Potilasvahingot, hoitohaitat ja hoitovirheet

Potilasvahinkolain mukaan potilasvahinkona pidetään potilaalle terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä aiheutunutta henkilövahinkoa. Henkilövahingon tulee olla syy-yhteydessä potilaan tutkimiseen, hoitamiseen tai niiden laiminlyöntiin.

Potilasvahinkona voidaan korvata hoitovahinko, infektiovahinko,tapaturmavahinko, laitevahinko, hoitohuoneiston tai – laitteiston vahinko, lääkkeen toimittamisvahinko tai kohtuuton vahinko.

Potilasvahinkolain tavoitteena on puolueeton ja avoin korvausjärjestelmä, jossa korvauksen saamiseksi ei tarvitse osoittaa tuottamusta tai laiminlyöntiä. Näin toimien toivotaan haittatapahtumien mahdollisimman avointa raportointia ja mahdollisuutta niiden analysoinnin (auditoinnin) avulla haittatilanteiden ennaltaehkäisyyn.

Haittatilanteiden analysointi onkin katsottu yhdeksi tärkeimmistä keinoista potilasturvallisuuden ja koko hoidon laadun kehittämiseksi lähitulevaisuudessa.

Potilasvahinko, hoitohaitta ja hoitovirhe ovat käsitteinä osittain päällekkäisiä:

Potilasvahinko on potilaalle terveyden- tai sairaanhoidon yhteydessä aiheutunut henkilövahinko. Potilasvahinko on korvattava, jos jokin seitsemästä potilasvahinkolain mukaisesta korvausperusteesta täyttyy.

Hoitohaittana pidetään potilaalle hoidosta aiheutunutta haitallista seuraamusta. Se voi olla potilaalle hoidosta aiheutunut potilasvahinko tai muu hoitokomplikaatio, mutta laajasti määriteltynä se kattaa kaikki potilaan hoidon yhteydessä kokemat negatiiviset seuraukset ja tuntemukset, kuten huonosta kohtelusta aiheutuneen mielipahan. Hoitohaitta ei välttämättä johdu puutteellisesta tai virheellisestä menettelystä.

Hoitovirheellä tarkoitetaan yhden tai useamman hoitohenkilökuntaan kuuluvan ammattihenkilön selvästi virheellistä menettelyä. Hoitovirheeksi voidaan kutsua menettelyä, jonka perusteella terveydenhuoltoa valvovat viranomaiset tai asiaa käsittelevät tuomioistuimet saattaisivat määrätä ammattihenkilölle jonkin seuraamuksen. Virheellinen menettely voidaan arvioida hoitovirheeksi silloinkin, kun siitä ei ole aiheutunut potilaalle hoitohaittaa.

Sairaanhoidossa kuten kaikessa inhimillisessä toiminnassa tapahtuu väistämättä vahinkoja ja virheitä. Potilasvahingoista suurin osa olisi ennalta ehkäistävissä asianmukaisten hoito-ohjeiden ja kokeneen terveydenhuollon ammattilaisen ammattistandardin mukaan toimien.

Hoitovahingot ja haitat sekä niiden epäilyt tulee käsitellä mahdollisimman pian pyrkien asianomaisten yhteisymmärrykseen ja asian välittömään korjaamiseen. Potilaalle tulee selvittää tarkoin mitä on tapahtunut sekä pyrkiä minimoimaan ja/tai korjaamaan vahingon aiheuttamat haitat. Empatia vahingon kärsinyttä potilasta kohtaan on aina tarpeen, samoin usein suoranainen anteeksipyyntö väärästä menettelystä. Potilasta on informoitava toimintamahdollisuuksista: miten korvausta potilasvahingosta voi hakea potilasvahinkolain perusteella tai mitä muita valituskanavia hänellä on käytössään. Potilas on hyvä ohjata kääntymään oikeussuojakeinon valinnassa potilasasiamiehen puoleen, sillä näin voidaan usein välttyä turhilta ja pitkiltä valitusprosesseilta. Lääkärin tulee hallita omat tunteensa, hakea tarvittaessa muiden kollegojen tukea, olla moittimatta muita hoitoon osallistuneita sekä välttää perusteetonta oman toiminnan puolustelua.

