Lääkäriliiton Green Office -tiimi järjesti villiyrttiluennon, johon osallistuin Helsingin kokouspäivän osana. Hämmästyin, kun huomasin olevani aidon kiinnostunut aiheesta. Jopa siinä määrin, että aloin kehitellä mielessäni villiyrttiaiheista juhannusmenuta.
Etukäteen villiyrttiteema tuntui vieraalta, vaikka tarkemmin ajatellen eihän siinä mitään vierasta ollut. Lapsena olin toki syönyt suolaheinää ja ketunleipää. Repertuaari ei siitä juuri laajentunut ja nuo tututkin kasvit olivat unohtuneet. Häpesin myös ajatuksiani, joita puistossa näkemäni hipsterin näköiset urbaanit voikukankeräilijät olivat herättäneet minussa. Miksi tuo kaupunkilaiskeräily tuntui oudolta ja samanaikaisesti kasvihuoneissa kasvatettujen, muovipakkauksiin käärittyjen salaattiainesten ostaminen marketista tuntui normaalilta?
Boheemin näköinen luennoitsija oli menestynyt keittiömestari Sami Tallberg. Hän on vihkiytynyt villiyrtteihin syvällisesti ja kirjoittanut jo useamman kirjan aiheesta. Hän oli erittäin innostunut villiyrteistä ja niiden mahdollisuuksista ruuanlaitossa. Hänestä välittyi rakkaus lajiin, uteliaisuus, halu kehittyä ja oppia ja jakaa muille tietoaan, kokemuksiaan sekä osaamistaan.
Innostus, imu, vire – mikä valtava voima! Saisiko tuota voimaa valjastettua terveyden edistämiseen? Saisinpa omaan tekemiseeni saman draivin kuin Sami. Voisiko villiyrttien energia tarttua minuun? Ehkä sinuunkin?