Eutanasiassa lääkärillä on arvo- ja velvoiteristiriita

Heikki Pälve

Esko Seppänen ja Iiro Viinanen ovat keränneet merkittävän joukon tunnettuja kansalaisia eutanasiaa kannattavan kansalaisaloitteen allekirjoittajiksi. He myös ovat aktivoineet onnistuneesti median viestimään aloitteesta.


Eutanasia-aloitetta voi tervehtiä ilolla siinä mielessä, että sen seurauksena voi toivoa perusteellista keskustelua eutanasian kokonaisuudesta. Aikaisemmat avoimet ’peukutukset’ puolesta ja vastaan eivät avaa asian kompleksisuutta.

Julkisuudessa asia esitetään usein niin, että yksittäisellä ihmisellä on sietämätön kärsimys ja kysytään, miksei lääkäri ole valmis auttamaan. Lääkäri on kyllä valmis auttamaan, mutta ensin on kiinnitettävä huomio kuoleman edessä tapahtuvan hyvän hoidon takaamiseen ajasta ja paikasta riippumatta.

Terminaalinen sedaatio tunnetaan huonosti, sen saatavuus ei ole lainkaan riittävää ja osin se ymmärretään eutanasiana. Moni puhuu passiivisesta eutanasiasta, kun osana normaalia hyvää hoitoa ennen kuolemaa päädytään ravitsemus- ja nestehoidon lopettamiseen ja siirrytään oireenmukaiseen kärsimyksen hoitoon ja annetaan kuoleman tulla luonnollista kulkuaan.

Kuolemaan liittyen meillä lääkäreilläkin on ongelmia yksiselitteisten käsitteiden löytämisessä ja maallikoille terminologia on ymmärrettävästi vielä tuntemattomampaa. Missä määrin kansalaisten gallupeissa esittämä hyväksyntä eutanasialle kumpuaa tietämättömyydestä hyvästä saattohoidosta tai epäluottamuksesta sen saatavuuteen?  Varmasti kansalaisetkin toivovat ensisijaisesti hyvää hoitoa kuoleman edessä.

Saattohoitolääkäritkin puhuvat hyvän saattohoidon edellytysten turvaamisesta. Ennen kuin eutanasiasta lailla säädetään, meillä tulisi olla vahva kannatus sille myös niiden joukossa, jotka ovat lähimpänä kuolevaa potilasta.

Lääkäreiden suhtautuminen eutanasiaan on muuttunut suopeammaksi ajan myötä. Se on ymmärrettävää ja Lääkäriliiton on syytä seurata muutoksen perusteita ja määrää säännöllisesti.  Professiomme kannan on muodostanut Lääkäriliiton eettinen neuvottelukunta, joka on viimeksi käsitellyt asiaa viime keväänä.  Eutanasiassa lääkärillä on arvo- ja velvoiteristiriita. Toisaalta meidän tulee suojella elämää ja toisaalta lievittää kärsimystä.

On eetoksemme vastaista hoitaa kärsimystä eutanasialla, jos meillä on perusteltu näkemys, että kärsimystä voidaan hoitaa nykyistä paremmin. Kokemuksesta myös tiedämme, että sinällään jalot puheet eutanasian ehtojen tiukkuudesta höllentyvät lain tultua voimaan. Kalteva pinta on empiirisesti totta. Belgiassa eutanasia suoritettiin 24-v naiselle masennuksen vuoksi.

On myös kysyttävä, onko välttämätöntä medikalisoida tilanne lääkärin velvollisuudeksi? Eikö avustettu itsemurha kuuluisi mahdollistaa lainsäädännöllisesti ennen kuin alamme vaatia virkatoimeen sisältyvää velvollisuutta hoitaa kärsimystä kuolemalla?

On tarpeen keskustella eutanasian edellytyksistä ja ymmärtää myös yhteiskunnallisesti, että sen myötä hyväksymme kaltevan pinnan myötä tulevat ratkaisut. Tässä vaiheessa on syytä edetä askeltaen: hoidetaan ensin saattohoito kuntoon. Jos se ei riitä, on syytä avata keskustelu avustetusta itsemurhasta. Vasta sen jälkeen voi olla perusteltua pohtia eutanasian toteutuksen eettisiä, yhteiskunnallisia ja hoidollisia merkityksiä.