Selvitystä varten lääkärin on syytä raportoida vahinkoon johtaneet tapahtumat mahdollisimman pian ja tarkkaan: aika, paikka, potilaan henkilötiedot, sairaushistoria ja häntä aikaisemmin hoitaneet tahot. Selvityksestä tulee käydä ilmi, miten potilaan tahto ja ennakoiva neuvonta oli huomioitu toimenpiteeseen ryhdyttäessä. Olosuhteet tapahtumishetkellä on syytä raportoida ja siirtää paperille: henkilökunnan riittävyys, toimenpidevälineet, laboratorio- ja röntgenpalvelut ja työtilanne, oliko kyseessä esimerkiksi päivystys. Millainen oli vastuunjako työpaikalla? Millaiset ovat työpaikan sisäiset ohjeet ja hoitosuositukset? Oliko kaikki tarvittava tieto käytettävissä? Selvitys kannattaa laatia yleiskieltä käyttäen ja ammattitermejä välttäen.

Perusteellinen selvitys on tärkeää vahingon kokeneen potilaan, lääkärin ja muiden hoitoon osallistuneiden henkilöiden oikeusturvan kannalta. Selvitystä laadittaessa on syytä keskustella esimiehen kanssa sekä hankkia tarvittaessa lainopillista apua. Suomen Lääkäriliiton lakimiehet neuvovat selvitysten laadinnassa ja lisäksi liitto on ottanut jäsenilleen oikeusturvavakuutuksen, josta voidaan korvata kuluja, jotka ovat aiheutuneet vastauksen tai selvityksen antamisesta Valviralle. Vakuutuksesta voidaan korvata muun muassa myös oikeudenkäyntikuluja, jos hoitovirheasiaa käsitellään tuomioistuimessa.

Selvitysten laatiminen sekä valitus- ja muihin prosesseihin vastaaminen on lääkärin normaalia perustyötä. Tähän työhön kannattaa suhtautua vakavasti ja varata sen tekemiseen riittävästi aikaa. Hyvällä selvityksellä ja vastauksella on mahdollista välttää turhat ja pitkäkestoiset jatkoprosessit.

POTILASVAHINGON KORVAAMINEN

Potilasvahinkolaki tuli voimaan 1.5.1987 ja sitä uusittiin 1.5.1999 voimaan tulleilla muutoksilla. Lain tavoitteena on puolueeton, avoin ja johdonmukainen korvausjärjestelmä, jossa korvauksen saamiseksi ei tarvitse osoittaa tuottamusta eikä laiminlyöntiä. Järjestelmä toimii melko samantyyppisenä kaikissa Pohjoismaissa.

Potilasvahingolla tarkoitetaan potilaalle terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä aiheutunutta henkilövahinkoa. Henkilövahinkona pidetään muun muassa potilaalle aiheutunutta ruumiinvammaa, sairautta tai potilaan menehtymistä. Myös potilaan fyysisen tai psyykkisen terveydentilan ohimenevä (esimerkiksi ohimenevä kipu tai särky) tai pysyvä heikentyminen on lain tarkoittama henkilövahinko. Potilasvahingon johdosta potilaalle korvataan myös ylimääräiset hoitokulut (esimerkiksi uusintaleikkauskulut) sekä vahingon aiheuttama ansionmenetys. Potilasvahinkona ei sen sijaan korvata henkilövahinkoa, jos se on aiheutunut käytettävissä olevien resurssien puutteesta. Potilasvahinkolain perusteella ei voida myöskään maksaa korvausta potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain säännösten rikkomisesta taikka huonosta kohtelusta tai käytöksestä potilasta kohtaan.

Potilasvahinko korvataan, mikäli jokin seitsemästä potilasvahinkolain korvausperusteesta täyttyy.

