Jos haluu saada, on pakko antaa

Minna Kaarisalo

Istuessani Helsingin Kattilahallin luentosalissa Digital Health Nordic tapahtumassa, sain otsikon biisin korvamadokseni. Miten siinä noin kävi? 


Nuorempi polvi tuskin muistaa biisiä, mutta itsellä jo sen verran kilometrejä, että MC Nikke T:n laulun muistan. Laulun lyriikka tosin viittasi ihan muuhun kuin tiedon jakamiseen, ja siitä nyt enemmänkin oli kyse omassa mielleyhtymässäni.

Digihuuman ja soten kustannussäästöjen takana on toiminnan integroiminen ja sitä kautta tehostuminen ja säästöjen realisoituminen. Toimintoja ei voi integroida, ellei ole käytettävissä tietoa. Tietojärjestelmien yhteensopivuus on avainasemassa ja siinä on vielä työsarkaa.

Toimintoja ei voi integroida, ellei ole käytettävissä tietoa.

Tilaisuudessa hehkutettiin Kanta-palveluja, ne ovat maailmassa ainutlaatuiset ja siten suomalaiset voivat olla erittäin ylpeitä tästä satsauksesta ja saavutuksesta. Toki käytettävyydessä on vielä paljon parannettavaa, mutta suunta on oikeaa kohti.

Kansallista säätelyä toisaalta harmiteltiin hidastajana, mutta muistutettiin, että se on samalla luottamuksen ylläpitäjä. Sääntely, ohjeet ja valvonta, erityisesti tietoturvan tapauksessa, ovat perusta kansalaisten luottamukselle.

Tietosuoja on monimutkainen asia, ja sitä määritellään monissa eri laeissa: henkilötietolaissa, reseptilaissa ja asiakastietolaissa. Tietosuojaa pitää tarkastella sekä potilaan että ammattihenkilöiden näkökulmasta. Henkilöllä on lähtökohtaisesti oikeus päättää omien tietojen käytöstään, mutta en ymmärrä, miten Kanta-tietojen piilottamine voisi koskaan olla potilaan edun mukaista. Jos hoitavalla taholla ei ole kaikki relevantit aiemman sairaushistorian tiedot käytettävissään, on aina olemassa virheen mahdollisuus hoitolinjan valinnassa.

Kuka haluaa ottaa tietoisen riskin omassa hoidossaan ja miksi? Ja voitaisiinko lääkäriä kuitenkin syyttää, jos hoito menisi pieleen vain sen takia, että lääkärillä ei ollutkaan kaikkia tietoja käytettävissään?

Kuka haluaa ottaa tietoisen riskin omassa hoidossaan ja miksi?

Potilastiedot ovat ehdottoman salassa pidettäviä. Lääkäreiden, ja myös muun henkilökunnan, on oltava potilaiden luottamuksen arvoisia. Toivoisin, että ne 30 000 suomalaista, jotka tähän mennessä ovat Omakannassa asettaneet rajoituksia omien tietojensa näkymiseen muille terveydenhuollon toimijoille, ymmärtäisivät minkälaisen riskin he hoitonsa suhteen ottavat. Toivon, että he asia pohdittuaan purkaisivat asettamansa kiellon.

Mikä pätee myös organisaatioiden yhteispelin suhteen, pätee myös yksilötasolla. Jos haluaa parasta mahdollista hoitoa, on myös itse pakko antaa – siis ainakin suostumus tietojensa käyttöön.

Keskustele

Keskustelu