Lääkärikoulutus muuttuvassa toimintaympäristössä

Sami Heistaro

Lääkärikoulutukseen vaikuttavia suuria muutoksia ja uudistuksia on meneillään ja valmistelussa tällä hetkellä samanaikaisesti useita. Tiedekuntien opetussisältöjä ja -menetelmiä kehitetään ja uudistetaan voimallisesti. Peruskoulutuksen sisäänottomääriä on nostettu rajusti opetuksen resurssien niukentuessa.


Samanaikaisesti ulkomailla opiskelee lääketiedettä yhä kasvava, nyt jo noin tuhatpäinen suomalaisten nuorten joukko. Heidän paluunsa kotimaan työmarkkinoille valmistumisen jälkeen erikoistumaan – ja osaltaan jo opiskeluaikaisiin kesätöihin – tuo kasvavaa painetta nopeasti saturoituville työ- ja erikoistumismarkkinoille.

Sosiaali- ja terveysministeriön koordinoima erikoistumisuudistus etenee määrätietoisesti, ja vuonna 2019 on tarkoitus ottaa käyttöön valintamenettely erikoistumiskoulutukseen. Kriteerit ja tarkemmat menettelytavat sekä siirtymäkauden järjestelyt ovat vielä avoinna ja yliopistojen valmistelussa.

Erikoistumisuudistus etenee määrätietoisesti, ja vuonna 2019 on tarkoitus ottaa käyttöön valintamenettely.

Valituille voidaan tuskin vielä vuonna 2019 ainakaan kaikilla aloilla ja kaikkialla maassa tarjota suunniteltuja koko erikoistumisen kattavia koulutusväyliä, koska uusi palvelujärjestelmä ei sote-uudistuksen viivästymisen vuoksi ole vielä silloin valmis. Koulutusväyliä kuitenkin jo valmistellaan nykytiedon puitteissa.

Erikoissairaanhoidossa keskittämis- ja päivystysasetukset muokkaavat sote-uudistuksen etenemismuodosta ja -nopeudesta riippumatta myös erikoistumiskoulutuksen toteuttamisen reunaehtoja. Suppealla palvelukokonaisuudella operoiva toimintayksikkö ei voi tarjota valikoimaansa kattavampaa erikoistumiskoulutustakaan.

Niin perusterveydenhuoltoon kuin erikoissairaanhoitoon kaavailtu nykyistä merkittävästi suurempi valinnanvapaus merkinnee toimintojen osittaista ja asteittaista siirtymistä nykyisestä julkisesta palvelutuotannosta yksityiselle sektorille. Lääkärien perus- ja erikoistumiskoulutuksen edellyttämät käytännön palvelut tulee voida suorittaa samoin, yliopistojen hyväksymin kriteerein ja valtion maksamin koulutuskorvauksin niin yksityisellä, julkisella kuin ns. kolmannella sektorilla. Tämä edellyttää toki jämäkkää ja osaavaa ohjausta koulutuksesta ja sen laadusta vastaavilta yliopistoilta sekä osaltaan myös julkisrahoitteista palvelujärjestelmää kaitsevilta maakunnilta.

Erikoistumispolkujen muuttuessa mahdollisesti yhä monipolvisemmiksi nousevat erikoistumiskoulutuksen sisällölliset tavoitteet ns. osaamisperusteisen ajattelun hengessä aivan uuteen merkitykseen. Jatkossa erikoistuminen ei mahdollisesti olekaan enää tiukkaan aikamäärään sidottu projekti, vaan koostuu määritettyjen osaamistavoitteiden saavuttamisesta. Toki EU-lainsäädäntö määrittää koulutukselle myös ajallisen minimikeston, mutta se on nykyistä viittä tai kuutta vuotta merkittävästi lyhyempi.

Erikoistumiskoulutuksen siirtyminen kohti yliopistojen määrittelemää osaamisperusteisuutta on tervetullutta.

Osaamisperusteisuus ja erikoistumisen ajallisen keston väljempi määrittely ovat olleet esillä STM:n valmistellessa terveydenhuollon ammattihenkilölain kokonaisuudistusta. Lääkäriliiton näkemyksen mukaan erikoistumiskoulutuksen siirtyminen kohti yliopistojen määrittelemää osaamisperusteisuutta on tervetullutta ja myötäilee kansainvälistä kehitystä. Osaamisperusteinen lähestymistapa on nähdäkseni hyvin käyttökelpoinen myös suunnitellussa, valinnanvapauden myötä laajenevassa monituottajamallissa – kuten myös huomioitaessa keskittämis- ja päivystysasetusten vaikutuksia erikoistumiskoulutukseen. On myös esitetty, että osan erikoistumista voisi tehdä erikoisalansa konsultointitehtävissä tulevissa sote-keskuksissa.

Mainittu ammattihenkilölain uudistus koskee myös lääkärien täydennyskoulutusta. Lääkäriliitto esittää, että jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen tulisi kirjata ja pystyä tarvittaessa osoittamaan täydennyskoulutuksensa ja ammatillinen kehittymisensä. Tämä takaisi osaltaan potilaiden ja yhteiskunnan luottamuksen ammattiosaamiseemme myös jatkossa turvaten silti ammattikunnan autonomian. Lääkärijärjestöjen yhteistyönä kehitetty Taitoni.fi -työkalu on erinomainen väline jatkuvan ammatillisen kehittymisen dokumentoimiseksi.

Niin lääketieteen kuin alamme teknologian ja toimintaympäristön yhä kiihtyvä muutosvauhti korostaa elinikäisen oppimisen merkitystä, joka toki on ammattimme ikiaikainen piirre. Lääkäriliitto edellyttää työnantajien nykyistä suurempaa roolia täydennyskoulutuksen mahdollisuuksien ja rahoituksen turvaamisessa.

On odotettavissa, että lääkäreitä nähdään jatkossa lisäksi entistä enemmän mukana terveys- ja hyvinvointiteknologian kehitystiimeissä niin startupeissa kuin suuremmissa yrityksissä, erilaisissa konsultti- ja asiantuntijatehtävissä sekä nykyistä monipuolisemmissa johtamistehtävissä.

Urakehityksen uudet suunnat vaativat yhä monipuolisempaa ja uudentyyppistä lisä- ja täydennyskoulutusta.

Nämä urakehityksen uudet suunnat vaativat yhä monipuolisempaa ja uudentyyppistä lisä- ja täydennyskoulutusta. Esimerkiksi Lääkäriliiton Erikoislääkärien johtamiskoulutus (ELJ) -ohjelman suuri suosio kertoo ilahduttavalla tavalla lääkärikunnan halusta kehittää johtamisosaamistaan.

Paljon siis tapahtuu, mutta jatkossakin tarvitaan varmasti lääkäreitä ja heidän monipuolista osaamistaan – todennäköisesti vielä nykyistä useammilla toimintasektoreilla. Intohimo omaan työhön, ennakkoluuloton uteliaisuus ja oman osaamisen jatkuva kehittäminen antavat avaimet hyvään ammatilliseen tulevaisuuteen. Kokemus oman työn hallinnasta ja sen tarjoamista kehitysmahdollisuuksista on pohjana myös lääkärin työhyvinvoinnille.

Otetaan siis muutos mahdollisuutena ja johdatellaan kiihtyvää kehitystä potilaalle – ja samalla lääkärikunnalle – suotuisaan suuntaan!

Keskustele

Keskustelu