos jäsenkunta pysyy kilpailusta huolimatta yhtenäisenä.

Takaisin