Hoitovahinko on tyypillisin korvattava vahinko. Se on voinut aiheutua potilaan tutkimisesta, hoitamisesta tai niiden laiminlyönnistä. Hoitovahinko korvataan pääsääntöisesti vain, jos arvioidaan, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi vastaavassa tilanteessa toiminut toisin ja siten välttänyt vahingon (niin sanottu ammattistandardivaatimus). Arviointi tehdään kullakin lääketieteen erikoisalalla toimivan kokeneen ammattihenkilön vaatimustason mukaisesti. Näin esimerkiksi potilaan sepelvaltimotaudin hoidon asianmukaisuutta erikoissairaanhoidossa arvioidaan kokeneen kardiologin osaamistason mukaisesti. Jos potilasta kuitenkin vasta tutkitaan terveyskeskuksessa sen selvittämiseksi, edellyttääkö hänen sairautensa kardiologin määräämiä tarkempia tutkimuksia ja/tai hoitoa, arvioidaan tutkimisen ja hoitamisen asianmukaisuus kokeneen yleislääketieteeseen erikoistuneen lääkärin osaamistason mukaisesti.

Potilasvahinkolain mukaisessa tarkastelussa hoidon tasoa arvioidaan aina kuitenkin tapauskohtaisesti myös kokonaisuutena, jossa ei tarvitse (välttämättä) eritellä yksittäisen ammattihenkilön myötävaikutusta hoitopäätökseen. Ratkaisevaa hoitovahingon korvattavuuden kannalta on se, onko hoito ollut lääketieteellisesti perusteltua ja onko hoidon toteuttamisessa kokonaisuutena saavutettu kokeneen ammattihenkilön standardi. Jos näin ei ole, kyseessä on yleensä potilasvakuutuksesta korvattava potilasvahinko. Ratkaisu perustuu toimenpiteen suorittamishetkellä potilaasta käytössä oleviin tietoihin ja kyseisen ajankohdan lääketieteellisen tiedon tasoon, esimerkiksi Käypähoito-suosituksiin.

Potilaan hoitoon liittyy väistämättä hoitokomplikaatioita, jotka voivat pitkittää potilaan hoitoa ja aiheuttaa hänelle lisä- tai jälkihaittoja. Näitä ei kuitenkaan korvata potilasvakuutuksesta, ellei toiminnassa ole alitettu ammattistandardia. Jos hoitokomplikaatiosta aiheutuu potilaalle vakava pysyvä vamma tai potilas kuolee, voidaan seuraus korvata potilasvakuutuksesta kohtuuttomana vahinkona, mikäli laissa säädetty kohtuuttomuuskriteeristö täyttyy. Esimerkiksi leikkauksessa aiheutunut hermovaurio, jota kokenutkaan kirurgi ei olisi voinut tilanteessa välttää, ei ole korvattava potilasvahinko. Jos hermovaurio kuitenkin johtaa siihen, että potilaalle aiheutuu pysyvä vaikea neuropaattinen kiputila, voidaan seuraus korvata, jos kohtuuttoman vahingon korvaamisedellytykset muutoin täyttyvät. Seurauksen tulee olla kohtuuton, kun otetaan huomioon aiheutuneen vahingon vakavuus, tutkittavan tai hoidettavan sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste, potilaan muu terveydentila, vahingon harvinaisuus sekä vahingon todennäköisyys kyseisessä yksittäistapauksessa. Lisäksi tutkimuksen tai hoidon yhteydessä alkanut infektio voidaan korvata, jos se katsotaan infektion ennakoitavuuteen, hoidettavaan sairauteen ja potilaan muuhun terveydentilaan nähden sellaiseksi, ettei potilaan tule sitä sietää (niin sanottu siedettävyysarvio).

Valtaosa potilasvahinkoilmoituksista johtuu hoitotoimenpiteen hyväksyttävään riskiin kuuluvista komplikaatioista. Tästä riskistä pitää keskustella potilaan kanssa ennen toimenpidettä ja kirjata neuvonta myös sairauskertomukseen. Puutteellinen informaatio hoidon riskeistä voi joissakin tapauksissa oikeuttaa potilaan korvaukseen.

