Lääkäri, potilas ja kolmas osapuoli

Useimmat lääkärit työskentelevät erilaisissa terveydenhuollon organisaatioissa ja yhä harvemmat täysin itsenäisinä ammatinharjoittajina. Terveydenhuollon järjestämistavat ovat monipuolistuneet, ja yksityisen ja julkiset sektorin rajat ovat hämärtyneet muun muassa ulkoistusten, ostopalveluiden ja liikelaitosten myötä. Lääkäreitä työskentelee myös yhä enemmän terveydenhuollon ulkopuolella asiantuntijatehtävissä, joihin ei liity potilaiden hoitoa. Potilas ja lääkäri eivät useinkaan voi täysin keskenään päättää hoidoista, vaan heidän on yhä selkeämmin huomioitava erilaisten ”kolmansien osapuolten” olemassaolo ja mielipiteet. Kun lääkäri hoitaa potilaita, lääkärin etiikan perusperiaatteet toimivat organisaatiosta riippumatta, mutta erilaiset organisaatiot asettavat toiminnalle erilaisia reunaehtoja.

Yritystoiminnan ja sen kaltaisten toimintatapojen lisääntyminen terveydenhuollossa kasvattaa tarvetta huomata lääkärin mahdollinen esteellisyys. Lääkärien puolueettomuus on tärkeää terveydenhuollon uskottavuuden ja oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi. Asiantuntijana toimiessaan – kuten laatiessaan lausuntoja – lääkärin puolueettomuuden vaatimus menee yksittäisen potilaan etujen ajamisen edelle.

Tässä luvussa tarkastellaan yksityisen ja julkisen terveydenhuollon muuttuvia suhteita, lääkärin esteellisyyttä, suhdetta lääketeollisuuteen sekä lausuntojen antamisen periaatteita. Toimintasektoreista tarkastellaan lääkäreitä vakuutuslaitoksissa, työterveyshuollossa, vankeinhuollossa sekä puolustusvoimissa.

© Suomen Lääkäriliitto