Jatkuva ammatillinen kehittyminen

Jatkuva ammatillinen kehittyminen on lääkärin eettinen velvollisuus. Työnantajan vastuulla on huolehtia riittävästä ja monipuolisesta täydennyskoulutuksesta ja vastata sen kustannuksista.

Ammatillisen kehittymisen tulee perustua lääkärin, hänen potilaidensa, työyhteisön ja yhteiskunnan tarpeisiin. Se on terveydenhuollon toimintaa, jolle asetetaan tavoitteita ja jonka toteutumista seurataan.

Lääkärin osaaminen on toimivan ja korkeatasoisen lääketieteellisen hoidon perusta. Se edellyttää jatkuvaa ammatillista kehittymistä taidoissa ja toimintatavoissa. Lähtökohtana on lääkärin tarve ja halu kehittyä. Lääkärillä on lakiin perustuva ja eettinen velvoite ylläpitää ja kehittää ammattitaitoaan ja lääkärin vala velvoittaa arvioimaan oman työn laatua. Ammatissa kehittyminen tapahtuu työssä oppimalla, palautteen kautta ja täydennyskoulutuksella. Sillä on suuri merkitys lääkärin työhyvinvoinnille. Ammatillista kehittymistä tuetaan hyvällä johtamisella.

Jatkuva ammatillinen kehittyminen ja sen rinnakkaistermi elinikäinen oppiminen (life long learning) sisältävät tavoitteen osaamisen ja ammattitaidon kasvusta läpi työuran kohti erinomaisuutta (exellence). Täydennyskoulutus (Continuing Medical Education) on yksi keino osaamisen kehittämisessä, ja sen lisäksi työssä ja työpaikalla oppiminen ovat aikuisoppimisen tutkimuksen mukaan tärkeitä. Osaamista voidaan kehittää monin tavoin. Osa kehittämistä on perustoimintaa: konsultaatiot, arvioinnit, kehittämistoiminta tai verkko-oppiminen. Keskeistä on, että oppiminen on tavoitteellista ja oppimistilanteet korkealaatuisia.

LAIN VELVOITTEET

Terveydenhuoltolain (1326/2010) säätäminen vahvisti täydennyskoulutuksen merkitystä. Terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin sekä oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Jatkuva ammatillinen kehittyminen on välttämätöntä tavoitteen saavuttamiseksi. Terveydenhuoltolaki velvoittaa terveydenhuollon työnantajat huolehtimaan terveydenhuoltohenkilöstön riittävästä täydennyskoulutuksesta niin, että työn vaativuus ja tehtävien sisältö otetaan huomioon. Laissa ei aseteta ammattiryhmäkohtaisia minimikoulutusaikoja, mutta terveydenhuollon pisimmälle koulutettuna ammattiryhmänä lääkärien täydennyskoulutustarpeet ovat kiistatta suurimmat.

Lääkärin velvollisuudesta ylläpitää ammattitaitoaan säädetään laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994): ”Terveydenhuollon ammattihenkilö on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää ammattitaitoa sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin.” Näin ollen täydennyskoulutus on säädetty niin lääkärin kuin hänen työnantajansakin velvollisuudeksi. Velvollisuus koskee yhtälailla itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivaa lääkäriä. Sosiaali- ja terveysministeriön terveydenhuollon täydennyskoulutussuosituksessa vuodelta 2004 esitellään hyviä täydennyskoulutuksen järjestämisen käytäntöjä.

LÄÄKÄRIJÄRJESTÖJEN SUOSITUKSET

Täydennyskoulutuksen on oltava riittävää. Laki ei aseta koulutuksen minimimääriä, mutta Suomen Lääkäriliiton suosituksen mukaan

  • Jokaisella lääkärillä tulee olla mahdollisuus työnantajan kustannuksella työpaikan
    ulkopuoliseen täydennyskoulutukseen vähintään kymmenen päivää vuodessa.
  • Jokaisen lääkärin työaikaan tulee sisältyä vähintään viisi tuntia viikossa työpaikan sisäistä
    täydennyskoulutusta, kuten meeting-toimintaa ja omatoimista opiskelua.

