Vierasjoukko kuvaa Helsingin julistuksen merkitystä eli Maailman Lääkäriliiton (WMA) syntyä. Toisen maailmansodan kauhut ja lääkärien tekemät epäinhimilliset ihmiskokeet herättivät lääkärit vaalimaan etiikkaansa. WMA perustettiin 1947.
Helsingin julistus hyväksyttiin WMA:n yleiskokouksessa Helsingin Hankenilla 1964.
Julistuksen keskeiset periaatteet olivat:
- Taata tutkimuksen tieteellinen ja eettinen laatu
- Tutkimuksen tarkoituksen tulee olla suhteessa aiheutettuun riskiin
- Tutkimuksen tekijällä tulee olla tieteellinen koulutus
- Tutkimushenkilöllä tulee olla tietoinen ymmärrys tutkimuksen riskeistä ja suostumus, jonka voi ilman seurausvaikutuksia ja syytä ilmoittamatta myös peruuttaa (tietoisen suostumuksen käsite oli uusi)
Jos nykyään haluaa julkaista kliinisen potilastutkimuksen kansainvälisessä vertaisarvioidussa lehdessä, on tutkijan ilmoitettava, että se on tehty kunnioittaen Helsingin julistuksen periaatteita. Julistus on WMAn kaikkien eettisten julistusten kruunun jalokivi. Samalla se on tehnyt Helsingistä lääketieteen etiikan tunnetuiman kaupungin.
Helsingin julistusta on uudistettu säännöllisesti. Ikiaikaisen lääkärin etiikan ja muuttuvan ympäristön sovittaminen on melkoinen haaste. Ensimmäisessä uudistuksessa vuonna 1975 julistukseen lisättiin velvoite alistaa tutkimussuunnitelma ulkopuolisen riippumattoman eettisen neuvottelukunnan etukäteistarkastukseen. Julistukseen lisättiin myös näkemykset ympäristön suojelusta ja koe-eläinten eettisestä kohtelusta. Tietoinen suostumus ja eettiset toimikunnat ovat siirtyneet eri maiden lakeihin velvoittaviksi säädöksiksi. Etiikka on ohjannut lainvalmistelua.
Viimeisin uudistus tehtiin vuosi sitten Fortalezan yleiskokouksessa. Minulla oli ilo olla tuolloin WMAn eettisen komitean puheenjohtajana. Uudistuksessa painotettiin eettisten komiteoiden jäsenten koulutusta etiikassa, edellytettiin tutkimuksen jälkeisen hoidon suunnittelun kirjaamista jo tutkimussuunnitelmaan ja mainintaa, kuinka tutkimuspotilaiden mahdolliset komplikaatiot kompensoidaan.
Helsingin julistus on tuonut mainetta Suomelle, Suomen Lääkäriliitolle, mutta myös WMAlle. Kaikkein eniten julistus on merkinnyt tutkimuspotilaalle ja kliiniselle tutkimukselle.
Ilman Helsingin julistuksen eettisiä periaatteita tutkittavia olisi mahdollisesti altistettu estettävissä oleville vaaroille. Yksikin iso vahinko olisi voinut johtaa ihmisillä tehtävän lääketieteellisen tutkimuksen vaikeutumiseen ja uusien, aiempaa turvallisempien ja vaikuttavampien hoitojen käyttöönoton hidastumiseen. Helsingin julistus on mahdollistanut korkean lääketieteellisen tiedon.
Meillä on syytä juhlia!