Potilaan juridiset oikeudet ja lääkärin velvollisuudet

Potilaslain mukaan jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, terveydenhuollon resurssien puitteissa. Lääkärillä on velvollisuus hoitaa potilasta soveltaen hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään.

Potilaan hoidosta on päätettävä yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, hoitotoimenpiteestä ja tutkimuksista, ja tällöin häntä on hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilaan itsemääräämisoikeus merkitsee siten viime kädessä suostumista hoitoon tai kieltäytymistä siitä. Lääkärin velvollisuus on noudattaa tätä potilaan tahtoa.

Keskustelu ihmisoikeuksista on ollut keskeisenä eettisenä lähtökohtana kansainvälisille sopimuksille, joissa edellytetään potilaan oikeuksien huomioon ottamista potilastyössä ja tutkimuksessa. Suomi oli ensimmäinen valtio Euroopassa, jossa säädettiin laki potilaan oikeuksista (785/1992). Sen jälkeen vastaavaa lainsäädäntöä on tehty monissa muissakin maissa. Suomen Lääkäriliiton aloitteesta myös Maailman lääkäriliitto WMA uudisti merkittävästi vuonna 1995 potilaiden oikeuksia koskevan julistuksensa, johon on nyt kirjattu samat keskeiset periaatteet kuin suomalaisessa potilaslaissa.

Potilas-lääkärisuhteen ydin muodostuu laissa säädetyistä potilaan oikeuksista, jotka merkitsevät lääkärille velvollisuutta toimia tietyllä tavalla. Potilas-lääkärisuhde on erityinen: koska lääkäri on lääketieteen asiantuntija, voi potilas jäädä alisteiseen asemaan omaa kehoaan ja terveyttään koskevissa asioissa. Lääketieteessä on paljon kysymyksiä, joihin ei ole ehdottomasti oikeita vastauksia. Hoidossa voi olla useita vaihtoehtoja, potilaalla on yksilölliset tavoitteensa ja hoidon lopputulos voi riippua monista, vain asianomaisten tiedossa olevista asioista. Potilas on omissa asioissaan asiantuntija, minkä vuoksi sekä tiedonsiirron että hoitoa koskevan päätöksenteon täytyy tapahtua mahdollisimman hyvässä vuorovaikutuksessa ja yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden joukossa lääkärillä ja hammaslääkärillä on erityisasema. Keskeisin säännös sisältyy lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994), jossa todetaan, että laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Lääkärin hoitopäätösautonomiaa kaventavat kuitenkin potilaan itsemääräämistä koskevat potilaslain säännökset.

OIKEUS HYVÄÄN HOITOON – LÄÄKÄRIN VELVOLLISUUS HOITAA HYVIN

Lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista (potilaslaki, 785/1992) on kirjattu yleisesti hyväksyttyjä ja pitkälle noudatettuja hyvän hoidon periaatteita. Lakiin on myöhemmin tehty lisäyksiä, jotka täsmentävät erityistilanteissa potilaan asemaa ja oikeuksia.

Potilaslain mukaan jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, terveydenhuollon resurssien puitteissa. Potilaan hoito on järjestettävä hänen ihmisarvonsa ja vakaumuksensa mukaisesti ja yksityisyyttään kunnioittaen. Potilaan äidinkieli, yksilölliset tarpeet ja kulttuuri on otettava hoidossa huomioon mahdollisuuksien mukaan. Potilaslaissa on lisäksi tarkennuksia potilaan kielellisistä oikeuksista.

Lääkärin potilaan hoitoa ja tutkimuksia koskevien ratkaisujen tulee olla eettisesti hyväksyttäviä ja lääketieteellisesti perusteltuja. Lääkäri on velvollinen ammattitoiminnassaan soveltamaan yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. (Ks. Tieteellinen näyttö ja hoitopäätökset)

Potilaan hyvä hoito edellyttää riittävää kielitaitoa. Potilasturvallisuus ei saa vaarantua ja potilaan oikeus hyvään hoitoon ei saa jäädä toteutumatta sen vuoksi, ettei lääkärillä ole riittävää kielitaitoa. Lääkärin tulee kyetä tekemään myös lain ja asetuksen edellyttämät potilasasiakirjamerkinnät. Työnantajan velvollisuus on varmistaa, että työntekijällä on tehtävien edellyttämä kielitaito.

Kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle henkilölle hoitoa on annettava päivystysluontoisesti, muutoin hänet terveydentilastaan riippuen joko ohjataan odottamaan hoitoon pääsyä tai toimitetaan hoitoon muualle. Potilaalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta.

Hoitoon pääsystä ja hoidon järjestämisestä kansanterveystyön ja erikoissairaanhoidon yksiköissä säädetään erikseen terveydenhuoltolaissa (1326/2010). Kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle henkilölle annettavasta avusta ja hoitoon ottamisesta säädetään terveydenhuoltolaissa ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa.

POTILAAN TIEDONSAANTIOIKEUS – LÄÄKÄRIN SELVITYKSENANTOVELVOLLISUUS

Potilaalla on lain mukaan oikeus saada selvitys terveydentilastaan, hoidon merkityksestä sekä eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on oma-aloitteinen selvityksenantovelvollisuus, ellei potilas ole kieltäytynyt vastaanottamasta tietoa.

Selvitys on annettava siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Hänellä on myös oikeus tarkistaa itseään koskevat tiedot potilasasiakirjoista. Selvitystä ei pidä antaa, jos sen antamisesta katsotaan aiheutuvan vakava vaara potilaan hengelle tai terveydelle. Käytännössä tämä voi koskea esimerkiksi masennuspotilaita, joilla on itsemurhavaara.

POTILAAN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS – LÄÄKÄRIN AUTONOMIA

Lääkärin tehtävänä on toimia potilaansa parhaaksi ja toimia asiantuntijana, jonka tietoja ja taitoja potilas käyttää hyväkseen. Potilaan hoidosta ja tutkimuksista on päätettävä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Potilaan itsemääräämisoikeus merkitsee siten viime kädessä suostumista hoitoon tai kieltäytymistä siitä. Itsemääräämisoikeus on vahvimmillaan hoidosta kieltäytymisessä.

Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, hoitotoimenpiteestä ja tutkimuksista, ja tällöin häntä on hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Potilas voi esittää mielipiteitään tutkimuksista ja hoidoista, mutta lääkärillä ei ole velvollisuutta noudattaa tässä potilaan tahtoa.

Jos potilas on selkeästi ilmaissut hoitoaan koskevan tahtonsa esimerkiksi kiireellisen hoidon tai tehohoidon suhteen, hänen tahtoaan tulee kunnioittaa. Toisin sanoen, itsemääräämiseen kykenevällä (kompetentilla) potilaalla on oikeus kieltäytyä suositellusta hoidosta ja tutkimuksista silloinkin, kun tämä vaarantaa potilaan terveyden tai jopa hengen. Kompetenssin arvioinnin kannalta on tärkeää selvittää, että potilas on ymmärtänyt mitä hänen päätöksestään seuraa. Hoitotahdon avulla potilas jatkaa itsemääräämisoikeutensa käyttämistä vielä senkin jälkeen, kun hän ei ole potilaslaissa tarkoitetun tavoin kelpoinen päättämään hoidostaan.

MILLOIN OMAINEN TAI MUU LÄHEINEN OTTAA KANTAA POTILAAN HOITOON?

Jos potilas ei itse kykene käyttämään itsemääräämisoikeuttaan mielenterveyden häiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista taikka muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Mikäli tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

Tärkeät hoitopäätökset tehdään yhteisymmärryksessä potilaan laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen eli sijaispäättäjän kanssa. Hänen tulee suostumusta antaessaan ottaa huomioon potilaan aikaisemmin ilmaisema tahto tai – jos hoitotahtoa ei ole ilmaistu – hänen henkilökohtainen etunsa. Sijaispäättäjän päätäntävallalle on laissa asetettu rajat. Jos laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena. Tämä tarkoittaa sitä, että viime kädessä lääkäri hoitaa potilasta harkintansa mukaan potilaan parhaaksi. Sijaispäättäjällä ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa. Vain potilas itse voi kieltäytyä kaikesta hoidosta ja tutkimuksista.