Keskustele

Keskustelu

  • Epäilevä 05. 12. 2016 22:59

    Onko lääkärillä loppujen lopuksi eutanasiassa arvo- ja velvoiteristiriita? Eivätkö nykyiset lääkärin eettiset ohjeet velvoita lääkäriä _kunnioittamaan_ elämää ja ihmisyyttä ja lievittämään kärsimystä? Jos kyse olisi minkä tahansa solun elämän suojelemisesta, lääkärillä ei olisi mahdollisuutta tehdä myöskään esimerkiksi nesteytyksen lopettamispäätöstä tai päätöstä kytkeä aivokuolleen hengityskone pois päältä. Jää myös epäselväksi, millä perusteella kirjoittaja pitää kaltevan pinnan toteutumista automaattina. Näinkö lääkärit hänen mielestään muunkin lainsäädännön suhteen toimivat: ottavat itselleen oikeuksia, joita laissa ei oikeastaan ole heille annettu? Mitä kirjoittaja oikeastaan tarkoittaa kirjoittaessaan, että kalteva pinta on empiirisesti totta. Millä tavoin se, että Belgiassa on myönnetty eutanasia 24-vuotiaalle masentuneelle sen todistaa? Miksi kirjoittaja ei kerro tapauksen yksityiskohtia? Tietääkö hän edes niitä? Belgiassa eutanasiaa toteutettiin jo ennen kuin eutanasialaki säädettiin ja tuli voimaan. Vähän samalla tavoin Suomessa on jätetty lääkärille mahdollisuus päättää nesteytyksen lopettamisesta eikä ole katsottu tarpeelliseksi säännellä sitä yksityiskohtaisesti.

  • A-k 01. 02. 2017 23:05

    Reagoin itse samaan seikkaan, eli tässä ikään kuin annetaan ymmärtää että Belgiassa kuolemastaan itse päättäneen parantumattomasti sairaan nuoren naisen kuolema olisi ollut eutansialain väärinkäytös. Näin ei ole. Belgian eutanasialainsäädäntö on varsin esimerkillinen ja mahdollisesti maailmanlaajuisesti kaikkein progressiivisin. Olen siitä itse toimittajana jonkin verran kirjoittanut ja sain myös vastaukseksi joitain varsin kriittisiä kommentteja jotka mielestäni perustuivat siihen että Belgian lainsäädäntöä ei ymmärretä. Tähän koko keskusteluun liittyy niin paljon väärinkäsityksiä. Belgian järjestelmä edellyttää että ihminen omasta vapaasta tahdosta tekee pitkään perustellun päätöksen päättää elämänsä koska on parantumattomasti sairas eikä hänen kärsimystään pystytä lieventämään. Sen takia yksilön päätökseen ja hänen sairaudentilansa arviointiin tulee osallistua kolme eri erikoislääkäriä, jotka päätöksellään oikeuttavat eutanasiaan. Tämän lakimuutoksen on Belgiassa ajanut prof. Wim Diestelmans joka lienee alan parhaimpia asiantuntijoita. Diestelmansin kirjoituksiin kannattaa tustustua, sillä hän perustelee juuri miksi tulee hyväksyä eutanasia ns. palliatiivisen sedaation sijaan. Tosin en tiedä löytyvätkö hänen artikkelinsa muille kielille käännettyinä. Arvostan kuitenkin myös heitä jotka ovat sitä mieltä että eutanasia ei Suomen lainsäädäntöön sovellu, mutta pidän arvelluttavana että esittävät että sen sijaan että yksilö päättäisi itse niin henkilö saattaa joutua terminaalihoitoon vastein tahtoaan mikäli tietyt kriteerit täyttyvät (nykyinen hoitosuositus, ns. käypä hoito), eli holhousmentaliteetti, jota en voi hyväksyä. Vaikka kunnioitan Pälveen kokemusta ja näkemystä muuten tähän aiheeseen liittyen niin en voi yhtyä häneen näkemykseensä saattohoidon parantamisesta, sillä näen että juuri se johtaa siihen mihin Diestelmans varoittaa, eli kuolemanapu takaoven kautta mutta ei potilaan ehdoilla vaan hoitojärjestelmän ja se on erittäin vaarallista. Tosin varsin merkittävä ero Suomen ja Belgian hoitojärjestelmien välillä on hoidon saatavuus; Suomessa olemme ilmeisesti menossa enää vain 12 suuren sairaalan järjestelmään, kun taas Belgiassa laajan päivystyksen sairaaloita on 113 (!), joka on varsin merkittävää siihen nähden että maa on pinta-alaltaan kymmenesosa Suomesta ja toisaalta väestö vain tuplasti suurempi (11 miljoonaa). Myös eri alojen asiantuntijalääkäreitä on niin monta että tosiaan voidaan luottaa siihen että potilaan eutanasiapäätös tarkastetaan täysin puolueettomasti. Ettei tässä vaan vedetä mutkia suoriksi? Jos ja kun Suomen kokoisessa maassa pärjätään 12 sairaalalla, niin hupsista vaan, parempi kun potilaita on vähemmän! Eli mitä tehokkaammin ohjataan terminaalihoitoon niin sitä vähemmän tulee enää potilaita hoidettaviksi! Saatan ollan liiankin kyyninen, mutta jokin tässä kolumnissa ei oikein täsmää.

