Mielenterveys- ja päihdepotilaat

Mielenterveys- ja päihdepotilaiden hoidossa korostuvat itsemääräämisoikeuteen liittyvät periaatteelliset ja käytännölliset kysymykset. Ihmisen itsemääräämiskyky voi olla mielenterveyden häiriön tai päihteiden vuoksi alentunut, jolloin hänen oikeutensa saada apua ja hoivaa korostuu – ääritapauksissa hänen ilmaistun tahtonsa vastaisesti. Koska tahdosta riippumattomassa hoidossa on kyse merkittävästä perusoikeuksien ohittamisesta, on päätöksentekoprosessin ymmärtäminen paitsi eettisesti tärkeää myös juridisesti tiukasti määritetty.

Mielenterveyden häiriöiden ja päihdeongelmien hoidossa myös lääketieteen psykologiset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet nousevat esiin. Psykoterapeuttisissa hoidoissa vuorovaikutus lääkärin ja potilaan välillä on keskeinen vaikuttava komponentti. Tämä korostaa ammatillisen roolin ja sen rajojen tiedostamista. Lääkärin on otettava huomioon mielenterveyden häiriöihin ja päihdeongelmiin liittyvät yhteiskunnalliset ennakkoluulot ja niistä seuraava potilaiden leimaantuminen, stigmatisaatio. Tätä on pyrittävä vähentämään ammatillisen suhtautumisen ja lääketieteellisen tutkimustiedon avulla.

© Suomen Lääkäriliitto