Hoitotahto

Potilaan kirjallista tai suullista hoitotahtoa tulee noudattaa, jos ei ole perusteltua syytä olettaa, että potilaan tahto olisi muuttunut.

Valmiin mallin mukaan laadittu hoitotahto voi olla yleisluontoisuutensa takia vaikeasti tulkittavissa.

Lääkärin tulee aktiivisesti ottaa huomioon potilaan hoitotahto ja konkretisoida,  yhdessä omaisten kanssa, mitä se potilaan hoidon kannalta käytännössä tarkoittaa.

Hoitotahdolla tarkoitetaan potilaan etukäteen ilmaisemaa tahtoa hoidostaan silloin, kun hän ei kykene ilmaisemaan tahtoaan itse hoitotilanteessa. Hoitotahto voi olla kirjallinen tai suullinen. Hoitotahdossaan potilas voi kieltää elämää pidentävän hoidon tilanteessa, jolloin se todennäköisesti vain pidentää kärsimystä. Toisaalta hoitotahdossaan potilas voi myös esittää toiveitaan hoidon aktiivisuudesta. Hoitotahdossa ilmaistu kieltäytyminen aktiivisesta hoidosta sitoo lääkäriä ja muuta terveydenhuollon ammattihenkilöä sekä ohjaa omaisten päätöksiä, ellei ole perusteltua syytä olettaa, että potilaan tahto olisi muuttunut. Potilaslain (785/1992) mukaan potilasta on hoidettava hänen kanssaan yhteisymmärryksessä, ja tärkeisiin hoitopäätöksiin on hankittava potilaan nimenomainen suostumus. Potilaalle ei saa antaa hänen aiemmin vakaasti ja pätevästi ilmaistun tahtonsa vastaista hoitoa.

MITEN HOITOTAHTO LAADITAAN?

Potilasasiakirja-asetus (298/2009) säätää, että hoitotahdosta on tehtävä potilaan itsensä varmentama selkeä merkintä tai liitettävä erillinen asiakirja potilasasiakirjoihin. Samalla on myös kirjattava, millainen selvitys potilaalle on annettu hoitotahdon vaikutuksesta. Potilasasiakirja-asetuksessa mainitaan lisäksi, miten hoitotahtoa voidaan muuttaa tai korjata silloin, kun se on tarpeellista.

Hoitotahdon ei tarvitse olla minkään kaavan mukainen. Malleja hoitotahdoista löytyy esimerkiksi Terveyskirjastosta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Muistiliiton sekä monien sairaanhoitopiirien ja kuntien internetsivuilta.

Hoitotahtomalleille on yhteistä se, että niissä henkilö voi kieltää elintoimintojen keinotekoisen pitkittämisen silloin, kun sairauden ennuste on huono ja odotettavissa on vain kärsimyksen pitkittäminen. Toisaalta henkilö voi vaihtoehtoisesti ilmaista sen, että hän toivoo kaiken mahdollisen hoidon aivan elämän loppuhetkiin asti. Hoitotahdon tekijä voi myös nimetä jonkun läheisen toimimaan tai päättämään puolestaan hoitoon liittyviä asioita. Hoitotahdon kirjoittamisen yhteydessä henkilö hyvin harvoin tietää, minkälaisia hoitoon liittyviä kysymyksiä joudutaan ratkomaan hoitotahdon voimassa ollessa. Monissa malleissa on tilaa myös vapaalle tekstille, jossa hoitotahdon laatija voi ilmaista yksityiskohtaisempia toiveita omasta hoidostaan.

Hoitotahdossa ilmaistaan usein asioita, jotka kuuluvat muutenkin hyvään hoitokäytäntöön. Kärsimyksiä tulee aina lievittää, ja elintoimintojen keinotekoinen ylläpito ilman ihmisarvoa on epäeettistä. Parhaimmillaan hoitotahto kuitenkin kertoo hoitohenkilöstölle ja lähiomaisille laatijansa omista arvoista, mikä voi helpottaa hoidon linjauksia ja yksittäisten hoitopäätösten tekemistä.

Suurin kirjallisiin hoitotahtoihin liittyvä ongelma on niiden yleisluontoisuus. Kun hoitotahtoa ryhdytään toteuttamaan, ei välttämättä ole selvää, mitä potilas on tarkoittanut esimerkiksi ”toimintakykyisellä ja itsenäisellä elämällä”. Potilaan käsitys elintoimintojen ylläpitämisestä ja elämän keinotekoisesta pitkittämisestä, johon monien käsitysten mukaan voidaan lukea muun muassa keinoruokinta ja suonensisäinen nestehoito, antibioottihoidot, verensiirrot ja hapen anto, voi poiketa hoitohenkilöstön käsityksistä.

Jos potilas on jo sairastunut tautiin, jonka etenemistä voidaan edes summittaisesti ennustaa, voi hoitotahdon laatia yksityiskohtaisemmin, ja sitä on helpompi tulkita. Tällöin hoitotahdossa tai hoidon linjauksissa voidaan ottaa kantaa esimerkiksi letkuruokintaan silloin, kun potilas ei kykene enää nielemään tai kieltäytyy syömästä. Jos potilas on hoitotahdossaan ottanut kantaa asiaan, päätökset tehdään sitä kunnioittaen. Toisaalta hoitotahto voi myös vanhentua. Lääketieteen teknologian ja hoitomahdollisuuksien kehittyessä on mahdollista, että potilaalla on vanhentunut käsitys sairauden hoitomahdollisuuksista. Tällöin voidaan pohtia olisiko potilaan tahto hoidon aktiivisuudesta muuttunut.

Hoitotahdolla voi olla erityisen suuri merkitys silloin, kun omaiset ja lääkärit ovat eri mieltä hoidosta. Jos potilaalla on yksiselitteisesti tulkittavissa oleva hoitotahto, päätökset tehdään sen mukaisesti.

LISÄTIETOJA

Flygar M. Hoitotahto – kenen tahto. Suomen Lääkärilehti 2008;63:2766–68.
Saarelma K. Miksi kuoleminen kielletään. Suomen Lääkärilehti 2008;63:4558–62.
Sariola S. Asenteissa vielä muokattavaa, että hoitotahto toteutuu. Suomen Lääkärilehti 2008;63:1481–83.
Laakkonen M-L, Pitkälä K, Strandberg T, Tilvis R. Hoitotahto iäkkäiden elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelussa.
Suomen Lääkärilehti 2006;61:5179–83.
Louhiala P. Ongelmallinen hoitotahto. Suomen Lääkärilehti 2003;58:4385–86.
Halila R, Mustajoki P. Hoitotahto – käytännön ohjeita. Lääkärikirja Duodecim 28.5.2012. www.terveyskirjasto.fi

© Suomen Lääkäriliitto