  • Anry Bird 05. 03. 2017 09:43

    Kansalaisaloite eutanasiasta jätettiin eduskunnalle äskettäin. Pohjalaisen juttu ja vertailu eri maiden käytännöistä: https://tinyurl.com/j9hzkr9 Heikki Pälven jutun argumentteja puolestaan voisi verrata erääseen toiseen lääkärille sälytettyyn velvoitteeseen, jolla silläkään ei ole mitään tekemistä enempää lääketieteen kuin elämän suojelemisenkaan kanssa. "Toisaalta meidän tulee suojella elämää ja toisaalta lievittää kärsimystä." -Kommentti: Tästä ristiriidasta päästään kätevästi eroon, kun määritellään parantumattomasti sairaan tai dementikon elämä uudelleen ja nimetään ne esimerkiksi termeillä "vanhio" tai "kudosmöykky" "On myös kysyttävä, onko välttämätöntä medikalisoida tilanne lääkärin velvollisuudeksi?" -On myös kysyttävä, miksi Lääkäriliittoa kiinnostaa ei-medisiinisen toimenpiteen medikalisaatio eutanasiassa muttei esimerkiksi abortissa. Miksi toisaalta tahdonilmaukseen kykenevän ihmisen surmaaminen olisi eettisesti kyseenalaisempaa kuin terveen mutta tahtonsa ilmaisemiseen vielä kykenemättömän ? "Kalteva pinta on empiirisesti totta." -Empiiris-loogisesti totta on myös, että eutanasiaakaan ei tulevaisuudessa tarvitse perustella mitenkään. Riittää, kun juridisesti pätevällä tavalla ilmaisee halunsa kuolla. Lääkäri on silloin velvoitettu toimimaan kuten laki häneltä vaatii. Analogisesti aborttivelvoitteen kanssa lääkäri ei voi edes kieltäytyä surmatöistä omatuntoonsa vedoten, koska toiset lääkärit epäävät häneltä tämän mahdollisuuden "On eetoksemme vastaista hoitaa kärsimystä eutanasialla..." -Kärsimyksen ongelmassa eetokseen tai etiikkaan vetoaminen kuulostaa tässä tilanteessa kovin naiivilta tai ainakin tietoiselta itsepetokselta. Hoidammehan jo sosiaalisiakin ongelmia ja edistämme sukupuolten tasa-arvo-nimistä poliittista agendaa lopettamalla tietoisesti täysin terveen ja elinkykyisen ihmiselämän. Eutanasia tulee, halusimmepa tai emme. Mielestäni Lääkäriliitto ei kuitenkaan voi vakavissaan vastustaa sitä tai suositella jäsenilleen siitä kieltäytymistä, ellei se ensi tee julkista tiliä asioista, joissa se on jo antanut alistaa itsensä ja jäsenkuntansa vallitsevalle populistiselle ihmiskuvalle.

  • IntroverttiMies 27. 05. 2017 14:15

    Jos lääkärit ja hoitajat eivät halua toimia eutanasian tekijöinä. Mitkä syyt estäisivät eutanasian tekijän täydellisen ulkoistamisen lääkäriltä/hoitajalta sairaalan ulkopuolisille työntekijöille? Esimerkiksi sairaaloiden lähettyvillä voisi hyvinkin olla pieniä toimistoja, joissa toimistojen työntekijät ovat nimenomaan koulutettuja tekemään eutanasiaa sitä haluaville potilaille. Tällä tavalla jos potilas tietoisesti haluaa eutanasiaa niin eutanasian suorittavat työntekijät voisivat tarvittaessa käydä hakemassa potilaan pois sairaalasta, sairaalan lähettyvillä olevan eutanasiatoimiston puolelle. Eutanasiatehtävään soveltuvia henkilöitä kyllä varmasti on olemassa koska kaikki ihmiset eivät ole henkisesti niin heikkoja ihmisiä kuin mitä monet lääkärit/hoitajat tuntuisivat olevan tässä asiassa. Siinä samalla saataisiin uusia työpaikkojakin. On olemassa myös ihmisiä jotka saavat nautintoa tappamisesta, joten tämä eutanasiatehtävä soveltuisi varsin hyvin vaikka heillekin jos ei muuten meinaa työntekijöitä löytyä eutanasiatehtävään yhtään paremmista ihmistyypeistä. Minä kannatan eutanasiaa ja haluan että minulla on mahdollisuus valita eutanasia sitten kun sairastun tai loukkaannun pysyvästi niin vakavasti etteivät raajani enää koskaan toimi kunnolla. Kaikista on pahinta loppuelämä niin riippuvaisena muista ihmisistä ettei esim. käveleminen, siivoaminen, kaupassa käyminen, erilaiset korjaukset ja remonttien suorittaminen(joihin sisältyy esimerkiksi porakoneen, kulmahiomakoneen,ruuvimeisselin, räikkäavaimen käyttäminen) täysin itsenäisesti eivät enää onnistu fyysisen kunnon huonontumisen vuoksi. Minä tiedän hyvinkin miten inhottavaa elämä on muista riippuvaisena ihmisenä koska olen aikoinani ollut onnettomuudessa jonka seurauksena olin viikon ajan täysin toimintakyvytön ihminen ja tällaista inhottavampaa elämää on aika vaikeaa edes kuvitellakaan. Minä haluan eutanasian, enkä saattohoitoa.