Suomen Lääkäriliiton tutkimusten mukaan nämä suositusten minimimäärät eivät vielä täyty.

Kolme valtakunnallista lääkärijärjestöä, Suomen Lääkäriliitto, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Finska Läkaresällskapet, perustivat helmikuussa 2007 Pro Medico ry:n tukemaan lääkärien ammatillista kehittymistä ja täydennyskoulutusta. Tätä edelsi vuonna 2002 aloittaneen arviointineuvoston työ. Pro Medico antaa suosituksia ja ohjeita täydennyskoulutukseen osallistumisesta, koulutuksen tavoitteista ja suunnittelusta, arvioinnista ja rahoituksesta sekä yhteistyöstä lääketeollisuuden kanssa. Pro Medico kehittää jatkuvan ammatillisen kehittymisen työvälineitä, joilla voidaan seurata, arvioida ja suunnitella ammatillisen osaamisen kehittämistä.

Lääkärien täydennyskoulutuksen neuvottelukunta on lääkärijärjestöjen ja terveydenhuollon toimijoiden yhteiselin. Se otti kantaa jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen vuonna 2010 suosittaen: ”Lääkärillä tulee olla mahdollisuus arvioida oman osaamisensa kehittämistarpeita ja hänen on saatava palautetta työstä ja osaamisesta. Lääkäreille tulee antaa mahdollisuus kuvata osaamistaan ja sen kehittämistä, jotta he voivat verrata sitä vertaisryhmäänsä. Osaamisen kehittämisen ja koulutuksen arvioinnista vastaavat lääkärijärjestöt.”

Lääketeollisuudella ja muulla lääketieteeseen liittyvällä teollisuudella on merkittävä rooli lääkärien täydennyskoulutuksen tukemisessa. Toiminnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että lääkärien riippumattomuus ja ammatillinen autonomia säilyvät. Koulutuksen on oltava suunnitelmallista, läpinäkyvää ja monipuolista. Täydennyskoulutuksen tavoitteena on terveydenhuollon edistäminen, ammatillisen osaamisen kehittäminen ja tieteellisen tiedon välittäminen. (Ks. Lääkäri ja teollisuus)

TÄYDENNYSKOULUTUSVELVOITE

Jatkuva ammatillinen kehittyminen lähtee lääkärin tarpeesta ja eettisestä velvoitteesta eikä sitä pidä säädellä pakolla. Eri maista saadut kokemukset osoittavat, että pakollinen täydennyskoulutus ei paranna lääkärien ammattitaitoa eikä vähennä kanteluiden määrää. Kansainvälisesti ei myöskään ole näyttöä, että pakollinen täydennyskoulutus parantaisi lääkärien ammattitaitoa merkittävästi. Näistä syistä Suomen Lääkäriliitto katsoo, että täydennyskoulutukseen osallistuminen on vapaaehtoisuuteen perustuva eettinen velvoite.

Osassa Euroopan maita lääkärin täydennyskoulutusvelvoitteelle on määritelty minimi ja muutamassa maassa, kuten Isossa-Britanniassa, lääkärin toimiluvan uusimisen eli niin sanotun resertifikaation edellytyksenä on osallistuminen täydennyskoulutukseen tai muuhun arviointiin. EU:n ammattipätevyysdirektiivin (2005/36/EC) uudistuksen yhteydessä on ehdotettu EU-maille velvoitetta antaa julkistettavia tietoja lääkärien täydennyskoulutuksesta viiden vuoden välein. Pakollisuus ei ratkaise terveydenhuollon osaamisen haasteita, vaan terveydenhuollon ja lääkärien vahva sitoutuminen ja panostus jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen professionalismin osana. Näin turvataan korkealaatuiset ja turvalliset terveyspalvelut.

LISÄTIETOJA

Suositus täydennyskoulutuksesta, Promedico 2007. http://www.promedico.fi
Opas täydennyskoulutuksen järjestäjille, Promedico 2007. http://www.promedico.fi
Basel Declaration on Continuous Professional Development, UEMS 2001. http://www.uems.net
UEMO Declaration on CPD, UEMO. http://www.uemo.eu

© Suomen Lääkäriliitto