Tehohoito

Tehohoidon resurssit on kohdennettava kuolemanvaarassa olevien potilaiden pelastamiseen inhimillisellä, oikeudenmukaisella ja kustannustehokkaalla tavalla.

Toivottomasti sairaan potilaan erottaminen vielä pelastettavissa olevasta on tehohoidon keskeisimpiä eettisiä kysymyksiä.

Elämää ylläpitävien tukihoitojen osoittautuessa hyödyttömiksi ja potilaan ennusteen muututtua toivottomaksi on tehohoidosta luovuttava.

Tehohoito on erilaisiin sairauksiin tai vammoihin liittyvien hengenvaarallisten, mutta ohimeneviksi arvioitujen elintoimintahäiriöiden ehkäisemistä, diagnostiikkaa ja hoitoa, jossa käytetään vaativia, usein kajoavia valvonta- ja hoitomenetelmiä. Tehohoidossa tarvitaan monialaista ja -ammatillista erityisosaamista sekä kehittynyttä teknologiaa. Tehohoito on kallista ja sen tarve kasvaa. Tämän vuoksi rajalliset voimavarat on kohdennettava oikeudenmukaisesti, vaikuttavasti, kustannustehokkaasti ja inhimillisesti tilapäisessä kuolemanvaarassa olevien potilaiden pelastamiseen.

POTILASVALINTA

Oikea potilasvalinta ja elintoimintojen tukihoitojen oikea-aikainen, ammattitaitoinen ja kriittinen soveltaminen ovat hyvän ja eettisesti oikean tehohoidon kulmakiviä. Elintoimintahäiriöiden havaitseminen ja mahdollisen tehohoidon tarpeen välitön tunnistaminen ja hoidon aloittaminen parantavat potilaan ennustetta ja hoidon vaikuttavuutta. Vitaalielintoimintojen tukihoitojen viivästyminen heikentää potilaan ennustetta altistamalla hänet merkittäville elintoimintahäiriöille ja hoidon pitkittymiselle.

Huonoennusteinen potilas tai liian hyväkuntoinen potilas vie hoitopaikan sitä enemmän tarvitsevalta potilaalta, ja jonkun toisen potilaan tehohoito estyy tai viivästyy. Tehohoidon aloituspäätös joudutaan usein tekemään nopeasti ja potilaan huono ennuste voi ilmetä vasta hoidon kuluessa. Sen vuoksi potilaan tehohoidon tarvetta tulee arvioida jatkuvasti hoidon aikana. Toivottomasti sairaan potilaan erottaminen vielä pelastettavissa olevasta on tehohoidon keskeisimpiä lääketieteellisiä ja eettisiä haasteita. Yksiselitteisiä tehohoidosta pidättymisen tai luopumisen kriteereitä ei ole, eikä tilastollisia ennustemallejakaan voida soveltaa yksittäisiin potilaisiin kuin suuntaa antavina.

HOITOPÄÄTÖKSEN TEKEMINEN

Tehohoidon aloittamispäätös tai rajoittaminen tulee perustua aina objektiivisiin kriteereihin. Jos tehohoidosta ei ole arvioitavaa hyötyä potilaalle tai kuolema on ilmiselvää hoidosta huolimatta, tulee siitä pidättäytyä tai hoito lopettaa. Epäselvissä tapauksissa voidaan tehdä sovitun ajan mittainen hoitokokeilu. Hoitopäätöksissä tulisi pyrkiä yhteispäätökseen perussairautta hoitavan lääkärin kanssa. Omaiset tulee pitää informoituna potilaan tilanteesta. Tärkeiden hoitopäätösten huolellinen ja perusteltu dokumentaatio on välttämätöntä.

POTILAAN HOITOTAHTO

Kriittisesti sairas potilas ei useinkaan itse pysty ottamaan kantaa tehohoitoon, jolloin hänelle on potilaslain (785/1992) mukaan annettava hänen henkeään tai terveyttään uhkaavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen hoito. Ellei potilas pysty päättämään, on hänen laillista edustajaansa kuultava sen selvittämiseksi, minkälainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Hoidosta päätetään kuitenkin aina lääketieteellisin perustein. Ennusteettoman potilaan tehohoidon aloittaminen tai jatkaminen vain omaisten toivomuksesta ei ole perusteltua. Jos potilas on laatinut hoitotahdon tai muuten ilmaissut kantansa tehohoidosta, tulee hänen tahtoaan noudattaa. (Ks. Hoitotahto)

TEHOHOIDOSTA PIDÄTTÄYTYMINEN TAI LUOPUMINEN

Potilaan kieltäytyessä hoidosta ei häntä saa jättää ilman hoitoa ja huolenpitoa, vaan häntä tulee hoitaa muulla hyväksyttävällä tavalla. Elintoimintoja tukevista hoidoista voidaan ja niistä tulee luopua, kun ei enää ole perusteita odottaa potilaan tilan korjautuvan ja toimintakyvyn palautuvan. Hoidosta luopumisesta tulee keskustella omaisten kanssa myötätuntoisesti ja yhteisymmärrykseen pyrkien. Omaiset tarvitsevat tukea erityisesti tilanteissa, joissa kriittinen sairaus on tullut odottamatta. Potilaan hoito muuttuu parantavasta hoidosta huolenpidoksi. Kipu, kärsimys ja epämukavuus estetään ja potilasta hoidetaan myös hänen läheistensä tarpeet huomioiden.

LOPUKSI

Lääketieteelliset ja eettiset syyt edellyttävät tutkimusta ja kehittämistä tehohoidon vaikuttavuuden lisäämiseksi ja kustannusten hallitsemiseksi. Siten voidaan parantaa kriittisesti sairaiden potilaiden selviytymismahdollisuuksia ja lisätä oikeudenmukaisia hoitoon pääsyn edellytyksiä. Tehohoito on kallista, mutta useimmiten lyhytaikaista ja kustannukset ovat varsin kohtuullisia, kun ne suhteutetaan säästyviin ihmishenkiin ja toimintakykyisiin elinvuosiin. Kustannusvaikuttavan hoidon edellytys on osuva tehohoidon kohdentuminen.

LISÄTIETOJA

Suomen tehohoitoyhdistyksen eettiset ohjeet. www.sthy.fi

 

 

© Suomen Lääkäriliitto