ALAIKÄINEN POTILAS

Alaikäisen mielipide hoidosta pitää ottaa huomioon, kun se on hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioon ottaen mahdollista. Alaikäistä hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, jos lääkäri arvioi hänen pystyvän ikänsä ja kehitystasonsa perusteella ottamaan kantaa omaan hoitoonsa. Tämä on syytä merkitä potilasasiakirjoihin. Tällöin alaikäisellä on oikeus myös kieltää itseään koskevien tietojen antaminen huoltajalleen.

Mikäli lääkäri arvioi, että alaikäinen ei kykene itse ottamaan kantaa hoitoonsa, häntä hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa. Alaikäisen potilaan huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla ei ole lain mukaan oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan sairauden hoitoa. Vanhemmilla ei siis ole oikeutta kieltää esimerkiksi verensiirtoa uskonnollisista syistä, jos se on lapsen pelastava toimenpide.

POTILASASIAKIRJAT JA VELVOLLISUUS TEHDÄ POTILASASIAKIRJAMERKINNÄT

Potilasasiakirjoissa olevat tiedot ovat arkaluonteisia ja salassa pidettäviä. Hoitosuhteen luottamuksellisuus ja potilaan yksityisyyden suoja edellyttävät erityistä huolellisuutta potilastietojen käsittelyssä. Potilaskertomuksen ja muiden potilasasiakirjojen laatiminen on lääkärin lakiin perustuva velvollisuus. Potilasasiakirja-asetuksen (298/2009) edellyttämät potilaan hoitoon liittyvät tiedot on kirjattava potilasasiakirjoihin siinäkin tapauksessa, että potilas kieltää niiden merkitsemisen. Potilaan hoidon kannalta kaikki tarpeelliset tiedot tulee siten kirjata potilasasiakirjoihin riippumatta potilaan esittämästä kannasta kirjaamiseen tai sen sisältöön.

Asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät lisäävät sekä potilaan että lääkärin oikeusturvaa. Potilaan kannalta keskeistä on se, mitä tietoja terveydenhuollon ammattihenkilön tulee antaa potilaalle. Asiakirjoista tulee käydä ilmi, kenen kanssa yhteisymmärryksessä ja miten hoito on toteutettu, onko hoidon aikana ilmennyt jotakin erityistä ja millaisia hoitoa koskevia päätöksiä on tehty. Vaikutuksiltaan ja riskeiltään erilaisten tutkimus- ja hoitomenetelmien valinnasta tulee tehdä merkinnät, joista ilmenee, millaisin perustein valittuun menetelmään on päädytty (Ks. Potilasasiakirjat).

Potilasvahinkolaissa (585/1986) korostetaan, että potilaan informoinnista tulee tehdä merkinnät potilasasiakirjoihin. Ne ovat todiste siitä, onko informaatiota annettu ja mistä seikoista sitä on annettu, kuka informaation on antanut ja milloin, sekä miten potilas on informaatioon suhtautunut. Mikäli terveydenhuollon ammattihenkilö on laiminlyönyt velvollisuutensa ja tarkat merkinnät puuttuvat, koitunee niiden puuttuminen korvausta vaativan potilaan eduksi näyttöharkinnassa.

SALASSAPITOVELVOLLISUUS

Luottamuksellisuus on kestävän potilas-lääkärisuhteen perusta. Luottamuksellisessa hoitosuhteessa potilaan sairautta, hoitoa ja tutkimuksia koskevaa tietoa annetaan potilaalle oma-aloitteisesti eikä vain potilaan erikseen esittämien kysymysten perusteella. Luottamuksellisessa hoitosuhteessa potilas voi luottaa siihen, että lääkäri ei ilmaise sivulliselle luvatta potilaan salassa pidettävää sairautta tai terveydentilaa koskevaa tietoa. (Ks. Salassapitovelvollisuus ja sen poikkeukset)

Eettiset ja oikeudelliset kysymykset ovat olennainen osa lääkärin arkityötä. Lääkärin työn keskiössä ovat potilaiden terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Etiikan ja juridiikan rooli on lääkärin arkityötä tukeva.

© Suomen Lääkäriliitto