Korvausta voi saada myös laiteviasta tai hoitotiloista johtuneesta vahingosta, tapaturmasta tutkimus- tai hoitotilanteessa tai sairaankuljetuksen aikana sekä lääkkeen toimittamiseen liittyneestä virheestä. Potilasvahingosta voi hakea korvausta Potilasvakuutuskeskuksesta kolmen vuoden kuluessa vahingosta.

Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen tyytymätön voi pyytää asiasta ratkaisusuosituksen valtioneuvoston asettamalta Potilasvahinkolautakunnalta. Potilasvahinkolautakunta arvioi tällöin uudelleen, täyttikö hoito lääketieteellisesti hyväksyttävät kriteerit. Lautakunnan tehtävänä on myös antaa suosituksia potilasvahinkolain yleisestä soveltamisesta ja yhtenäistää näin korvauskäytäntöjä. Potilasvahinkolautakunnan lausunnot edesauttavat osaltaan sovinnollisten ratkaisujen syntymistä. Myös tuomioistuimet pyytävät lautakunnan ratkaisusuosituksia.

Kaikilla terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavilla on oltava potilasvakuutus potilasvahinkolain mukaisen vastuun varalta. Virka- ja työsuhteessa olevat lääkärit vakuuttaa heidän työnantajansa. Ammatinharjoittajina toimivat Suomen Lääkäriliiton jäsenet kuuluvat liiton kustantaman potilasvakuutuksen piiriin. Liiton jäsenetuihin kuuluu myös vastuuvakuutus, joka kattaa potilaalle hoidon yhteydessä sattuneet esinevahingot, kuten esimerkiksi proteesien rikkoutumisen. Potilasvakuutuskeskuksella on niin sanottu regressio-oikeus laitevalmistajilta näissä laitevahingoissa. Keskuksella on myös oma hammaslääketieteen asiantuntijalääkäri, joka arvioi hammaslääketieteen alueeseen kuuluvat potilasvahingot samoin periaattein kuin lääketieteen alueen vahingot potilasvahinkolain perusteella.

LÄÄKEVAHINGOT

Lääkepuolella Suomen Keskinäinen Lääkevahinkovakuutusyhtiö (vuoteen 2011 saakka Lääkevahinkovakuutuspooli) hoitaa keskitetysti kaikki lääkkeiden valmistajien, maahantuojien ja markkinoijien vahingot, jotka ovat lääkevahinkovakuutuksen piirissä. Potilaalla on mahdollisuus saada korvausta, jos lääke on aiheuttanut sellaisen yllättävän haitan tai vahingon, jota pidetään hoitotilanteeseen nähden kohtuuttomana. Lääkevalmisteessa sinänsä ei tarvitse olla mitään vikaa, vaan korvausperusteena voi olla esimerkiksi potilaan voimakas allerginen reaktio. Lääkevahinkovakuutuspooli jatkaa osaltaan vastuulleen kuuluvien lääkevahinkojen korvaamista niin pitkään kuin vahingoista on maksettava korvauksia.

MUUT POTILAAN OIKEUSSUOJAKEINOT

Valitus on muutoksenhakupyyntö. Vain harvoihin terveydenhuollon päätöksiin voi hakea muutosta valittamalla (esimerkiksi tahdosta riippumatonta hoitoa koskeva päätös). Potilaalla on kuitenkin valittavanaan useita oikeussuojakeinoja riippuen siitä, onko kyse potilasvahingosta, hoitohaitasta vai hoitovirheestä.

Potilasasiamiehet antavat tarkempia neuvoja oikeusturvatien valinnassa. Mitä vakavampi vahinko on tapahtunut, sitä useampi valituslinja käynnistyy, usein vielä samanaikaisesti.