  • potilasX 10. 06. 2017 04:44

    Samaa ainaista eetosta Pälveltä siitä, että hoidetaan ensin saattohoito "kuntoon". Tätä on saatu kuulla Suomessa jo iät ajat. Miksi saattohoitoa ei sitten ole saatettu kuntoon? Kuulostaa aika pahalta se, että eutanasia yritetään evätä tällaisella argumentilla ja lopuksi jätetään saattohoitokin entiselleen, eli rempalleen. Saattohoidon "kuntoon laittaminen" ei poista eutanasian tarvetta. Lisäksi tämä puhe "kaltevasta pinnasta" on pelkkää puhetta. Myös muilla lääketieteen aloilla, kuten esim. leikkaushoidoissa on saatu nähdä yksittäisiä, suorastaan hirviömäisiäkin esimerkkejä väärinkäytöksistä maailmalla tälläkin vuosikymmenellä. Siitä huolimatta kukaan ei varmaan vaadi leikkaushoitojen lopettamista tai puhu kaltevasta pinnasta niiden kohdalla.

  • ELL 01. 11. 2017 13:07

    Laitan jo kirjoittamani mielipiteen myös tänne, koska vetoaminen eetokseen näemmä lääkäreiden tapa vetäytyä vastuusta, ja eläinlääkärit näkevät asian toisin. Eläinlääkärinä kantani on selvä, minulla on oikeus päättää omasta kuolemastani - ja taito onneksi vielä tehdäkin se onnistuen. Miksi ei muilla ihmisillä olisi samaa oikeutta, vaan miksi lääkärit saavat päättää muitten puolesta että ovatko he oikeutettuja hyvään kuolemaan omilla ehdoillansa? Me eläinlääkärit sanomme asiakkaille että eläimen lopetus on lahja jonka voimme antaa eläimelle ettei sen tarvitse kärsiä loppuun asti, kuten meidän ihmisten.. ja allekirjoitan tuon omien isovanhempieni kohdalla nähdyn kuolemisprosessin kohdalla. Vaikea kuvitella että se isovanhemmilleni on tapahtunut olisi niin ainutkertaista - kuolema on lahja jolla vapautuu kuoleman agoniasta, on se sitten henkistä ja/ tai fyysistä. Ihmisellä itsellänsä on minun silmissäni oikeus päättää elämästänsä ja kuolemastansa - ei lääkäreillä. En kykene ymmärtämään lääkäreitä, jotka kieltäytyvät näkemästä ahdistusta ja turhaa kärsimystä jota nykyinen lainsäädäntö aiheuttaa. En pidä eläinten tappamisesta enkä lopettamisesta, se on ahdistavaa, mutta en vetäydy vastuusta ohiajaesani nähdessäni tienreunalla yliajetun kärsivän eläimen.. enkä ymmärrä lääkäreitä jotka sängyn vierellä hurskastelevat palliatiivisesta hoidosta ihmiselle joka haluaa kuolla ja kääntävät tälle kärsivälle selkänsä koska he eivät pysty kohtamaan sisäistä ahdistustansa siitä, että antaisivat toisen eutanasia päätöksen toteuttamiseen tarvittavat välineet. Onneksi omalla kohdallani en ole nykylainsäädännöstä enkä ylläolevan kirjoituksen ajatusmaailman omaavista lääkäreistä riippuvainen vaan lopetuslääkkeet ja taito eutanasiaan löytyy omasta takaa - mikä on itseasiassa yksi olennaisimmista syistä miksi olen eläinlääkinnän puolella lääketieteen alalla,.. syy on yksinkertainen omien isovanhempieni kitumiskuoleman nähneenä, en aio jättää itseäni lääkäreiden armoille, kun heistä ei ole ratkaisua turhaan kärsimykseen kun viimeistä apua tarvitsen.