Laihduttamisen sietämätön keveys

Minna Kaarisalo

Lihavuusepidemiaa on toistuvasti käsitelty erilaisissa medioissa.  Tietoa on, mutta tuloksia ei vaan tahdo syntyä. Amerikkalaisessa vatsakirurgian lehdessä kerrottiin hiljattain uudesta konstista: vatsanpeitteiden läpi laitettavasta syöttöletkusta, josta ruokailun jälkeen mahalaukku letkutetaan tyhjäksi viemäriin.  Eikö todella ole muita konsteja lihavuuden hoidoksi?


Elintapojen muuttaminen on vaikeaa, oli sitten kyseessä tupakointi, päihteet tai liikkumistottumukset. Laihduttaminen ei tee poikkeusta. Nautinnon saaminen lyhyellä tähtäyksellä syömisen kautta houkuttelee enemmän kuin herkuista kieltäytyminen ja sitä kautta pidemmällä tähtäimellä saavutettava hyöty. Nopeasti mielihyvää tuottavan roskaruuan syönti saa tutkimusten mukaan aikaan riippuvuuden kaltaisia, neuroadaptiivisia reaktioita aivojen palkitsemisjärjestelmässä. Tämä johtaa pakonomaiseen syömiseen. Dopamiini, aivojen välittäjäaine, on siis kaiken takana myös ylensyömisessä kuten seksissä ja päihteissäkin.

Jos painonpudotuksessa onnistuisikin, on hyvin vaikeaa ylläpitää saavutettuja tuloksia. Erityisesti, jos tulokset on saatu aikaiseksi erilaisten kaalisoppakuurien tai muiden äärimmäisten dieettien avulla.

Ihminen saa syödä ja juoda mielihalujensa mukaan, sen kun vaan valuttaa letkun kautta syömänsä kalorit pois.

Uusi laihdutusmenetelmä on sinänsä nerokas keksintö: ihminen saa syödä ja juoda mielihalujensa mukaan, sen kun vaan valuttaa letkun kautta syömänsä kalorit pois. Sosiaalisesti tämä voi kyllä olla ongelmallista. Mukavalla ravintolaillallisella täytyisi ruokalajien välillä poistua aina tyhjentämään letkua. Entäpä intiimit seurustelutilanteet: ”tämä letku on masussani, koska en muuten mitenkään kykene hillitsemään syömistäni”.

Laihdutus on koettu kosmeettisena, ehkäpä turhamaisuuttakin palvelevana. Lihavuudella on kuitenkin merkittäviä terveysvaikutuksia ja lihavuusleikkauksille on selvät lääketieteelliset aiheensa olemassa. Onko terveydenhuollossa kuitenkaan tarpeeksi satsattu konservatiivisen painonhallinnan hoitoon, ja erityisesti riittävän pitkäaikaiseen tukeen? Näkemykseni on, että parantamisen varaa on.

Lihavuuden hoito alkaa puheeksi ottamisesta ja sen jälkeen pitäisi olla tarvittaessa tarjottavana tukea.

Lihavuuden hoito alkaa puheeksi ottamisesta ja sen jälkeen pitäisi olla tarvittaessa tarjottavana tukea.Toivon, että jokaisessa perusterveydenhuollon toimipaikassa on tehty hoitopolku lihavuuden hoitoon. Pelkkä ohje ei kuitenkaan vielä riitä, vaan jokaisen toimijan on tiedettävä kenelle työtoverille lihavan potilaan seuraavaksi lähettää saamaan tukea, mikäli asiakas sitä ilmaisee haluavansa.

Toivon, että Suomessa ei tarvitsisi edes miettiä ”laihdutusletkua” terveydenhuollon palveluvalikoimaan, vaan lihavuuden hoidossa onnistuttaisiin tehostamalla konservatiivista hoitoa, erityisesti sen saatavuutta.

Keskustele

Keskustelu

  • puskatohtori 15. 08. 2017 14:32

    Varsin monissa sairaanhoitopiireissä on olemassa alueelliset lihavuuden hoitoketjut lapsille ja aikuisille. Löytyvät Terveysportista. Tietoa on, mutta tähän tarvitaan myös potilaan ja perheen aktiivista osallistumista, mutta jos se puuttuu tai asiaan ei haeta edes apua, ongelmaan on vaikea puuttua. Ketään ei voi laihduttaa väkisin. Syömisen psykologisia merkityksiä pitäisi tutkia tarkemmin ja ymmärtää mitä se palvelee ja kenties sitä kautta päästä suuntaamaan potilaan mielenkiintoa muihin puuhiin.

  • Vanha lääkäritäti 19. 08. 2017 11:54

    Yritin keväällä saada sairaalan parille poliklinikalle ihmistä, joka ylipainon vuoksi oli työkyvytön, koska polvissa oli niin pahat kulumat. Sain palautteeksi vain, että ihminen ei kuulu paikkaan, johon yritin. Itse hän oli käynyt terveyskeskuksessa.