Muistutus ja kantelu


Hoitoonsa tai kohteluunsa tyytymätön potilas voi tehdä muistutuksen laitoksen terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle (ylilääkärille) tai kannella asiasta aluehallintovirastoon, sosiaali- ja terveysalan valvontavirastoon (Valvira) sekä julkisen terveydenhuollon palveluista eduskunnan oikeusasiamiehelle tai valtioneuvoston oikeuskanslerille.

Valviraan ja aluehallintovirastoihin menneistä kanteluista valtaosa ei selvitysten jälkeen ole johtanut mihinkään toimenpiteisiin lääkäreitä kohtaan. Huomattavassa osassa kantelutapauksista on kyse ollut terveydenhuollon ammattihenkilön käyttäytymisestä potilasta kohtaan. Tässäkin mielessä on syytä korostaa, että lääkärin ja potilaan väliset erimielisyydet tulisi pyrkiä käsittelemään heti hoitotilanteessa vahingon jälkeen yhteisymmärrykseen pyrkien.

Vahingonkorvauskanne ja rikosprosessi


Vahingon kärsinyt potilas voi halutessaan nostaa vahingonkorvauskanteen käräjäoikeudessa, mutta potilasvahinkojärjestelmän (Potilasvakuutuskeskus ja potilasvahinkolautakunta) ansiosta potilaat nostavat harvoin oikeudenkäyntejä lääkäreitä vastaan. Potilas tai potilaan omaiset voivat tehdä myös tutkintapyynnön poliisille, jos he katsovat, että hoidossa on syyllistytty virkavelvollisuuden rikkomiseen ja/tai vamman tai sairauden tai kuoleman tuottamiseen.

Kuluttajansuoja

Kun potilas käyttää yksityislääkärin tai yksityissairaalan tarjoamia sairaanhoito- ja terveyspalveluja, heidän välilleen syntyy sopimussuhde. Ko. sopimussuhteesta ei ole olemassa erityistä lainsäädäntöä, vaan näitä sopimuksia arvioidaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Silloin, kun potilas on kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kuluttaja, potilaan ja palveluntarjoajan väliseen sopimussuhteeseen on oikeuskäytännössä vakiintuneesti sovellettu kuluttajansuojalain pakottavia säännöksiä sekä kuluttajansuojalain säännöksistä ilmeneviä periaatteita. Sen sijaan julkisten sairaanhoito- ja terveyspalveluiden antamiseen kuluttajansuojalakia ei sovelleta. Palvelusetelilaissa säädetään kuitenkin, että asiakkaan ja palvelun tuottajan välistä sopimussuhdetta koskevat kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden säännökset.

Peruslähtökohta on, että annetun sairaanhoito- ja terveyspalvelun on vastattava sitä, mitä on katsottava sovitun. Olennaista on myös, että potilaslain 5 ja 6 §:n mukaisia velvoitteita potilaan tiedonsaantioikeudesta ja itsemääräämisoikeudesta on noudatettu. Palvelu tulee suorittaa ammattitaitoisesti ja huolellisesti, ja sen tulee vastata laissa, asetuksessa ja viranomaispäätöksissä asetettuja vaatimuksia. Jos suoritus poikkeaa tästä, kyseessä on kuluttajansuojalain tarkoittama virhe, joka voi oikeuttaa virhettä vastaavaan hinnanalennukseen sekä korvaukseen vahingosta, joka virheestä on aiheutunut. Jos kyseessä on olennainen virhe, potilaalla voi olosuhteista riippuen olla oikeus sopimuksen purkamiseen tai maksamansa hinnan takaisin saamiseen.

Yksityislääkäripalveluja käyttävä potilas voi kääntyä halutessaan kuluttajaneuvojan tai kuluttajariitalautakunnan puoleen. Menettely on maksutonta. Kuluttajaviranomaisten puoleen voi kääntyä esimerkiksi toimenpiteiden laskutukseen liittyvissä asioissa. Sen sijaan henkilövahinkoihin liittyvät korvausvaatimukset on tarkoituksenmukaisinta kohdistaa potilasvakuutukseen.

VIRHEISTÄ JA VAHINGOISTA OPPIMINEN

Oikeussuojakeinot:

  • Potilasvahingosta voi hakea korvausta potilasvakuutuksesta ja
    lääkevahingosta lääkevahinkovakuutuksesta.
  • Hoitoonsa tai kohteluunsa tyytymätön potilas voi tehdä muistutuksen
    terveydenhuollon toimintayksikön vastaavalle johtajalle.
  • Potilas tai hänen omaisensa voi tehdä kantelun aluehallintovirastolle,
    Valviralle, sosiaali- ja terveysministeriölle tai lainvalvontaviranomaiselle
    (oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies).
  • Valitus on muutoksenhakupyyntö. Vain harvoihin terveydenhuollon päätöksiin voi hakea muutosta valittamalla (esimerkiksi tahdosta riippumatonta hoitoa koskevat päätökset).
  • Ihmisoikeuksien loukkausta epäilevän valitus päätyy Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen.
  • Hoidossa tapahtunutta rikosta epäilevä voi kääntyä poliisin puoleen.
  • Korvauksia on mahdollista hakea myös vahingonkorvauskanteella tuomioistuimessa.
  • Yksityisiä palveluja koskee kuluttajansuoja.
  • Joissain tapauksissa kuntalaiset ovat hakeneet hoitoa tai apuvälinettä hallintoriidan avulla.
  • Potilasasiamiehet neuvovat potilaita oikeussuojakeinon valinnassa.

Lääketieteellinen tieto kasvaa myös erehdysten ja oppimisen kautta. Hoitohaitat ja läheltä piti -tilanteet tulee aina selvittää perusteellisesti, jotta voidaan kehittää hoitoprosesseja (auditointi). Tämä on nykyisin myös Potilasvakuutuskeskuksen ja potilasvahinkolautakunnan keskeinen tavoite. Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut vuosille 2009–2013 ensimmäisen kansallisen potilasturvallisuusstrategian. Potilasturvallisuusopas on tehty. Mallia potilasturvallisuuden lisäämiseksi on haettu myös ilmailusta ja autoteollisuudesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tavoite on vähentää kuolemaan johtaneita potilasvahinkotapauksia 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

Sattuneita vahinkotilanteita tulee käsitellä työpisteissä rakentavalla ja ammatillista kehittymistä tukevalla tavalla, ilman tarpeetonta syyllistämistä. On pyrittävä purkamaan tapahtumaketju ja löytämään ne tekijät, jotka ovat altistaneet hoitohaitalle tai aiheuttaneet sen. Erehtyminen on inhimillistä ja kova työpaine lisää vahinkojen mahdollisuutta. Kun asetetaan tavoitteeksi hoitohaittojen syiden selvittäminen, on mahdollista oppia virheistä ja ennaltaehkäistä vahinkojen sattumista. Virhetilanteiden analysointi on keskeinen osa potilasturvallisuuden ja hoidon laadun kehittämistä. Henkilökuntaa on rohkaistava ilmoittamaan vahinkotilanteista ja haittatapahtumista.

Virheisiin altistavia riskitekijöitä voidaan löytää terveydenhuollon koko toimintakentästä valtakunnallisista ohjausmekanismeista yksilötasolle asti. Turvallisuuskulttuuria, toimintaprosesseja, välineitä ja resursseja sekä henkilökunnan koulutusta ja motivaatiota kehittämällä voidaan päästä parempaan riskien hallintaan.

LISÄTIETOJA

Mikkola J ym. Potilasvahinko. Lain sisältö ja soveltamiskäytäntö. Vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy 2004.
Palonen R ym. Potilas- ja lääkevahingot. Talentum Oy 2005.
Niinistö L, Wallin A. Potilaan oikeudet ja potilasvahinko. YKT 2011. www.terveysportti.fi
Potilasvakuutuskeskus: www.pvk.fi
Potilasturvallisuusopas. THL opas 15/2011. http://www.potilasturvallisuus.fi
Järvelin J. Studies on Filed and Compensated Claims for Patient Injuries. THL research 92/2012.

 

© Suomen Lääkäriliitto